Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla - historiaa

Eivät suomalaiset nyt ole ensimmäistä kertaa osa suurta eurooppalaista yhteisöä. Keskiajalla suomalaiset olivat katolisia ja yhtenäinen katolinen maailma ulottui Suomesta Espanjaan asti. Tuon yhtenäisen alueen sisällä myös matkusteltiin. Elantoon ja sotiin liittyvien matkojen lisäksi keskiajan ihmiset matkustivat uskonnollisista syistä, tekivät pyhiinvaelluksia. Tavoitteena oli usein halu kunnioittaa pyhimystä, anoa apua, kiittää saadusta avusta tai vain nähdä kuuluisat pyhäinjäännökset. Matkojen lisämotiiveina saattoi olla myös seikkailunhalu tai kiinnostus kaukaisia maita kohtaan.  Näistä matkoista Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisema kansantajuinen artikkelikokoelma kertoo ansiokkaasti. Siinä teologit, historioitsijat ja kansanperinteen tutkijat kuvaavat pyhiinvaelluksiin liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista. Kirjassa kuvataan sekä Suomessa tehtyjä pyhiinvaelluksia, niihin liittyviä kirkkoja ja ilmiöitä että suomalaisten matkoja ulkomailla.  Yleisten ilmiöiden ohessa kirja kuvaa myös pyhiinvaelluksen suomalaisia erityispiirteitä. Kirja on hienosti kuvitettu ja tyylikäs.

Pyhiinvaellukset koskettivat koko yhteiskuntaa. Useimmat tekivät elämänsä aikana ainakin lyhyen matkan pyhäinjäännösten luo. Vaellusten ansiosta syntyi paitsi uskonnollista kirjallisuutta ja taidetta myös kauppaa sekä kansainvälisiä yhteyksiä. Vaikuttavaa on tajuta, että keskiajalla esimerkiksi kolmanneksi suosituinta pyhiinvaelluskohdetta Santiago de Compostelaa kohti saattoi vuodessa kulkea 100 000- 200 000 ihmistä. Suhteutettuna keskiajan Euroopan asukaslukuun, määrä on valtava. Suomalaisten suosimia kohteita olivat erityisesti Pyhän Olavin Nidaros (Trondheim) ja Pyhän Birgitan Vadstena.  Kauemmaksikin toki kuljettiin. Koskettavaa oli kuulla kielitaidottomasta suomalaisesta, joka 1350 vaelsi Roomaan tajutakseen, ettei kaupungista löydy ketään, joka voisi ottaa vastaan hänen suomenkielisen synnintunnustuksensa.  Yleensä tavalliset suomalaiset pyhiinvaeltajat kuitenkin hukkuvat historiaan, lähteet kertovat kyllä suomalaisten pappien matkoista, maallikoista merkintöjä on varsin vähän.

Uskonpuhdistus tietysti hiljensi pyhiinvaellukset ja lopetti pyhimyskultin, mutta pyhimyksillä oli paikkansa myös puhdistetussa kirkossa. Suomessa etenkin oma pyhimys, piispa Henrik, säilytti asemansa uskonpuhdistuksen jälkeenkin. Täällä ei ilmeisesti ollut tarvetta katkaista vanhaa perinnettä yhtä jyrkästi kuin etelämpänä. Kirja kertoo myös minulle aiemmin tuntemattomasta uhrikirkkoperinteestä, joka Suomessa syntyi uskonpuhdistuksen jälkeen eräänlaiseksi pyhimyskultin korvaajaksi.

Kirja on katsaus suomalaisen kristillisyyden kerrostumiin. Täällä on oltu osa eurooppalaista kristillistä maailmaa jo tuhat vuotta.  Se, että me nykyiset pyhiinvaellusturistit etsimme vuosituhantisia reittejä, vaikka usko pyhäinjäännöksiin on hiipunut osoittaa, että pyhiinvaellus itsessään on jotain ihmiselle luontevaa ja merkityksellistä.


Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla : kun maailma aukeni

toimittaneet Sari Katajala-Peltomaa, Kristian Krötzl, Marjo Meriluoto-Jaakkola
Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015