Takaikkuna - kun pahuus on aina parin painalluksen päässä

Pauliina Suden uusi aluevaltaus, jännityskirjallisuus, palkittiin heti tuoreeltaan Vuoden johtolanka –palkinnolla. Takaikkuna on nimeään myöten elokuvallinen kirja. Se sisältää viittauksia paitsi Hitchcockin mestariteokseen myös Star Wars –elokuviin. Näkökulmat vaihtuvat, tapahtumia tarkastellaan neljän eri henkilön näkökulmasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Tapahtumapaikkoina televisiostudio, laiva, satama, pimeä piha, salaperäinen piuhojen täyttämä työhuone …  Tämän voisi kuvitella näkevänsä ruudussa.

Myös kirjan aiheet ovat kovin ajankohtaisia. Kirjassa puhutaan nettivalvonnasta ja –kiusaamisesta. Susi ei maalaa dystopista tulevaisuuden kuvaa Jussi Valtosen tapaan vaan esittelee tämänhetkisen maailman mahdollisuuksia. Ja niitähän riittää. Kirjan luettuani ajattelin, että olen ollut fiksu peittäessäni tietokoneeni kameran tarralla, vaikka tarra onkin saanut osakseen miehistä ylenkatsetta. Netin lisäksi kirjassa puhutaan isyydestä, seksiriippuvuudesta, suomalaisten perheiden ikiaikaisesta vaikenemiskulttuurista ja rasismista.  Poliittisista kulttuuria kirja esittelee varsin iltalehtimäiseen tyyliin : (Perussuomalaiset) poliitikot kuvataan houkutuksille alttiina kansanmiehinä, jotka ovat valmistautumattomia poliittiseen peliin ja siksi täysin ovelien avustajien vietävissä.  Seksi ja ministerit alkavat olla vähän kulunut yhdistelmä. Kirjan taksikuskilla on tietenkin perussuomalaisia myötäileviä mielipiteitä. Osansa saavat myös televisiokanavien aina vain koveneva kilpailu katsojista. Ohjelmien täytyy pyrkiä houkuttamaan katsojat toinen toistaan raflaavammilla ohjelmilla ja aiheenvalinnoilla. 

Ainakin minä aloin kirjan loppupuolella jo väsyä pitkitetyiltä tuntuviin jännityskohtauksiin. Kiinnostavatkin aiheet hukkuvat juonenkäänteiden alle. Hivenen epäuskottavasta henkilökaartista ainoa samaistuttava henkilö, sosiaalityöntekijä Leia, tuntuu kaiken keskellä niin säälittävän hyväuskoiselta, että häntä useamman askeleen edellä oleva lukija tuntee häntä kohtaan lähinnä sääliä. Tosin lukijakin joutuu lopussa toteamaan, että kaikkea hän itsekään ei tarinasta ymmärtänyt..

Takaikkuna
Pauliina Susi
Tammi, 2015