tag:blogger.com,1999:blog-36869666103365434942024-03-15T20:55:03.196+02:00Sinimarjan matkassa luettuja kirjojaSinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.comBlogger220125tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-78304513659868174292024-02-25T22:08:00.006+02:002024-02-26T19:41:04.283+02:00Kirjallisia kaikuja Keski-Pohjanmaalta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRL4jvqF4O7qCi_m633ooN3_5fFJIXq0y-IfzDdgOdgYGlutse224kK3-iWSo-DAbiRevcpyVFdwqDufGl6uloWzbiLe_E0v-nnyN8S11IIQCwkWFMvl0hM8MZ7sBI5Ug_rsk_srKixscNd2XfkhKG9-7wdC0rbeIxLRxEIF5dxL-7vV7aFDFUjYom4tk/s2048/409019655_10226567334633535_2410499088445227594_n.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1907" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRL4jvqF4O7qCi_m633ooN3_5fFJIXq0y-IfzDdgOdgYGlutse224kK3-iWSo-DAbiRevcpyVFdwqDufGl6uloWzbiLe_E0v-nnyN8S11IIQCwkWFMvl0hM8MZ7sBI5Ug_rsk_srKixscNd2XfkhKG9-7wdC0rbeIxLRxEIF5dxL-7vV7aFDFUjYom4tk/w186-h200/409019655_10226567334633535_2410499088445227594_n.jpg" width="186" /></a></div><br /><!--[if gte mso 9]><xml>
<o:DocumentProperties>
<o:Version>16.00</o:Version>
</o:DocumentProperties>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="false"
DefSemiHidden="false" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="376">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="header"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="index heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of figures"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="envelope return"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="footnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="line number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote reference"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="endnote text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="table of authorities"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="macro"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="toa heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Bullet 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Number 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Closing"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="List Continue 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Message Header"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Salutation"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Date"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text First Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Note Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Body Text Indent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Block Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="FollowedHyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Document Map"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Plain Text"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="E-mail Signature"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Top of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Bottom of Form"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal (Web)"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Acronym"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Address"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Cite"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Code"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Definition"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Keyboard"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Preformatted"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Sample"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Typewriter"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="HTML Variable"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Normal Table"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="annotation subject"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="No List"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Outline List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Simple 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Classic 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Colorful 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Columns 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Grid 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 4"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 5"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 7"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table List 8"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table 3D effects 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Contemporary"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Elegant"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Professional"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Subtle 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 2"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Web 3"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Balloon Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Table Theme"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" QFormat="true"
Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" QFormat="true"
Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" QFormat="true"
Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" QFormat="true"
Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" QFormat="true"
Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" QFormat="true"
Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" SemiHidden="true"
UnhideWhenUsed="true" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="41" Name="Plain Table 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="42" Name="Plain Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="43" Name="Plain Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="44" Name="Plain Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="45" Name="Plain Table 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="40" Name="Grid Table Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="Grid Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="Grid Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="Grid Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="Grid Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="Grid Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="Grid Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="Grid Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="Grid Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="Grid Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="Grid Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46" Name="List Table 1 Light"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51" Name="List Table 6 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52" Name="List Table 7 Colorful"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="46"
Name="List Table 1 Light Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="47" Name="List Table 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="48" Name="List Table 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="49" Name="List Table 4 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="50" Name="List Table 5 Dark Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="51"
Name="List Table 6 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="52"
Name="List Table 7 Colorful Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Mention"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Smart Hyperlink"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Hashtag"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Unresolved Mention"/>
<w:LsdException Locked="false" SemiHidden="true" UnhideWhenUsed="true"
Name="Smart Link"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-font-kerning:1.0pt;
mso-ligatures:standardcontextual;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]--><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Toholammilla syntyneen kirjailijan Juhani Kellosalon mielestä sanomisen vaikeus on
lyönyt leimansa Keski-Pohjanmaan kulttuuriin niin vahvasti, että alueelta ei
ole juuri kirjailijoita tullut, ei varsinkaan proosan tuottajia. Seudulla ”kansanmusiikki
on ollut vahvoilla, siinähän ei tarvitse sanoa mitään … Lyriikkaakin voi
kirjoittaa, sillä siinä voi olla sisäänpäin tai mihin hyvänsä suuntaan
kääntynyt ilman että sanoo mitään. Proosaa ei voi tuottaa, koska tarinassa
joutuu esittämään ristiriitoja ja esittämään asiaa muutenkin rankemmin.” Kellosalo pohtii, pitäisikö kääntyä eteläpohjalaisten puoleen, jotta ”tuntematon Keski-Pohjanmaa saataisiin
kirjoitettua julki”. Onneksi tilanne ei sentään ole ihan niin huono, liittyyhän
Kellosalon omakin tuotanto vahvasti Keski-Pohjanmaan henkiseen ja fyysiseen
maisemaan. </span></span>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Parin viime vuoden aikana Keski-Pohjanmaa on ”kirjoitettu julki” ehkä aktiivisemmin kuin aiemmin. Maakunnan
lähihistoriaa luotaavat romaanit sisältävät riittämiin Kellosalon kaipaamia
ristiriitoja. Asialla ovat olleet varsinkin Keski-Pohjanmaalla asuneet, mutta sieltä
muualle muuttaneet kirjailijat. </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Tommi Melender syntyi Espoossa, mutta muutti perheensä mukana Kokkolaan,
jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi. <span> </span>Hänen Aurum-romaaninsa
kuvaa suomalaisen äärioikeistolaisuuden historiaa 1930-luvulta aina kuvitteelliseen
nykyhetkeen asti. Tarinan keskiössä on Kokkolan vanhakaupungin navettatalossa asuva
Usvasalmen suku. Suvun kantaisä oli osallistunut valkoisten puolella kansalaissotaan,
mutta kääntynyt myöhemmin kannattamaan kansalaissopua ja vastustamaan
ääriajattelua. Hänen poikansa myötäili lapualaisvuosina Kokkola-lehden
ympärille ryhmittynyttä äärioikeistolaista joukkoa, kunnes joutui mukaan sen veritekoihin. Kuvitteellisessa nykyhetkessä Suomea hallitsee kansalliskonservatiivinen
puolue, joka kieltäytyy päästämästä Suomeen afrikkalaisia ilmastopakolaisia. Tässä
poliittisesti jakautuneessa ilmapiirissä myös Usvasalmen suku kiistelee menneisyyden
tulkinnasta. <span style="font-family: inherit;">Kansalliskonservatiivisen puolueen taustavaikuttaja Paavo kirjoittaa suvun äärioikeistolaisuutta ja sotilaskunniaa korostavaa sankaritarinaa, seuraavaan sukupolveen kuuluva Uuku sille kriittistä vastatarinaa. Parhaiten suvun asiat tietää isomummu, joka vielä 103-vuotiaana muisti kaiken, vaikka haluaisi monet asiat unohtaa. Onko kyse aatteista vai tarinoista?</span></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Anna Englund on syntynyt Kokkolassa. Hänen esikoisromaaninsa Lautapalttoo sijoittuu
1930-luvun Ykspihlajaan. Aikaan, jolloin Ykspihlajassa oli vielä toimiva asema ja jolloin kansalaissota oli vielä lähellä. </span><span style="font-family: inherit;">Sodasta ei puhuttu, mutta sen kokeneet näkivät edelleen
painajaisia eivätkä päivälläkään voineet unohtaa sen kauhuja. <span> </span>Kirjan nimi ei kuitenkaan viittaa sotaan vaan
ruumisarkkujen valmistukseen. Kirjan päähenkilö </span><span style="font-family: inherit;">ja hänen
miehensä elättivät itsensä tekemällä kotonaan ruumisarkkuja ja laittamalla vainajia valmiiksi
hautausta varten. Kyse oli hautaustoimesta ajalta ennen hautaustoimistoja. Maailmasta, jossa kuolemaa ei piiloteltu. Kirjailija on perehtynyt kuoleman kulttuuriin. Lautapalttoo
on kuitenkin ennen kaikkea rakkausromaani, sateenkaarikirja. Eräänlainen aikuisten satu, jossa rakastuminen muuttaa päähenkilöiden elämän ja jossa kaikki osapuolet ovat lopussa onnellisia. Päähenkilö, naimisissa oleva nainen rakastuu toiseen naiseen. Hän jättää siksi miehensä ja muuttaa rakastettunsa luokse Helsingin sallivaan ja boheemiin
maailmaan. Kirja ei kuitenkaan aseta avarakatseisen Helsingin vastakohdaksi
ahdasmielistä Kokkolaa. Toisenlaiselle rakkaudelle löytyy ymmärrystä myös
Ykspihlajasta. Kirjan juoni voi vaikuttaa liian helpolta ja viihteelliseltä, mutta sen ihmiset ovat aitoja ja kokonaisia. Kirja on muistutus siitä, että lakien ja virallisten normien erilaisuudesta huolimatta ihmiset ovat kaikkina aikoina pohjimmiltaan samanlaisia.<br /></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Erja Tulasalo vietti lapsuutensa Himangalla ja Kalajoella, myöhemmin hän
asui pitkään myös Kokkolassa. Näille paikkakunnille sijoittuu suurelta osin
myös hänen esikoisromaaninsa, Oranssi puutarha. Kirjan juoni muistuttaa Lautapalttoota,
vaikka sen tapahtuma-aikana on 1990-luku. Lestadiolaisperheissä kasvaneet tytöt
rakastuvat toisiinsa, mutta tässä kirjassa rakastavaiset eivät saa toisiaan ja
vain toinen heistä pelastautuu vapaamieliseen Helsinkiin. Toisin kuin Lautapalttoossa, tässä kirjassa Keski-Pohjanmaa
näyttäytyy ahdasmielisenä raamattuvyöhykkeenä, jonka kasvatit eivät uskalla erottautua joukosta. Kirja nostaa esiin myös aika ajoin ajankohtaisen turkistarhauskysymyksen.
Kysymys oikeudesta elää omanlaistaan elämää laajenee koskettamaan myös eläinten
oikeuksia. Erityisen keskipohjalaista kirjassa on sen kieli, joka on keskipohjalaista murretta. Murteen käyttö romaaneissa onnistuu vain harvoilta, Erja Tulasalo on ilmeisesti yksi näistä taitavista. Kirjan murre on luontevaa ja kaunista, se ei vie huomiota
liikaa vaan asettaa henkilöt ja tapahtumat omalle paikalleen. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Keski-Pohjanmaa näkyy ja elää kirjallisuudessa. Ainakin Kokkolan ja Ylivieskan kirjamessut ovat todiste siitä, että maakunnassa kirjallisuutta arvostetaan ja luetaan. Toivottavasti jatkossa kirjoitetaankin vielä enemmän.<br /></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Tekstissä mainitut teokset:<br />
<br />
Englund, Anna : Lautapalttoo. Siltala, 2022<br />
Kellosalo, Juhani. Sanasato, 2008<br />
Melander, Tommi : Aurun : romaani todellista Suomea muistuttavasta kuvitteellisesta
Suomesta. WSOY, 2023<br />Tulasalo, Erja : Oranssi puutarha. Atena, 2023</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;"> </span></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-32246499386465941302023-08-05T12:32:00.017+03:002023-11-10T23:44:42.616+02:00Aurum : romaani todellista Suomea muistuttavasta kuvitteellisesta Suomesta<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK0SVOL8n5xCZrZCMuiFkrAQi8gGmUF0k092Hk-WVpXf5nYneGJGdRQu8iSa2huLDgq4_O0SeiJHIrCSwDr8BvmtAefcgBa77ppnkcIahWLMQFi3eE4vRhOJNU3ybCazTSyMenPY8mdUuE5jdCtxpcTXIV97L9-TAkwm_wkjoK0agOAArr-tgSmB7mk3A/s8000/20230805_085345.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="8000" data-original-width="6000" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK0SVOL8n5xCZrZCMuiFkrAQi8gGmUF0k092Hk-WVpXf5nYneGJGdRQu8iSa2huLDgq4_O0SeiJHIrCSwDr8BvmtAefcgBa77ppnkcIahWLMQFi3eE4vRhOJNU3ybCazTSyMenPY8mdUuE5jdCtxpcTXIV97L9-TAkwm_wkjoK0agOAArr-tgSmB7mk3A/w150-h200/20230805_085345.jpg" width="150" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Tommi Melenderin Aurum on kovin erilainen kuin edellä käsitelty Suomaa, mutta näitä kahta yhdistää se, että molemmissa käydään läpi Suomen historiaa Kokkolan perspektiivistä. Aurumin aikajänne on kuitenkin lyhyempi. Tapahtumat alkavat 1930-luvun lapualaisvuosista ja jatkuvat kuvitteelliseen nykytilanteeseen. Aikaan, joilloin kansalliskonservatiivinen puolue on voittanut vaalit ja muodostanut hallityksen, joka kieltäytyy päästämästä Suomeen afrikkalaisia ilmastopakolaisia ja jolle Suomen kansallismaisema on ilmastotuhoja tärkeämpi asia. Viittauksia nykypolitiikkaan ei voi välttää. Mielenkiintoista oli lukea Kokkolan lapualaisvuosista. Kirjan tapahtumilla oli ainakin yhteys todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Ilman Hannu Kotilan kirjaa Lapuan laki vai laillisuuslinja (SKS, 2022) en tietäisi, että Kokkola-lehti oli äärioikeiston äänitorvi. 1930-luvulla Kokkolassakin kuohui. Keskustelu kävi kuumana ja kyydityksiin osallistuttiin.<br /></span><p><span style="font-size: medium;">Aurum on kuvitteellisen Usvasalmen suvun sukutarina. Suvun perintötalo on vanha navettatalo Kokkolan vanhassa kaupungissa. Suvun kantaisä oli kansalaissodan kokenut mies, joka kuitenkin kannatti kansakunnan yhtenäistämistä sosiaapolitiikan keinoin toisin kuin äärioikeistolaisista kirjoituksistaan tunnettu toimittajapoikansa. Poikakin tarkisti mielipiteensä, kun hän joutui liian lähelle toimintaa puheiden takana. Kirjan kultaa tarkoittava nimi juontaa arvoituksellisellisesta tunnuslauseesta, joka koristaa suvussa kulkevataa kaulakorua. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja on samalla metaromaani, kaksi suvun nykyajassa elävää jäsentä kirjoittaa kilpaa suvun vaiheista kertovia romaaneja. Heistä vanhempi, kansalliskonservatiivisen puolueen taistavaikuttaja, Paavo kirjoittaa suvun äärioikeistolaisuutta ja sotilaskunniaa korostavaa sankaritarinaa, nuori Uuku sille kriittistä vastatarinaa. Myös suvussa kulkevan kultakorun alkuperästä esitetään kaksi kilpailevaa versiota. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Lapualaisvuosien ja sota-ajan jälkeen, kirja kuvaa suurten ikäluokkien maailmaa, koulukiusaamista, opiskelijaelämää ja suvun ensimmäisten akateemisten elämää. Taustalla elää muuttuva ja kaupungistuva Suomi.1980-luvun jälkeen suvun tarinat hajoavat monenlaisten kuplien kertomuksiksi. Sukupäivälliset osoittautuvat ongelmallisiksi, kun turvallisia keskustelunaiheita on vaikea löytää.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan nimilista on herkullinen, esimerkiksi Kokkola-lehden päätoimittaja on Osvald Penger, Pentti Linkolasta taas käytetään Mestari-nimeä. Kirjassa viitataan lukuisiin aikaukauden kirjailijoihin, useimpiin ilman nimeä. Ainakin 1970-luvun muistavaa lukijaa naurattaa suvun jäsenen kollega, joka on nimetty Heimo Tauriaiseksi. Kirjailija on upottanut tarinaan myös Melenderin suvun jäseniä, joilla tosin ei liene mitään todellisia esikuvia.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Loppulukuun kirjailija on koonnyt romaanisa lukuohjeen. Kirja on eräänlainen kooste, siihen on muokattuna upotettu kohtauksia lukuisten nimeltä mainittujen suomalaisten (mies)kirjailijoijoiden teoksista. Ainakin Tuntemattomasta sotilaasta poimitut henkilöt ja kohtaukset on helppo tunnistaa. Kirjailija itse kuvaa teostaan tehosekoittimessa luoduksi koosteeksi. Yhtä hyvin voisi kuvitella, että kirja on kaleidoskooppi, jossa historia, kirjalliset sitaatit ja fiktio pyörivät muodostaen erilaisia kuvakulmia.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Melender, Tommi<br />Aurum : romaani todellista Suomea muistuttavasta kuvitteellisesta Suomesta<br />WSOY, 2023<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-5967746596596198302023-07-28T19:37:00.015+03:002023-11-10T21:22:52.428+02:00Suomaa - perintömaa <p><span style="font-size: medium;">Maria Turtschaninoffin ensimmäinen alkuisille kirjoitettu kirja, Suomaa, on kerännytt ansaittua kiitosta. Loistavien kritiikkien ja varausennätysten lisäksi se on saavuttanut myös Kiitos kirjasta -mitalin. Kirjailijan omilta sukulaisilta kuullut tarinat innoittivat luomaan sukukertomuksen, joka kuljettaa Nevabackan suvun ja sen Kokkolan lähelle sijoittuvan talon tarinat 1600-luvulta nykypäivään. Tapahtumat etenevät episodeina, vuosisata kerrallaan. Kaikkea ei selitetä läpikotaisin. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja alkaa maagissävyisenä kohtauksena. Siinä suvun kantaisä palaa nuorena miehenä kolmikymmenvuotisesta sodasta ja saa raivattavakseen metsää ja sen vieressä olevan suon. Uudistilalla ei ole naapureita, mutta asukas ei ole yksin. Mies tekee metsän väen kanssa sopimuksen ja maksaa kalliin hinnan sopimuksen rikkomisesta. Metsän väki on mukana suvun koko historiassa, mutta muuttuu näkymättömämmäksi tarinan edetessä ja lähestyessä nykypäivää. Fantasiakirjana alkanut romaani muuttuu vähitellen sukutarinaksi, jota historia muovaa. 1600-luvun ihmisille maailmassa maahiset, metsän väki olivat todellisuutta, vaikka näkymätöntä. Niiden rooli väheni kun tieto lisääntyi. Mutta usko enteisiin ja toiseen todellisuuteen ei kadonnut kokonaan. Vielä moderneille 1900-luvun sukulaisille linnut saattoivat olla enteitä ja viestintuojia. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjassa kuten elämässä huonot ajat seuraavat hyviä, onni vaihtuu joskus dramaattisen nopeasti ja toiveet muuttuvat pettymyksiksi. Nevabackan asukkaat joutuvat kokemaan isonvihan, 1800-luvun nälkävuodet, kansalaissodan ja toisen maailmansodan. Keuhkotauti teki tuhojaan. Talosta lähdetään Amerikkaan, ja jopa Afrikkaan. Osa lähtijöistä jää, mutta toiset palaavat rahaa ja kokemuksia mukanaan. Terva toi vaurautta, metsänhoito kehittyi ja tekniikka yhdisti asukkaat muuhun maailmaan. Porvoon valtiopäiviä tai itsenäisyysjulistusta ei mainittu. Itse ihastuin siihen, että elämää muuttavien innovaatioiden joukossa oli myös kirjastoauto. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan luontokuvaus on väkevää. Suo näyttäytyy paitsi salaperäisen orkidean kasvupaikkana myös mystisenä ja houkuttavana paikkana, jossa arkitodellisuuden lait eivät päde. Suokuvaus muistuttaa minua Aino Kallaksen Sudenmorsiammesta ja Rosa Liksomin <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/search?q=everstinna">Everstinnasta</a>. Suo on kaunis ja houkutteleva, mutta myös uhkaava. <br /><br />Kirjan tarinat olivat koskettavia. Henkilöt kokonaisia ihmisiä, joita elämä muokkasi. Nevabacka oli koti, josta lähtevät kantoivat sitä mukaan. Tarina tiheni loppua kohden, 1900-luvun muutokset olivat dramaattisia ja samalla osa lukuisten suomalaisten yhteistä historiaa. Talo kukoisti sotaa edeltävänä aikana, amerikanrahoilla oli rakennettu saha, pihan ympärillä kahdessa talossa asui perheen kolme sukupolvea ja palvelusväkeäkin oli. Mutta sota vei mennessään nuoret miehet, nekin jotka eivät olisi koskaan tahtoneet kotipitäjäänsä jättää. Kuinka monen suomalaisen maatalon tulevaisuuden suunnitelmat katosivat sodan melskeisiin! Kaupunki ja työura kutsuivat nuoria ja talon viimeiset asukkaat vanhenivat. Rakennukset ränsistyivät, navetta tyhjeni ja pihalla liikkui vain kissa. Pariin lukuun tiivistyi Suomen autioituvan maaseudun tarina. Luvut sattuvat ainakin niiden sydämeen, jotka ovat joutuneet miettimään oman sukutalonsa kohtaloa. Samalla ne kuvaavat myös vanhenevan ihmisen yksinäisyytta ja kosketuksen kaipuuta suorastaan raastavalla tavalla. Minä itkin kirjan luettuani niin, että lähellä olevat ihmiset pelästyivät. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Valitettavasti en pystyisi lukemaan kirjaa alkukielellä. Puutteellinen ruotsintaitoni ei tavoittaisi kirjan sävyjä enkä etenkään suomenruotsalaisia murteita. Kiitän kääntäjä Sirkka-Liisa Sjöblomia kauniista kielestä. Jäin miettimään käännöskirjan nimeä. Minä olisin säilyttänyt kirjan alkuperäisen nimen oli Arvejord, perintömaa. Vaikka suo oli kirjassa keskeinen, suvun ja maan yhteyttä korostava nimi kuvaisi kirjaa paremmin. </span><span style="font-size: medium;">Minulle kirja puhui vahvimmin suvusta, perheestä ja maasta. </span><span style="font-size: medium;">Ehkä kääntäjä on valinnut uuden nimen sen sointuvuuden mukaan. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Keskipohjalainen minussa ihmetteli sitä, että suolla kasvavaa lakka kutsuttiin kirjassa valokiksi eikä käytetty ksiitäeskipohjalaisia murresanoja (nevamarja, lintti). Mutta kuten sanottua, en hallitse ruotsin murteita. <br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJBFOqqJ7FBWSui1I2gTVfdT4rMXMCGvcaJoAea5bOvLba4XlnrgocCQ5Vnc7lm8f9NPqlw2-EYwsYoKH0-C36NNfQzCtg0yNolxs-Iquzzy5vV0_x1CRyEIfjdWMFdw-vzEoIF-XyJgQuCmbXjAXjjonILiJ1YuU3DBJqMBJJRaUp3E0CTA_hFKvKtq4/s8000/20230727_092849.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="8000" data-original-width="6000" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJBFOqqJ7FBWSui1I2gTVfdT4rMXMCGvcaJoAea5bOvLba4XlnrgocCQ5Vnc7lm8f9NPqlw2-EYwsYoKH0-C36NNfQzCtg0yNolxs-Iquzzy5vV0_x1CRyEIfjdWMFdw-vzEoIF-XyJgQuCmbXjAXjjonILiJ1YuU3DBJqMBJJRaUp3E0CTA_hFKvKtq4/w150-h200/20230727_092849.jpg" width="150" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Aikuisten kirjaksi Suomaa on poikkeuksellisen kauniisti ja näyttävästi kuvitettu. Tunnelmalliset piiroskuvat on tehnyt Sanna Mander, Maria Turtschaninoffin nuortenkirjojen kuvittaja. <br /><br />Turtschaninoff, Maria<br />Suomaa<br />suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom<br />Tammi, 2022<br /></span><p></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-53042075312737811192023-07-23T19:36:00.012+03:002024-02-26T19:43:23.694+02:00Lautapalttoo - rakkautta ja kuolemaa<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Anna Englund on Kokkolassa syntynyt esikoiskirjailija, joka sijoitti romaaninsa Lautapalttoon kotikaupunkiinsa. Kirjan keskeisin tapahtumapaikka on Kokkolan satama-alue Yksipihlaja, eli, Pihlaja kuten kirjassa sanotaan. Kirjan tapahtuma-aikana on 1930-luvun alku. Kirja kuvaa hienosti aikakautta ja ympäristöä. Vanha Pihlaja alkaa elää. <br /></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirjan yleiskieli on kaunista ja selkeää, murre luontevaa Keski-Pohjanmaan murretta,, Kirjailija hallitsee kotiseutunsa kielen. Hän oli myös
perehtynyt Kokkolan historiaan, ainakaan minä en huomannut kirjassa
mitään virhettä. Itse opin kirjasta, että Yksipihlajasta kulki Kokkolaan
myös henkilöjuna. Kirjan luettuani tarkistin, että juna oli kulkenut
1980-luvun alkuun asti vaikka itse asemarakennus olikin silloin jo
purettu. <br /></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirjassa muistutetaan siitä, että
1930-luvulla kansalaissota oli vielä kovin lähellä. Sota ja siihen liittyvät hirmuteot
koskettivat myös Keski-Pohjanmaan miehiä. Koetut kauhut pysyivät niitä kokeneiden unissa,
eivätkö unohtuneet päivisinkään. Sodasta ei puhuttu, mutta se oli
läsnä. <br /></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Lautapalttoo-nimi
tarkoittaa ruumisarkkua. Kirjan päähenkilö Elena ja hänen aviomiehensa Ilmari elättivät itsensä tekemällä ruumisarkkuja. Ilmari tekee arkut, Elena ompelee ja sisustaa ne, hän myös pukee ruumiit. Kyse on Ilmarin perheen perheyrityksestä. Äkkiä en muista toista suomalaista
kirjailijaa, joka olisi yhtä tarkasti kuvannut ruumisarkkujen
valmistusta tai hautausurakoitsijoiden työtä. Kirjailija on ollut
pitkään kiinnostunut kuolemaan liittyvistä perinteistä ja ajatuksista js perehtyneisyys näkyy.
Ennen ainakin maaseudulla Ilmarin ja Elenan kaltaisia ammattilaisia
arvostettiin ja tarvittiin. Oman pitäjän ammattilaiset tekivät ja
sisustivat ruumisarkut kotonaan. Ei ollut tavatonta, että
vierailijat saapuivat paikalle, kun talon tuvassa viimeisteltiin
ruumisarkkua. </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Näistä ammattilaisista sitten kehitys
johti nykyisiin hautaustoimistoihin. </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirja kuvaa asiallista, mutta kunnioittavaa suhtautumista
kuolemaan. </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Lautapalttoo on kuitenkin ennen kaikkea rakkausromaani, kolmiodraama. Kun helsinkiläinen valokuvaaja Lydia tulee puhumaan Elenalle sukulaisensa hautajaisista, Elenan koko elämä muuttuu. Salamana alkanut rakkaus murtaa kaikki rajat. Rakkauden vuoksi Elena uskaltaa jättää miehensä ja seurata Lydiaa Helsinkiin. Helsinki, jossa Elena pääsee Lydian mukana sukeltamaan boheemeihin taiteilijapiireihin, näyttäytyy vapaamielisenä ja vähemmistöjä sallivana maailmankaupunkina, jossa kieltolaki ei häiritse juhlintaa. Loppujen lopuksi kirjan luettuaan lukija huomaa kuitenkin ajattelevansa neiti Marplen tavoin, että ihmiset ovat suurissa kaupungeissa ja pienissä kylissä aivan samanlaisia. Suvaitsevaisuutta ja elämän ymmärrystä löytyy kaikkialta. Vaikka Elena joutuukin Kokkolassa vaikeuksiin rakkautensa vuoksi, hän löytää tukea ja ymmärrystä sieltä, mistä vähiten sitä kuvitteli löytävänsä. On hienoa, että myös historiaan sijoittuvissa romaaneissa huomioidaan sateenkaarinäkökulma. Näkökulma vain helposti korostuu niin, että vain homo- ja lesbosuhteet näyttäytyvät kirjoissa todellisina rakkaussuhteina. Heterosuhteet tuntuvat tässäkin kirjassa olevan vain sovinnaisia kompromisseja, joita solmitaan lasten tai taoudellisen turvallisuuden vuoksi. </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Tavoitteena on ilmeisesti osoittaa, miten vääristäävltä yksipuolinen rakkauskuvaus voi tuntua.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Anna Englund on itse haastatteluissa kertonut, että hän halusi kirjoittaa homotarinan, jolla olisi onnellinen loppu. Kirjaa koskevissa blogeissa kirjan loppuratkaisun helppoutta on krittisoitu epäuskottavana. Olisiko lesbosuhdetta todellisuudessa hyväksytty 1930-luvulla? Ehkä ei, mutta minusta juuri Keski-Pohjanmaalle sopii tarina, jossa rakkausasioihinkin suhtaudutaan kiihkottomasti ja jossa toisten ratkaisuihin ei puututa. Muistan maakunnasta elämäntarinan, jossa morsian tutustui omissa kihlajaisissaan sulhasensa naapurimieheen ja rakastui niin, että alkuperäisen kihlattunsa sijasta avioituikin tämän naapurin kanssa. Ei tästäkään tarinasta syntynyt kaksintaistelua tai oikeusjuttua. Alkuperäinen sulhanen löysi uuden vaimon ja parit asuivat samalla kyllä vuosikaudet. Suuri draama ja tunteenpurkaukset eivät sovi Keski-Pohjanmaan maisemaan. <br /></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirjan kansi on kaunis. Sen suunnittelija Elina Warsta on palkittu graafikko ja lastenkirjojen kuvitta. Hän asuu ja työskentelee Kokkolassa.</span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2vgkhmB_pOwdNTUl0O4pFbYTnuRO9hk2bMSCWciIy5apfiqgXg9w3s-OcPlvltke7RCfBCjywsM72xDLnXBOpV6YBxPHpsHULJjrItGIfEzn9V5sZamZg_Vx2KK4L_RfJsIRMty42Wcp2jmTk7r7vActu8O2FVaVCDVUsZC9avR6blfOC3-EEmGWpeXE/s3072/20230723_115808.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3072" data-original-width="3072" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2vgkhmB_pOwdNTUl0O4pFbYTnuRO9hk2bMSCWciIy5apfiqgXg9w3s-OcPlvltke7RCfBCjywsM72xDLnXBOpV6YBxPHpsHULJjrItGIfEzn9V5sZamZg_Vx2KK4L_RfJsIRMty42Wcp2jmTk7r7vActu8O2FVaVCDVUsZC9avR6blfOC3-EEmGWpeXE/w200-h200/20230723_115808.jpg" width="200" /></a></div><br /><p></p><p>Englund, Anna<br />Lautapalttoo<br />Siltala, 2022<br /></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-58379056881510871982023-05-01T19:56:00.008+03:002023-07-28T20:32:53.870+03:00Meitä vastaan rikkoneet - uskonnon uhri vai kauneusihanteen<p><span style="font-size: medium;">Camilla Nissinen on kirjoittanut esikoisromaanin, joka haastattelujen mukaan perustuu vahvasti hänen omiin elämänkokemuksiinsa. Kirjailija on jättänyt taakseen Jehovan todistajien maailman, jossa hän vietti kaikesta huolimatta ilmeisen turvallisen lapsuuden. Hänen elämäänsä on määrittänyt myös syömishäiriö. Kirjailija on kertonut pakonomaisesta laihduttamisesta ja psykiatrisella osastolla viettämästään ajasta Kirjan vakuutetaan silti olevan fiktiota. Tekstin lomassa on sitaatteja Jehovan todistajien julkaisuista ja heitä käsittelevistä artikkeleista. Kirjan lopussa on asianmukainen lähdeluettelo.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja etenee vuorolukuina. Vuoroin kuvataan lapsuutta ja kouluaikaa pienellä paikkakunnalla, vuoroin myöhempää elämää psykiatrisella osastolla, syömishäiriöpotilaana. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Lapsuus osio alkaa kuudesluokkalaisen koulunvaihdoksesta, pienestä koulusta vähän suurempaan. Kotona eletään Jehovan todistajien opin mukaan, koulussakin tytär tuntee olevansa erilainen, jehova. Usko edellyttää tiukkaa rajojen vetämistä. Tunnollinen nuori haluaa lähteä selvitä kaikesta. Hän kiertää kentällä, kulkee ovelta ovelle jakamassa lehtiä ja toistamassa ulkoaoppimiaan uskonkappaleita. Tavoitteena olisi julistaa, kertoa ja todistaa uskosta sekä elää elämää puhtaasti yhteisön edellyttämällä tavalla. Sen kanssa ristiriidassa oli nuoren halu sulautua ja elää samanlaista elämää muiden nuorten kanssa. Koulukuvaukset riipaisevat ja herättävät muistumia omasta nuoruudesta. Yksinäisyyttä ja erilaisuutta kokevien tunteet ovat samanlaisia, syystä riippumatta. Koulussa tunnollinen tyttö pärjää hyvin, mutta äidiltä ei saa kiitosta hyvistä numeroista. Äiti kantaa huolta tyttären ylipainosta ja mahdollisista maailmallisista ystävistä. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Psykiatrisen klinikan elämä on arkista, mutta siellä pelastataan elämää. Syömishäiriöpotilas ei tunne olevansa sairas. Hän piilottelee ruokaa ja oksentaa salaa. Vähitellen hänet laitetaan vastakkain tosiasioiden kanssa. Hoito tehoaa, mutta ei tee ihmeitä. Syömishäiriö ei ole koskaan kokonaan ohi. Sairauskuvaukset tuntuvat autenttisilta, uskottavilta. Tämä kirja ei kaunistele syömishäiriöitä vaan näyttää sen rumimmillaan. Kun kaikki energia kuluu lihomisen välttämiseen, voimaa ei riitä siivoamiseen, itsestähuolehtimiseen tai sosiaalisuuteen. Ahminta ja oksentelu ovat pakkomielteitä, jotka hävettävät. Sairaus tekee rumaksi ja vanhentaa, vaikka tarkoitus on päinvastainen. Elämästä kuolee kaikki elämä pois.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> Kotiolojen ja uskonnollisen yhteisön kuvaus jää mietityttämään. Koti on hyvä ja vanhemmat pyrkivät tarjoamaan lapsillleen parasta. Tasaisen isän sijasta kotia kuitenkin hallitsee ristiriitainen ja ulkonäköpaineista kärsivä äiti, joka siirtää sairaan ruokasuhteensa seuraavalle sukupolvelle. Menestyvä isoveli tarkkailee pyykkilautavatsaansa, päähenkilö on vähällä kuolle syömishäiriöön.<br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzp33Y95Kwl4PBDqpj3QR44OrwYP0GxCc58XwQmubdmfIgMWpN4dxpb-LArBgL30L61Qoo5gZPzKI3eDHjCJJpXVrZyx-Kyu2uh9RjCVhe9AysyDSFnrJSlY6suDRH8N9rwV61-CqTXRF8SGmlE5cCjh9tAyKBTfjIBjaveDhZPP1xQRUmh8OF2q9M/s4096/20230501_104808.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4096" data-original-width="3072" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzp33Y95Kwl4PBDqpj3QR44OrwYP0GxCc58XwQmubdmfIgMWpN4dxpb-LArBgL30L61Qoo5gZPzKI3eDHjCJJpXVrZyx-Kyu2uh9RjCVhe9AysyDSFnrJSlY6suDRH8N9rwV61-CqTXRF8SGmlE5cCjh9tAyKBTfjIBjaveDhZPP1xQRUmh8OF2q9M/w150-h200/20230501_104808.jpg" width="150" /></a></span></div><p><span style="font-size: medium;">Äidin tarinaa ei kerrota, hänen persoonansa jää kirjassa selitystä vaille. Hän ei ole paha, mutta omien lastensa kasvattajana avuton vaikka työskentelee päiväkodissa ja on siten kasvattamisen ammattilainen. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan henkilökuvaus on varsin ohutta. Päähenkilö ja hänen tunteensa ovat vahvat, muut ihmiset näyttävät yksiulotteisilta statisteiltä. Tämä ehkä kuvaa hyvin syömishäiriöisen maailmankuvaa. Ruoka ja omat pakkomielteet täyttävät mielen, muut ihmiset eivät hahmotu.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Uskonnollinen yhteisö voi lisätä ulkonäköpaineita, vaikka luulisi päinvastoin. Yhteisö on pieni ja kun tavoitteena on avioitua nuorena toisen yhteisön jäsenen kanssa, nuoret naiset joutuvat kamppailemaan ankarasti harvemmista miehistä. Epäilemättä Jehovan todistajien kiertämisvelvoite pakottaa huolehtimaan ulkonäöstä. Kun jokainen edustaa itsensä lisäksi myös koko yhteisöä, ulkoisen olemuksen täytyy olla kunnossa. Ehkä yhteisössä myös korostetaan ajatusta "ruumiin temppelistä" huolehtimisesta ja kurinalaisuudesta. Yhteisä tarkoittamattaan vahvistaa ulkonäköpaineita ja edesauttaa syömishäiriön syntyä. Valtakunnansaleissa on paljon peilejä. Elämä tiukassa uskonnollisessa yhtesössä on turvallista mutta tiukkaa. Päähenkilölle ruoasta kieltäytyminen, pakonomainen laihduttaminen on keino rajata elämästä edes joki alue, josta voi itse päättää. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Iloitsin siitä, että tässä kirjassa ei puhuttu seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai uskonnollisten johtajien julmuudesta. Nämä teemat ovat jo kärsineet inflaation. Tässä yhteisössä toimii tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisia paheita. </span><span style="font-size: medium;">Yhteisö pyrkii tukemaan jäseniään, vaikka ei aina oikealla tavalla. Lämmin yhteisö myös tarjoaa turvaa.</span><span style="font-size: medium;"> Lukijaa ei hämmästytä, että yhteisö kohtelee naisia ja miehiä eri tavoin. Naisia rangaistaan helpommin sääntöjen rikkomisesta, mutta eivät miehetkään ole rangaistusten ulkopuolella. Yhteisössä menestyvät nuoret miehet näyttäytyvät tunnekylminä hahmoina. Kirja myös sivuaa kipeää erottamiskäytäntöä. Edes oma perhe ei pidä yhteyttä uskonnollisesta yhteisöstä eronneisiin ja erotettuihin. Tätäkin käytäntöä perustellaan rakkaudella. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Nissinen, Camilla<br />Meitä vastaan rikkoneet<br />Tammi, 2023<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-69982239330185069692023-04-17T22:43:00.003+03:002023-07-28T20:26:20.846+03:00Himmelsgården - rikoksia Pohjanmaalla<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kjellsdotter, Nilla<br />Himmelsgården<br />Nordtedts, 2023 <br /></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUY4tWVmLaoESBZyOAGhQUYfePkw4TUHj2v7M7RGknSjjFyIrkr9ilbKV5Arr6HAFQgrjojPJxI-eSJeMKhXwybRemRLzWrt82bcjNyzcVJLZrNL3-DPxpMz0fem_TU3YNTe1LM8K48VMHJfni_4V51UpKB9g8eAFwpTt6AUQHmQWyMMRRC7HN1e1h/s8000/himmel.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="8000" data-original-width="6000" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUY4tWVmLaoESBZyOAGhQUYfePkw4TUHj2v7M7RGknSjjFyIrkr9ilbKV5Arr6HAFQgrjojPJxI-eSJeMKhXwybRemRLzWrt82bcjNyzcVJLZrNL3-DPxpMz0fem_TU3YNTe1LM8K48VMHJfni_4V51UpKB9g8eAFwpTt6AUQHmQWyMMRRC7HN1e1h/w150-h200/himmel.jpg" width="150" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Viime vuosina olen innostunut eniten suomenruosalaisista jännityskirjoista. <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2019/06/sininen-huvila-murha-kuin-stromsoossa.html">Eva Frantzin</a> ja <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2020/03/kodikasta-jannitysta-uusi-kaarlepyysta.html">Karin Erlandssonin</a> dekkarit ovat kuvanneet pienten suomenruotsalaisten kaupunkien elämää ja rikoksia. Oravaislainen Nilla Kjellsdotter (kirjailijanimi) kuvaa Karin Erlandssonin tavoin rikoksia ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Mutta hänen rikoksensa eivät sijoitu puukaupunki-idylleihin vaan maaseudulle. Stenparken sijoittui Oravaisiin, uusin Himmelsgården naapuriin Pensalaan. Nykyajan yhteiskunnasta ja palveluista kertoo se, että poliisit saapuvat aina Vaasasta. Maalaispoliiseja nyky-Suomessa ei ole. Ei edes Pohjanmaalla. <br /><br />Minulle tämä Kjellsdotterin ruotsinkielinen maailma on vieras vaikka olenkin kasvanut Keski-Pohjanmaalla. Kirjojen kautta haluan tutustua minulle vieraisiin naapureihin. Yllätyksiä näistä ruotsinkielisistä kylistä ei sinänsä löydy. Elämä on työteliästä, yrittäjyys on kunniassa. Suomenkielisessä maailmassa kasvanut hämmästelee jatkuvaa nuuskan käyttöä. Ruotsinkielisen kylän läpi kulkee aina välillä suomea puhuvia ihmisiä. Himmelsgården-romaanissa Oravaisten vastaanottokeskus on keskeinen paikka. Kaikki paikalliset eivät suhtaudu myötämielisesti pakolaisiin, myös ruotsinkielisellä alueella on joukkoja, jotka haluaisivat ajaa pakolaiset ainakin paikallisten naisten lähettyviltä. Kieliryhmien erot eivät ole niin suuria kuin voisi kuvitella. <br /></span></span><p></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Himmelsgården on oikeastaan jo Kjellsdotterin Pohjanmaan rikoksia kuvaavan sarjan kolmas osa vaikka kirjan kannen perusteella sitä voisi pitää toisena osana. Sarjan ensimmäisen osan julkaisi pieni pohjalainen kustantaja, toisena osana ilmestyneestä Stenparken-kirjasta lähtien sarjaa on julkaissut ruotsalainen Norstedts, joka ei huomioi vaatimattomasti julkaistua ykkösosaa. Sarjan päähenkilö on nuori naispoliisi Mija Wadö. Tyypillinen nykydekkarien päähenkilö, urheilullinen ja älykäs nuori naispoliisi, jonka yksityiselämä on tuntuu olevan jatkuvassa solmussa. Tavanomaisten parisuhdeongelmien lisäksi Mija Wadön elämää raskauttavat lapsuuskokemukset. Koti on ollut ankaran uskonnollinen, nuoruuteen liittyy katkeria kokemuksia ja suhteet vanhempiin ovat olleet kokonaan poikki nuoruudesta lähtien. Mijan nuoruuden tarinaa keritään kirjoissa vähitellen auki. </span></span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Himmelsgården-nimi viittaa vapaakirkollisen yhteisön ylläpitämään leirikeskukseen, joka on kirjan keskuspaikka. Leirikeskuksessa on kovia kokeneille teinitytöille suunnattu leiri, jonka osallistujista yksi katoaa ja muutkin näyttävät olevan vaarassa. Raamattuvyöhykkeeksi kutsutulle alueelle juoni tietysti sopii hyvin. Uskonnollisen yhteisön lisäksi tapaukseen tuntuvat liittyvän niin myös pakolaiskeskus ja sen vastustajat kuin naapurissa asuvan romukauppiaan kadonnut vaimokin. Vihjeitä ja johtolankoja on paljon, hetkittäin tarina vaikuttaa jopa sekavalta. Nykyisyystason poliisitutkinnan kuvausta katkovat minämuotoiset takaumat, joiden kertoja ja yhteys itse tarinaan selviää vasta vähitellen. Tavanomaisa tyylikeinoja sekin. </span></span></p><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: inherit;">Mija Wadö -sarjan epäilemättä vielä jatkuu, ehkä pitkäänkin. Kirjat liittyvät kiinteästi toisiinsa. Lukija odottaa yhtä paljon Mijan oman tarinan avautumista kuin rikosten selviämistä. Ainakin minä odotan innolla kirjallisia vierailuja Pohjanmaan rannikolla. <br /><br /></span><br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-67234365967157110312023-03-24T22:10:00.011+02:002023-07-23T22:24:57.912+03:00Ilonen talo - perhehelvetti<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigzjDQiNKPgXpR6CG6BQCiLnrz5MUNPlhA9LZUlg8TivaT8RTYqBh4q38eJUgpkjy8nDr5QOzYB22TAeM6sVw9nsOVe57ywRJ1VyMbLmHx3NiM1pYbL5pzBVy5f2YrCmto-mDFSIAstqmPY_8C_0NULTHFeEYj1RgSi71J-OkDrOfUfSw_XiEcTXsZ/s8000/20230319_215026.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="8000" data-original-width="6000" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigzjDQiNKPgXpR6CG6BQCiLnrz5MUNPlhA9LZUlg8TivaT8RTYqBh4q38eJUgpkjy8nDr5QOzYB22TAeM6sVw9nsOVe57ywRJ1VyMbLmHx3NiM1pYbL5pzBVy5f2YrCmto-mDFSIAstqmPY_8C_0NULTHFeEYj1RgSi71J-OkDrOfUfSw_XiEcTXsZ/w150-h200/20230319_215026.jpg" width="150" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Onkeli, Kreetta<br />Ilonen talo<br />WSOY, 1996<br /> </span><p><span style="font-size: medium;">Joskus on hyvä palata takaisin kirjoihin, joita on joskus lukenut. Luin aikanaan Kreetta Onkelin kohutun kirjan Ilonen talo tuoreeltaan 1990-luulla. Kirja oli oli jättänyt vahvan jäljen ja sen idea oli suunnilleen mielessäni. Kävi kuitenkin ilmi, että tapahtumat ja kaikki juonen ykistyiskohdat olivat pyyhkiytyneet mielestäni. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Ilmeisen omaelämäkerrallinen lapsuuskuvaus ja kehityskertomus ei ole menettänyt tehoaan vuosien varrella. Minämuotoon kirjoitettu kasvutarina sijoittuu Luhankaan, joka on joskus mainittu Suomen kauneimmaksi kunnaksi. Kahden tyttären poliisi-isä kuolee eikä yksinhuoltajaksi jäänyt äiti kyennyt huolehtimaan lapsistaan. Äiti oli alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Miehet käyttivät käyttivät häntä hyväkseen eikä kukaan puolustanut. Tyttäret joutuivat puuttumaan äidin moneen itsemurhayritykseenkin. Vaikka näkökulma olikin tyttären, äidin tarinaakin vähän avataan. Kuten niin usein, ongelmat periytyvät. Kirjan kuluessa päähenkilö ja minäkertoja varttuu 8-vuotiaasta koulutytöstä parikymppiseksi. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Uuden lukukerran jälkeen minua hämmästytti eniten se, että kirja sijoittui (minulle) varsin läheiseen aikaan. Kirjassa mainitaan Ruotsin Kaarle Kustaa ja Silvia sekä Tiina Lillak. Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis 1970- ja 1980-luvuille. Mielenkiintoinen sattuma oli, että kirjassa mainittiin poliitikko Pekka Paavola, jonka kuolema uutisoitiin samaan aikaan, kun aloitin kirjan uudelleen. Kirja on aikaansa sidottu vaikka sen keskushenkilöt ovatkin sidottuja oman elämänsä kuvioihin. Muu maailma julkkiksineen on jossakin muualla.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Omituista kyllä, luettuani kirjan uudelleen näin siinä paljon enemmän toivoa ja välittämistä kuin olin kuvitellut. Kaikesta huolimatta pieni yhteisö ei jätä ongelemaperhettä täysin heitteille. Naapurit valvovat, likaisia lapsia kutsutaan pesulle ja lapsia sijoitetaan myös sijaiskoteihin. Lapset eivät pidä asioihin puuttuvista naapureista eikä elämä sijaiskodeissa ole mukavaa, mutta lapsia ei jätetä kokonaan heitteille. Ilmeisesti pienessä yhteisössä ei katsota sivuun eikä ohi. Yhteisö huolehtii omistaan, kaikesta huolimatta. Kirjan lapset eivät joudu hyväksikäytön uhteiksi, vaikka sijaiskodin isä heitä katseleekin vastenmielisesti. Seksuaalinen väkivalta ei kohdistu lapsiin, vaikka he joutuvatkin sitä näkemään. Tämän ajan lukija tuntee outoa helpotusta. Vaikka elämä on kauheaa, kaikkein pahin ei kuitenkaan tapahdu. Vai onko niin, että kirjoissa ja elokuvissa on tapahtunut sama raaistumiskehitys? Uusissa kirjoissa rankkoihin lapsuuskokemuksiin sisältyy aina väkivällan ja seksin kuvauksia, muu tuntuu kevyeltä. Surullista. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Myös
kirjan sanasto sai miettimään ajan kulkua. Tartuin
kirjaan uudelleen siksi, että kokemusasiantuntijoita käsittelevä
artikkeli
mainitsi kirjan esimerkkinä suhteellisen uudesta kirjasta, jonka
tekstissä mainittiin n-sana. Tämänkin asian olin unohtanut. Voi olla,
että 1990-luvulla en ollut kiinnittänyt asiaan edes huomiota. Kirjan
tapahtuma-aikana sana oli ainakin lasten suussa vain yksi sana toisten
joukossa. Kustantajan tavoin olen nyt samaa mieltä siitä, että
yhden sanan perusteella kirjoja ei pidä tuomita. Ei varsinkaan silloin,
kun ne kuvaavat aivan toisenlaista aikaa. Läheistäkin.</span><span style="font-size: medium;"> <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja on ohut, nopeasti luettava. Teksti on todentuntuista. Päähenkilön varttuminen tuntuu tekstissä. Kerronnanomaisuutta lisää se, että pilkkuja on tekstissä käytetty säästellen. Kirjan lopussa lukija toivoo, että huono-osaisuuden ketju viimeinkin katkeaisi, mutta ... Kuka tietää.<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-85269385926872270062023-03-16T23:12:00.013+02:002023-04-16T11:30:48.034+03:00Opetuslapsi - Marian kosto<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kun Kari Hotakainen kirjoittaa kirjan, se on aina tapaus. Kirjaston varausjonot kestävät ja kriitikot kehuvat. Minä sain viimeinkin luettua viime vuonna ilmestyneen Opetuslapsen. Se on nähty ainakin ulkopuolisuuden ja osattomuuden kuvauksena. Tai keskiluokkaisen elämäntavan kritiikkinä. Kuvauksena ulkokultaisuudesta ja tyhjistä arvoista. Ainakin se heijastelee kyynisyyttä ja kyllästyneisyyttä. Edellisen kirjan, <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2020/10/kari-hotakaisen-tarina-alku-keskikohta.html">Tarinan</a>, tavoin kirjailija </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">kirjoittaa avoimen yhteiskunnallista tekstiä. Viimeksi oli kyse yhteiskunnan hajoamisesta, maaseudun tyhjenemisestä, kuluttamisesta. Asioita tarkasteltiin yhteisön, asujaimiston näkökulmasta. Tällä kertaa asioita katsotaan yksilönäkökulmasta. <br /></span><br /><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirja kertoo nuorehkota naisesta, Mariasta, joka on jäänyt elämässä ulkopuoliseksi. Vaikeassa kodissa elänyt tyttö oli otettu huostaan ja päätynyt ulkoisesti erinomaiseen, keskiluokkaiseen kotiin. Sijoitus ei onnistunut, lapsi jäi vieraaksi uudessa kodissaan, koki ettei häntä rakastettu. Myös ympäristö kohteli häntä huonosti. Viha ja katkeruus patoutuivat, kunnes aikuinen Maria halusi kostaa. Kosto ei kohdistu vain rakkaudettomiin sijaisvanhempiin vaan rangaistus kohdistuu kaikkiin häntä tai hänen ainoaa ystäväänsä loukanneisiin. Esimerkkinä liian pienen roolin antanut näytelmäryhmän johtaja. Yritän saada kiinni kokonaisvaltaisesta vihasta. Sellaisesta, jossa rikkinäinen ja itsetuntoa vailla oleva ihminen näkee kaiken henkilökohtaisena loukkauksena ja lopulta hajoaa. Ymmärsin periaatteessa, mutta sittenkin tarinasta puuttuu jotain. Vaikka sekä taustaa että kostoa kerrotaan monesta eri näkökulmasta. Puheenvuoron saavat niin kostaja kuin koston kohteetkin. <br /><br /></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirjailija rakentaa tarinaa taitavasti, kuten aina. Tapahtumat eivät kuulosta täysin uskottavilta vaikka maailmassahan voi tapahtua mitä tahansa. Miksi ei sitten juuti tätä. Kieli on taitavaa ja huolellista. Ehkä liiankin taitavaa. </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirjailija ei voi olla harrastamatta sanallista kikkailua, kuten ilmaisusssa "yksinäistynyt oman elämäntyylinsä ytimeen". <br /></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Vasta kirjan lopussa tajusin, että en ollut ymmärtänyt kirjan nimeä. Kenen opetuslapsi Maria oli? </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> Kirjassa viitataan paljon kristilliseen perinteeseen, tekstissä on viittauksia Raamattuun. </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Jeesuksen opetuslapsiinko nimi viittaa. Vai onko niin, että rakkautta vaille jääneet ulkopuoliset ovat aina valmiita pahan opetuslapsiksi? Tästä kirjasta Hotakainen on karsinut kerronnasta huumorin ja pehmeän inhimillisyyden. Niiden takia lukijat rakastivat Juoksuhaudan tietä ja Ihmisen osaa. Kertomus on lohduton, lukija ei tunne halua samaistua keneenkään. Kostossaan Maria ei saa kenenkään sympatioita puolelleen. Kirjan lopussa todetaan, että Maria "on astunut rajan yli, passitta". Hänellä ei ole enää paluuta. </span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirja antaa kuvan lohduttomasta maailmasta, jonka ihmiset ovat kyvyttömiä huutamaan edes apua. Mitä he tarvitsevat? Armoako.<br /></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Hotakainen, Kari<br />Opetuslapsi<br />Siltala, 2022</span><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiADvOfKm_iNEuRcQudASWKwwynZqY4wNR0PpEvripZLzk1Q2gyzHWE_N8piX5Y6UOVCWUlRb1QnMLjSBnlIquxqealJm8JelolzTBEuU9YY_hwoFHiUkekTDrAVRZ0K7DzyFduk7onm88fOj9zRsaKJgPr-ZQbsIhRp8rK-8MOEposW4VjZd_MZjal/s1124/hotakainen.jpg" style="clear: left; float: left; font-family: inherit; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1124" data-original-width="843" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiADvOfKm_iNEuRcQudASWKwwynZqY4wNR0PpEvripZLzk1Q2gyzHWE_N8piX5Y6UOVCWUlRb1QnMLjSBnlIquxqealJm8JelolzTBEuU9YY_hwoFHiUkekTDrAVRZ0K7DzyFduk7onm88fOj9zRsaKJgPr-ZQbsIhRp8rK-8MOEposW4VjZd_MZjal/w150-h200/hotakainen.jpg" width="150" /></a></div><span style="font-family: inherit;"><br /></span>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-38574314265370838902023-01-19T22:03:00.000+02:002023-01-19T22:03:12.568+02:00Kysykää Mialta - Ukrainan naisten kesäloma<div dir="auto" style="text-align: start;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgBGQ3_fChpdN6hIPXpEI_CqcgSnlcItbSXO2fRozrl0xMjRsxqOVPvceb8ztVW3AEvBUhS1wix0dzQhtWq85l-HDqcZjf1ZQYEvwiw5TVPO2-7li7xfZf0Vd_wzVsgPAYxrCyEqEtmtbnwsKpk28XSYWP9WCq2gDx71o3BYCbrXfb84hvKM3gJStS/s2973/20230117_161033.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2973" data-original-width="1439" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgBGQ3_fChpdN6hIPXpEI_CqcgSnlcItbSXO2fRozrl0xMjRsxqOVPvceb8ztVW3AEvBUhS1wix0dzQhtWq85l-HDqcZjf1ZQYEvwiw5TVPO2-7li7xfZf0Vd_wzVsgPAYxrCyEqEtmtbnwsKpk28XSYWP9WCq2gDx71o3BYCbrXfb84hvKM3gJStS/s320/20230117_161033.jpg" width="155" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Käsiini osui uutuuskirja, ukrainalainen romaani Kysykää Mialta. Ukrainalaisia, ainakaan ukrainan kielestä käännettyjä kirjoja en ole koskaan aiemmin lukenut. Helmet-tietokannasta löysin Nyt ilmestyneen Kysykää Mialta -kirjan lisäksi löysin Helmet-tietokannasta kaksi ukrainasta suomeen käännettyä aikuisten romaania. Eero Balkin suomentamia nekin. Suomennoksia saattaa nyt olla tulossa enemmänkin. Nyt käytävän sodan harvoja positiivisia seurauksia lienee se, että ukrainalainen kirjallisuus ja kulttuuri laajemminkin tulee tutummaksi. <br /><br />Kysykää Mialta ei ole mikään kiintiökirja, jota luetaan vain myötätunnosta Ukrainan kansaa kohtaan. Kirja on hieno lukemus, toivottavasti sen tekijältä, kirjailija Jevhenija Kuzjetsovalta käännetään muitakin kirjoja. Kysykää Mialta on kiinnostava ja viehättävä kirja. Se on kirjoitettu ihanan kevyeen tyyliin. Kirjan lukee nopeasti, mutta jää ajatuksiin. </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Kysykää Mialta on naisten kirja. Se kertoo neljän, kirjan alussa kolmen sukupolven naisista, jotka viettävät viettävät kesää murattien ja vadelmapensaiden peittämässä talossa jossakin Ukrainan maaseudulla. Puutarha on kuin viidakko, omenatarhan puut peittivät heinään, väkevä maa kasvaa marjoja ja hedelmiä. Taloa ja sen elämää hallitsee 96-vuotias isoäiti. Nuorempien naisten täytyy tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä. Mennäkö naimisiin? Matkustaako maan ääriin? Pidänkö lapset vai teetänkö abortin? Kuunnellako sydäntä vai järkeä? Mukana on tietenkin naisille tärkeitä miehiä. Isoisä, legendaarinen puiden istuttaja, elää vahvasti muistoissa. Nuorista miehistä on apua katon korjauksessa ja lapsiakin he saavat aikaiseksi. Yllättäviä vieraitakin taloon saapuu. Kaiken yläpuolella on muutosten uhka. Vietetäänkö isoäidin luona viimeistä kesää? Kuka ottaa ohjat, jos isoäitiä ei enää ole. <br /></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Parin vuoden takainen Ukraina näyttäytyy vehmaana, toimeliaana ja kansainvälisenä maana. Perheen nuoret asuvat välillä ulkomailla ja tuovat sieltä uusia perheenjäseniä tullessaan. Villiintyneen talon puutarhaan kokoontuu kansainvälinen, laajennettu perhe. Maailma on avoin. Sotaa käydään jossain kaukana (Itä-Ukrainassa), mutta siitä ei paljon puhuta. Kotimaa on kuitenkin rakas, sen saa huomata englantilainen ex-anoppikin, jonka mielestä Ukraina on vain yksi niistä valtioista, joka jäi romahtavan Venäjän elle. <br /></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Kaikkea ei tarvitse sanoa suoraan, ei omista eikä valtakunnan asioista. </span></div></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><p><span style="font-size: medium;">Kuznjetsova, Jevhenija<br />Kysykää Mialta<br />suomentanut Eero Balk<br />Aula & Co, 2022<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-48399341298265010572023-01-08T12:57:00.009+02:002023-04-16T11:40:50.528+03:00Päivä vain ja hetki kerrallansa - evankelisen perheen tyttärenä<p><span style="font-size: medium;">Lestadiolainen herätysliike on tuottanut melkoisen määrän kirjallisuutta ja elokuvia. Herätysliikkeen piirissä kasvaneet ja siitä etäisyyttä ottaneet ovat kirjoittaneet kokemuksiaan ahdistavasta uskosta ja uskonnon varjolla tehdyistä vääryyksistä. Muiden herätysliikkeiden vaikutus ei näy ainakaan nykykirjallisuudessa yhtä suorana. Esimerkiksi evankelinen herätysliike, jonka opillisista kiistoista on kirjoitettu paljon, ei ole juurikaan synnyttänyt "uskonnon uhrien kirjallisuutta".<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Nyt käsiini osui Helena Ylikotilan omakustannekirja Päivä vain ja hetki kerrallaan. Tämä kirja kertoo perheestä, jonka elämää evankelinen herätysliike määritti. Kotona pidettiin seuroja, oltiin uskovaisia ja käytiin isoilla juhlilla. Uskonto rajoitti, mutta myös antoi ystäviä ja sisältöä elämään. Ruumiillinen kuritus, synnistä ja maailmallisuudesta varoittelu ja helvetillä uhkailu jättivät herkän tytön mieleen pelkoja, joita aikuisiällä käsiteltiin terapiassa. Pahimmalta lasten kohtelulta sentään säästyttiin vaikka epämiellyttävän saarnamiehen niljakas käytös ahdistikin. Kirjan kirjoittaminenkin lienee alkanut halusta selvittää omia kipeitä tunteita ja muistoja.<br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2jaKiY1QZzUWqrgq4-ksUmmsx7N76gmd4Jx_FKCtgSDZGQ0AA54vBvPe-3BWlZJ_QWT4h4XsrZGecx0TAQhknyzKRczzlZnkgwrRiH5pKCDh2e7PdngQhE5VuHj1dfdqXQLX1ICKQPZZQ9vNKdriQkAQM_g2_i33Ohy3CZ5BGZ58lmfG2_uxKrXnd/s8000/keskitalo.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="8000" data-original-width="6000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2jaKiY1QZzUWqrgq4-ksUmmsx7N76gmd4Jx_FKCtgSDZGQ0AA54vBvPe-3BWlZJ_QWT4h4XsrZGecx0TAQhknyzKRczzlZnkgwrRiH5pKCDh2e7PdngQhE5VuHj1dfdqXQLX1ICKQPZZQ9vNKdriQkAQM_g2_i33Ohy3CZ5BGZ58lmfG2_uxKrXnd/w240-h320/keskitalo.jpg" width="240" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Romaani kertoo kirjoittajan vanhempien tarinat ja jatkuu hänen omana kehityskertomuksenaan. Vanhemmat olivat sota-ajan sukupolvea, kirjoittaja itse sodan jälkeen syntynyt. Lapsuuden ja suuren sisarusparven vaikutus käy selväksi. Tarinaa kertovat vuorotellen isä, äiti, itse kirjoittaja ja hänen nyt jo edesmennyt siarensa. Paikkakuntalaiselle, perheen ainakin pinnallisesti tunteneelle tulee kirjaa lukiessa omituinen olo : päähenkilöiden ja sisarusten nimet on vaihdettu vaikka he ovat täysin tunnistettavia. Perheen ulkopuolisten henkilöiden nimiä on sen sijaan säilytetty. Ratkaisu tuntuu erikoiselta ja nimenmuutokset tarpeettomilta. Monta itsellenikin tuttua henkilöä oli kirjassa nimeltä mainittu. Siitä tunnisti myös useita paikkakuntaa kuohuttaneita onnettomuuksia. Nimenmuutoksilla kirjoittaja halunnee korostaa tekstin henkilökohtaisuutta. Kyse on hänen tulkinnastaan, fiktiosta eikä varsinaisista muistelmista. Fakta antaa tapahtumille raamit, tulkinta on kirjoittajan omaa. Tarinaa ja ympäristöä tuntemattomalle kirja voi hankalasti luettava, takaumien takia tarina ei etene suoraviivaisesti. <br /></span><p><span style="font-size: medium;">Kirjan jälkipuolisko vie tarinan pois kotipitäjästä. Erilaisia vaikeuksia tulee vastaan myös työpaikoilla. Yksityiskohtaisimmin kirjoittaja kuvaa työtään suurehkossa seurakunnassa. Seurakunnan huonon työilmapiirin kuvaus voisi liittyä tämän päivän kohuotsikkoihin, Kirjoittaja siteeraa paikallislehden toimittajaa, jonka mukaan "Mikään ei ole niin herkullista kuin uskovaisten riidat". Tämä journalistinen totuus pätee tänään yhtä lailla kuin viime vuosisadalla.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan kieli on sujavaa ja teksti vie mukanaan. Ajankuvana kirja saattaa kiinnostaa niitäkin, joille ympäristö ja henkilöt ovat vieraita. Sodan jälkeinen pulakausi merkitsi suurelle perheelle selviämistaistelua. Lapset tekivät töitä pienestä pitäen. Lapsilisät auttoivat vähän, mutta myös herättivät kateutta. Perheet olivat suuria, mutta lapsia myös kuoli. Vilkas kylä hiljeni, kun nuoret lähtivät Ruotsiin ja kaupunkeihin, mutta televisio toi uusia vaikutteita Kirjoittaja oli kylänsä ja sukunsa ensimmäinen ylioppilas, mikä tuntui
erottavan hänet ympäristöstään. Pienessä lukiossa tunnettiin vuoden 1968
poliittinen kuohunta ja herättiin kansainväliseen solidaatisuuteen,
mutta "miten hän olisi kertonut navettatöistä väsyneelle äidilleen, että
oli tärkeää tiedostaa kehitysmaiden naisten huono asema?" Muiden sotaveteraanien lasten tavoin kirjoittaja ymmärsi vasta aikuisena, kuinka pahasti sodan kokemusten runtelema isä oli. "Teit parhaasi, teit sen omalla tavallasi", ajattelee tytär isänsä kuoltua. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Ylikotila, Helena<br />Päivä vain ja hetki kerrallansa - Marian ja Johanin tarina<br />2022, 262 sivua<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-18897458861190493602022-09-25T20:22:00.015+03:002023-01-22T21:51:20.359+02:00Vastuulliset - kun elämä ei kanna<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCXQ_u1IRzkF2awU4OHpYftOQPrDOBxE4Hdag-fh_0ixr8sRlVh23cUdPdqFXx3qTY0UzF-t7q4hVj5ydhBfSLiLbRFMFsMZk3vC7RoIpsdCzRo9Y70DVFfU3QqN97LEs39wHj-WqVfG4zXjYRgXB67yPr2HoZIanYutbimwv3gYlCd2KX20CsaTBG/s2610/vastuulliset.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2610" data-original-width="1654" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCXQ_u1IRzkF2awU4OHpYftOQPrDOBxE4Hdag-fh_0ixr8sRlVh23cUdPdqFXx3qTY0UzF-t7q4hVj5ydhBfSLiLbRFMFsMZk3vC7RoIpsdCzRo9Y70DVFfU3QqN97LEs39wHj-WqVfG4zXjYRgXB67yPr2HoZIanYutbimwv3gYlCd2KX20CsaTBG/s320/vastuulliset.jpg" width="203" /></a></span></div><p><span style="font-size: medium;">Sinimarja on ollut kauan hiljaa. Elämänmuutokset ja niitä seurannut väsymys aiheuttivat lukujumin, joka kesti ja kesti. Vähitellen jaksoin lukea kirjoja loppuun, mutta en puhua ja kirjoittaa niistä. Pauliina Vanhatalon, suosikkikirjailijani, uusi kirja kosketti minua kuitenkin syvältä. Siksi tämä teksti. Vastuulliset-romaani kertoo ihmisistä, jotka surevat ja kantavat syyllisyyttä. Suru on niin syvää, että se on lakannut olemasta tunne. Syyllisyyteenkin väsyy. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan ihmiset ovat kokonaisia vaikkakin särkyneitä ihmisiä. He asuvat pienessä kaupungissa, jonka yllä valvoo vesitorni. Kirjan perheiden elämää varjostavat edellisenä vuonna tapahtunut perhesurma, mielenterveysongelmat ja huumeet. Mutta ihmiset eivät ole juurettomia, heillä on tausta ja historia. Kaikilla on muistoja, jota ulottuvat vaikeiden aikojen taakse. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Lapsiperheen isä on työtön ja masentunut. Perhe yrittää uutta alkua talossa, joka myytiin edullisesti siellä tapahtuneen tragedian vuoksi. Naapuritalon lapset leikkivät perhesurmaa. Talossa kuolleen perheen äidin sisar ja sen isän paras ystävä olivat ennen onnellinen pari, joka läheistensä kautta pääsi iloitsemaan lasten läsnäolosta. Nyt mies piileskelee autiotalossa ja pelkää ihmisiä, vaimo jatkaa elämäänsä yksinäisenä ja katkerana.Keski-ikäisen pariskunnan ainoa poika on käyttänyt vuosia huumeita ja parin oma elämä on supistunut vierotusoikeiden valvonnaksi ja huonojen uutisten odotteluksi.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan lapset ovat kiinnostavia. Hei ovat toimijoita, tietävät asioista usein enemmän kuin aikuiset, mutta eivät tule kuulluksi. Omiin asioihinsa uppotutuneet aikuiset sivuuttavan lasten asiat, vaikka lapsista yritetäänkin pitää huolta. Jatkuuko kierre? Siirtyvätkö suru ja syyllisyys eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> Elämät limittyvät toisiinsa, mutta ihmiset eivät aidosti kohtaa. Kun pahin ja pelottavin ihmisten elämässä on tapahtunut, jatketaan vain turtana eteenpäin. Ihmiset ovat lohdutusten tuolla puolen. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjassa käydään läpi muistoja ja elettyä elämää. Väsynyt mieli on täynnä syyllisyyttä, joka erottaa muista ihmisistä. Kirjan tapa lähestyä raskaita asioita on hienotunteinen ja hillitty. Kieli on kaunista ja kuulasta. Murheellisillakin on oma ääni. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Vanhatalo, Pauliina<br />Vastuulliset<br />Tammi, 2022<br /> </span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-5344961082886112042022-08-28T12:55:00.008+03:002023-01-08T22:40:30.743+02:00Hevoskirja ammattitaidolla - Maneesin laidalla<p><span style="font-size: medium;">Joskus on ihanaa lukea jotain, joka tuntuu tuntuu tulevan omien rajoitusten tuolta puolen. Maneesin laidalla on hyvinkirjoitettu hevoskirja, jota lukevat mielenkiinnolla nekin, joille tämä kirjallisuuden laji ei ole ihan ominta kirjallisuuden alaa. Kirja kertoo lapsuuden ja nuoruuden välillä elävästä Vilmasta. Elämässä tärkeimpiä asioita ovat hevoset ja ystävät - näiden asioiden tärkeysjärjestys on kirjan keskeisiä asioita. Pieninä läikähdyksinä kirjassa tuntuu myös ajatus ihastuksesta ja rakkaudesta. Jossain kaukana, mutta silti tärkeänä mukana on myös oma perhe. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Hevoskirjasarjan koukuttava avaus. Lukija haluaa tietää, mitä Vilmalle ja hänen lähipiirilleen seuraavaksi tapahtuu. Hyvä kirja vaikka niille vanhemmille, joiden lapset haaveilevat hevosista. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kotila, Katariina<br />Maneesin laidalla<br />Myllylahti Oy, 2022<br />ISBN <span class="baseDirectionInsertComponent" dir="LTR" id="el-416292d6-9d41-4146-969c-0078a0f0264b">9789523563315
<br /><br /></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix8qkDX10UzBJ7aMeIgVtLPxtGwaGHy2M_X_X8jH396kBMMFkZ6VY9RRxQGFJVR_YWVLULO0-HzzZ7IfXluR9fRyBcToJ-ynYKwoxfuai0NnrBW3wS-kvwQLZsjAgTPaQydeEzcs6y_EKHWbvYq40weg5VuB19fPXwDFCu3-jC9vMPGwSu2l08Gkvi/s1124/maneesin.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1124" data-original-width="843" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix8qkDX10UzBJ7aMeIgVtLPxtGwaGHy2M_X_X8jH396kBMMFkZ6VY9RRxQGFJVR_YWVLULO0-HzzZ7IfXluR9fRyBcToJ-ynYKwoxfuai0NnrBW3wS-kvwQLZsjAgTPaQydeEzcs6y_EKHWbvYq40weg5VuB19fPXwDFCu3-jC9vMPGwSu2l08Gkvi/s320/maneesin.jpg" width="240" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-15112166529451921582021-07-19T20:58:00.005+03:002023-03-18T18:14:33.929+02:00Talo maailman laidalla - elämää Islannissa<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Satu Rämö päätyi aikoinaan rakkauden vuoksi Islantiin asumaan. Tarmokas nainen sopeutui toiseen maahan nopeasti. Hän opetteli maan kielen ja työllisti itsensä kirjoittajana ja Islannista kertovana somettajana. Talo maailman laidalla on jo kuudes kirja, jossa hän kertoo elämästä satujen saarella. Hänen omaelämkerrallisista kirjoistaan ensimmäinen oli <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2016/04/islantilainen-voittaa-aina-elamaa.html">Islantilainen voittaa aina</a>. Se kertoi talouskriisin syöksyvästä maasta. Tässä uutuudessa eletään taloudellisesti hyvää aikaa. Vuotta 2020.<span class="d2edcug0 hpfvmrgz qv66sw1b c1et5uql lr9zc1uh a8c37x1j keod5gw0 nxhoafnm aigsh9s9 d3f4x2em fe6kdd0r mau55g9w c8b282yb iv3no6db jq4qci2q a3bd9o3v knj5qynh oo9gr5id hzawbc8m" dir="auto"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHU6tEdbpz-0VHtnAnlVUOkCmDzKFBg8AWnDJJcNqzK4Q6I0B8PVx-uOl8bWiZQGpj7wUGMmGCnL7zzKbeHyBTtA2asQqdBKUG7V3gVLaNoY2pnxNIpdakBINVPHQ1-zuJzf8jtk-aBkY/s2048/ramo.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1297" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHU6tEdbpz-0VHtnAnlVUOkCmDzKFBg8AWnDJJcNqzK4Q6I0B8PVx-uOl8bWiZQGpj7wUGMmGCnL7zzKbeHyBTtA2asQqdBKUG7V3gVLaNoY2pnxNIpdakBINVPHQ1-zuJzf8jtk-aBkY/w127-h200/ramo.jpg" width="127" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: WSOY<br /></td></tr></tbody></table></span></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span class="d2edcug0 hpfvmrgz qv66sw1b c1et5uql lr9zc1uh a8c37x1j keod5gw0 nxhoafnm aigsh9s9 d3f4x2em fe6kdd0r mau55g9w c8b282yb iv3no6db jq4qci2q a3bd9o3v knj5qynh oo9gr5id hzawbc8m" dir="auto" style="font-size: medium;"> </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span class="d2edcug0 hpfvmrgz qv66sw1b c1et5uql lr9zc1uh a8c37x1j keod5gw0 nxhoafnm aigsh9s9 d3f4x2em fe6kdd0r mau55g9w c8b282yb iv3no6db jq4qci2q a3bd9o3v knj5qynh oo9gr5id hzawbc8m" dir="auto" style="font-size: medium;">Kirja sijoittuu korona-aikaan. Virus mainitaan kirjassa muutaman kerran, lähinnä
se tuntuu hankaloittavan virkamiesten tapaamista ja estävän
ulkomaanmatkat. Arkielämää se ei vaikuta Islannissa mullistaneen yhtä
voimallisesti kuin manner-Euroopassa.</span> </div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Ramön kirjat ovat kurkistuksia islantilaiseen todellisuuteen. Suomalaisena hän osaa valita ne asiat, jotka meitä kiinnostavat. Hän kertoo perheensä arkielämästä, luonnosta ja kulttuurista. En ollut esimerkiksi koskaan ymmärtänyt, että Islannissa harrastetaan murtomaahiihtoa. Luntahan siellä ainakin satunnaisesti on enemmän kuin tarpeeksi. Lumi tukkii tiet ja lumivyöryt ovat jatkuva uhka. Islanti on pieni maa ja melkein kaikilla islantilaisilla on yhteisiä tuttuja. Toisin kuin suomalaisilla heillä on terve itsetunto ja kykyä joustavaan toimintaan. Heillä asiat tuntuvat aina sujuvan eivätkä he anna turhien säädösten kahlita toimintaansa. Suomalaisen on vaikea ymmärtää esimerkiksi paikallisten suhtautumista rakennuslupiin. Jos lupaa ei heti heltiä, kannattaa rakentaa ensin ja anoa lupa jälkikäteen. <br /></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Kirjassa puhutaan paljon myös islantilaisista juhlista ja ruoasta. Minä opin kirjasta, että perunamuussi, jota söin vuosien takaisella Islannin-matkallani oli ihan oikeasti sokerilla maustettua. Silloin kuvittelin, että äitelä maku johtui imeltyneistä perunoista. Kirjassa on myös ruokareseptejä. Niiden voisi kuvitella toimivan myös Suomen oloissa. Niistä parhaiten jäi mieleen kalakeitto - sikäläinen versio pyttipannusta. Se symboloi itse elämää. </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Kirjassa kirjailijan nelihenkinen perhe muuttaa Reykjavikista 3000 asukkaan kuntaan Länsivuonoille. Muuton seurauksena perheen elämä helpottui. Kylän keskustassa asuvalla kaikki palvelut ovat lähellä, kotoa pääse hetkessä päiväkotiin, vuorille kiipeilemään, kauppaan tai vaikka joogaan. Päivittäiset automatkat ja liikenneruuhkat jäivät pois. Kirjoittaja ei silti hehkuta elämänmuutostaan. Maallemuutto ei ole mikään iso asia. Siinä muuttuu "postinumero, näkökulma ja muutama muu olosuhde, mutta ei elämä". Tärkeintä on arki, joka on joka puolella melkein samanlaista. Kuin kalakeitto, jota maustetaan aina vähän erilaisin maustein, mutta silti se pysyy kalakeittona eikä muutu makaronilaatikoksi. </span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"><br /><br /><span class="d2edcug0 hpfvmrgz qv66sw1b c1et5uql lr9zc1uh a8c37x1j keod5gw0 nxhoafnm aigsh9s9 d3f4x2em fe6kdd0r mau55g9w c8b282yb iv3no6db jq4qci2q a3bd9o3v knj5qynh oo9gr5id hzawbc8m" dir="auto"><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;">Rämö, Satu</div><div dir="auto" style="text-align: start;">Talo maailman reunalla : vuosi Islannin maaseudulla</div><div dir="auto" style="text-align: start;">WSOY, 2021</div></div></span></span></div></div><p></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-62654844110496001852021-06-18T16:15:00.007+03:002023-01-08T22:42:41.075+02:00Paratiisi vai helvetti - vanhoillislestadiolaisen bi-miehen tarina<p><span style="font-size: medium;">Samuel Jyringin kirjaa Paratiisi vai helvetti mainostettiin aluksi myös painettuna kirjana. Kirja on kuitenkin päätetty julkaista vain sähköisenä. Syys saattaa olla tekstin lyhyys. Sähkökirjaan ei ole merkitty sivunumeroita, mutta kirjan lukee tunnissa. Tekstistä osa on julkaistu aikaisemmin blogiteksteinä. Kirjan teksti on syntynyt terapian seurauksena ja se tuntuu.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Pieni kirja kertoo miehen rooliin liittyvistä riittämättömyyden tunteista. Kirjoittaja on kasvanut Pohjois-Pohjanmaalla 11-lapsisessa lestadiolaisperheessä. Lapsesta asti hän on tuntenut kaksinkertaista ulkopuolisuutta. "Lestoista" puhuttiin kylällä halveksivaan sävyyn ja hän oppi itse häpeämään lestadiolaisuuttaan, toisaalta kärsimään ankarasta rajasta, jonko yhteisö veti oman ryhmän ja muiden välille. Samuel kärsi myös siitä, että hän tunsi seksuaalista vetoa miehiä kohtaan. Jääkiekkoharrastuksestaan huolimatta hän tunsi olevansa mieheksi liian herkkä ja muutenkin riittämätön. Seksuaalisuudesta ei voinut puhua, ympäristössä ei vähemmistöjä tunnettu. Tai niin Samuel ainakin koki.<br /><br />Kirja kuvaa ahdistusta ja häpeän tunteita. Niiden ohi nousee kuitenkin rakkaus. 19-vuotiaana Samuel kohtaa elämänsä rakkauden, vaimon jonka kanssa hän saa neljä lasta ja jonka kanssa hän aikoo elää elämänsä loppuun asti. Vaimo ei järkyty miehen biseksuaalisuudesta, vaikka tieto saakin hänet pelkäämään, että ei riitä miehelleen. Vaimo on täydellinen, tukee, rakastaa ja ohjaa miehensä terapiaan. Terapiassa Samuel kohtaa toisen täydellisen tukipylvään, terapeutti osaa ohjata ja tukea. Kirjan terapiaosuus on positiivinen kuvaus terapian onnistumisesta. Terapeutti vie Samuelin lapsuuden aikaan ja ohjaa häntä kirjoittamaan tunteistaan. Erikoista minusta on se, että terapeutti kehottaa asiakastaan jo terapien alussa julkaisemaan tekstinsä. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Lestadiolaisuus on kirjassa taustalla. Tekstin keskellä oleva seurakuvaus kertoo lukijalle välähdyksenomaisesti siitä, miksi kirjoittajalle on niin tärkeää saada kuulua liikkeeseen. Seuratupa on täynnä, mutta ihmeellisesti sen keskeltä löytyy perheelle juuri sopiva tila. On hyvä veisata, on hyvä olla yhdessä. Yhteisössä on voimaa. Myös kuvaus lapsuuskodista on valoisa, äiti kertoo halunneensa aina paljon lapsia. Häntä ei tarvinnut pakottaa suurperheen äidiksi. Kun kirjoittaja kertoo blogissaan biseksuaalisuudestaan ja siihen liittyvästä ahdistuksesta, hän saa yhteydenottoja muilta seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvilta. Hän ei ole yksin eikä ainoa. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan teemat eivät ole tuoreita. Lestadiolaisuuden ja seksuaalisuuden teemoista on viime aikoina kirjoitettu. Joidenkin mielestä riittävästi. Kirjailija on eri mieltä. Tämä kirja keskittyy kirjoittajansa sisäiseen maailmaan. Se kuvaa häpeää ja riittämättömyyden tunteita. Kaapista ulos astumisen jälkeen kirjoittaja joutui kohtaamaan somen armottomuutta ja ymmärtämättömiä viestejä, mutta lähipiiri ilmeisesti tuki eikä uskonnollinen yhteisökään häntä ilmeisesti tuominnut. Asioista on tärkeätä puhua, palaute voi olla yllättävänkin ymmärtäväinen.<br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSZCLPSmj_Gwy_B6wBlSCuHRmLhV8x9mejaoYRGr3Oo1CZfP5XQf5ynYZBY5tuYoeAdypNBaHYjdBjxbdaShP5BwHNhr9vKzJakpCrWRbsaHCdHEM_i2icIXhP4gD_3hJCUHQhJ4hY5cM/s2048/20210618_160720.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1902" data-original-width="2048" height="186" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSZCLPSmj_Gwy_B6wBlSCuHRmLhV8x9mejaoYRGr3Oo1CZfP5XQf5ynYZBY5tuYoeAdypNBaHYjdBjxbdaShP5BwHNhr9vKzJakpCrWRbsaHCdHEM_i2icIXhP4gD_3hJCUHQhJ4hY5cM/w200-h186/20210618_160720.jpg" width="200" /></a></span></div><p><span style="font-size: medium;">Jyrinki, Samuel<br />Taivas vai helvetti<br />Otava, 2021<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-70603407399254767042021-04-30T22:23:00.006+03:002023-01-08T22:41:30.654+02:00Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd_1LtbQ5nZNFcO19ssvFp6R4BSzskwDmRJ4eeUeFLmxbl5MfYzVVm9AXJKWrv7S6BAHxTsyZC7p5tiryR9ryafWyU9PFjtKaycMYLnPhvGtQYjnASmt6xrh2_Z9LKpQD6DLGrnkEShAo/s940/Nimet%25C3%25B6n+suunn.malli%25281%2529.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="788" data-original-width="940" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd_1LtbQ5nZNFcO19ssvFp6R4BSzskwDmRJ4eeUeFLmxbl5MfYzVVm9AXJKWrv7S6BAHxTsyZC7p5tiryR9ryafWyU9PFjtKaycMYLnPhvGtQYjnASmt6xrh2_Z9LKpQD6DLGrnkEShAo/w200-h168/Nimet%25C3%25B6n+suunn.malli%25281%2529.png" width="200" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"> Virolaisen Indrek Harglan Apeekkari Melchior -dekkarisarjan nimihenkilö on sympaattinen apteekkari, joka ratkoo rikoksia 1400-luvun Tallinnassa. Sarja on edennyt jo seitsemänteen osaan eikä kirjojen taso ole laskenut. Kirjat herättävät keskiajan maailman elämään. Jokainen joskus vanhassa Tallinnassa vieraillut tunnistaa tuttuja paikkoja ja näkymiä. Miljöön lisäksi kirjat esittelevät myös menneen ajan maailmankuvaa. Niissä katsellaan maailmaa 1400-luvun ihmisen silmin. Käsitys kunniasta samoin kuin elämästä ja kuolemasta oli vähän toisenlainen. Mutta kuten Tallinnan näkymissä, myös ihmisissä oli kovasti paljon tuttua.<br /></span><div class="kvgmc6g5 cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi esittelee erityisesti keskiajan oikeuskäytäntöä ja yläkaupungissa asuvan aateliston kunniakäsityksiä. Apteekkarin poikaan liittyvät sivujuoni kulkee pohjois-Saksan kaupungeissa. Hansa-alue näyttäytyy Euroopan Unionin kaltaisena yhtenäisenä kauppa- ja kulttuurialueena. Kuten sarjan viides osa <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2016/01/syntisia-ja-salaisuuksia-vanhasta.html">Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka</a> tässäkin kirjassa on puhe vanhasta käsikirjoituksesta . Dan Brownin historiadekkareihin ihastuneita kirja houkuttaa viittauksilla temppeliherrojen salaisuuksiin. Kirjan lajityyppi on kuitenkin toinen. <br /></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Dekkarina kirja on perinteinen, mutta koukuttava. Salapoliisi aatelistalossa tapahtunutta murhaa. Epäiltynä ovat talon asukkaat. Rikosta selvittäessään salapoliisi tulee paljastaneeksi monta muutakin salaisuutta kuin murhaajan henkilöllisyyden. Lukemisen iloa lisäävät myös henkilöhahmot. He tuntuvat todellisilta, moniulotteisilta ja joskus jopa ristiriitaisilta ihmisiltä. Kirjan päähenkilön apteekkari Melchiorin elämään on ehtinyt kirjasarjan aikana osua monenlaisia suruja ja menentyksiä. Lisäksi hän kantaa synkkää sukutaakkaa. Taakka synkentää myös hänen poikansa elämää. Suvun vaiheet ovat traagisia, aivan kuten rikokset heidän ympärillään.<br /></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Kevennystä kirjan synkkyydelle suo ylistys hyvälle oluelle ja ruoalle. Ruoan nautinnollisuutta tässä kirjassa korostaa parhaillaan meneillään oleva paastonaika. <br /></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Sarja ilmeisesti jatkuu vielä. Apteekkarin ja hänen perheensä tarinassa on vielä selvitettävää. <br /></span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> <br /></span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Hargla, Indrek</span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi</span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">suomentanut Jouko Vanhanen</span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Into, 2021</span></div></div>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-59270462726105411842021-03-28T19:01:00.002+03:002023-01-08T22:43:36.554+02:00Tuntemani maailma - empatiaa vai psykopatiaa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZjSSxci2hq65rRef5iO9cd5n-p4NhI4s9pJ1cu1mtrWraTYJcXmJDdIEJhLlEEOXqDkH498D01cDwxxsgoByK3cvXg6fa7mIEDKr8aJFhpWW5TjCR5hJgMhplS4AtwYLwCzWSUOrAlnc/s250/vanhatalo.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="161" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZjSSxci2hq65rRef5iO9cd5n-p4NhI4s9pJ1cu1mtrWraTYJcXmJDdIEJhLlEEOXqDkH498D01cDwxxsgoByK3cvXg6fa7mIEDKr8aJFhpWW5TjCR5hJgMhplS4AtwYLwCzWSUOrAlnc/w129-h200/vanhatalo.jpg" width="129" /></a></span></div><p><span style="font-size: medium;">Mitä on empatia? Millaista olisi elämä psykopaattina?<b>Pauliina Vanhatalon</b> omaelämäkerrallisen trilogian viimeinen osa on pohdiskeleva essee, joka sisältää esimerkiksi nämä kysymykset. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjailija on kärsinyt masennuksesta, tästä sairaudesta <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2016/04/keskivaikea-vuosi-muistiinpanoja.html">Keskivaikea vuosi</a> oli yhtä aikaa riipaiseva ja humoristisen kuvaus. <b>Tuntemani maailma</b> kertoo kertoo esimerkiksi terapiasta, johon kirjailija viimeinkin suostuu. Terapian lisäksi hänen tiedonlähteenään Quora-verkkofoorumi. Verkkofoorumilla kirjailijaa kiinnostaa etenkin psykopaatteihin liittyvä keskustelu.<br /><br />Kirjailijan psykopaatteja kohtaan osoittama kiinnostus ei liity niinkään hirvittäviin tekoihin, joita fiktiosta tutut psykopaatit tekevät. Kyse on normaalia elämää viettävistä empatiakyvyttömistä henkilöistä. Olisiko elämä ilman empatian aiheuttamaa tunnekuormaa helppoa ja kevyttä, mutta tyhjää? Kirjailija, joka on imenyt toisten tunnekokemuksia itseensä kuin sieni, tuntee suorastaan kadehtivansa tunnekylmiä suorittajia. Omasta herkkyydestään kärsivä kirjailija haluaa kyseenalaistaa empatiaa ihailevan kulttuurimme. Juhlapuheissa kaunokirjallisuuden merkityksestä empatian edistäjänä puhutaan niin usein, että "välillä käy epäselväksi, tarvitaanko kirjallisuutta mihinkään muuhun kuin empatien kuivaharjoitteluun ja lasten sanavaraston kasvattamiseen". Mielenkiintoisia olivat myös kirjailijan havainnot myötätuntostressin vaikutuksista. Tunteet ja reaktiot vaimennetaan ja kätketään kliseiden alle, kun ollaan liian väsyneitä kohtaamaan raskaita asioita. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Tuntemani maailma pohtii myös elämäntapaamme ja inhimillistä vastuuta. Siinä, että ilmastonmuutos ja koronavuoden kokemukset vaikuttavat tapaan, jolla katsomme ympäristöämme ja elämäämme, ei ole mitään uutta. Kirjailijan ajatukset ovat kuitenkin raikkaita. Hän kyseenalaistaa koko turismin ja matkustamisen merkityksen. Onko meillä varaa valjastaa suuri osa maapalloa turismin käyttöön? Onko pikaisesta pistäytymisestä toisessa paikassa ollut ikinä mitään hyötyä kenellekään? Mielenkiintoinen on myös kirjailijan havainto siitä, että sen sijaan, että ihmiset ainakin sisimmässään haaveilevat jäljestä, jonka he jättävät jälkeensä, heidän pitäisi pyrkiä katoamaan mahdollisimman huomaamatta. Pysyvän jälken jättäminen ekokriisin vaimaamalle maapallolle kuluttaa ja tuhoaa.<br /><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Pauliina Vanhatalon kieli on kaunista ja kuulakkaan kirjasta kuten aina. Havainnot ja päätelmät ovat raikkaita ja käytännönläheisiä. Kirja on pieni ja sen lukee nopeasti, mutta se houkuttaa palaamaan ja miettimään kirjan teemoja uudelleen ja uudelleen. <br /> </span></p><p><span style="font-size: medium;">Vanhatalo, Pauliina<br />Tuntemani maailma<br />S & S, 2021<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-5835935508424857192021-03-22T02:02:00.007+02:002023-01-08T22:44:34.034+02:00Tulisielut : tarina Ulrike Meinhofista, Andreas Baaderista ja Joschka Fischeristä<p><span style="font-size: medium;">Andreas Baader, Ulrike Meinhof ja Joschka Fischer olivat aktiivisesti mukan vuoden 1968 Saksan yhteiskunnallisessa kuohunnassa. He halusivat rakentaa tasa-arvoisemman Saksan ja häätää natsismin haamut sen valtarakenteista He marssivat Vietnamin sotaa ja mediaimperiumeja vastaan, vaativat oikeutta päivähoitoon ja asuivat kommuuneissa. Baader ja Meinhof ajautuivat jo parin vuoden jälkeen yhteiskunnan ulkopuolelle, perustivat terrorijärjestö Punaisen Armeijakunnan (RAF) ja päätyivät lopulta itsemurhiin vankilassa. Joschka Fischeristä tuli Euroopan ensimmäinen vihreä ulkoministeri, joka kulki pitkän tien kapinallisesta vallankäyttäjäksi. Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan tavoin tämä 60-luvun radikaali oli 2000-luvun alussa valtansa huipulla. <b> </b></span></p><p><span style="font-size: medium;"><b>Katriina Lehto-Bleckert </b>on Saksan historian ja terrorismin tuntija, joka on kirjoittanut väitöskirjansa Ulrike Meinhofista. Hänen kirjansa <b>Tulisielut</b> on kuvaus 60-luvun radikalismista ja 70-terrorismista sekä ihmisistä liikkeiden sisällä. Kirja esittelee 1934 syntyneen Ulrike Meinhofin voimakkaana ja aatteellisena naisena, joka terroristiksi tuomittunakin halusi toimia oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen maailman puolesta. Hän oli noussut ydinaseita vastustavan opiskelijaliikkeen johtoon jo
vuonna 1958. 1960-luvulla hän oli tunnettu toimittaja ja yhteiskunnallinen keskustelija, joka eli
vaurasta ja porvarillista elämää vuoteen 1967 asti, jolloin hän erosi
kustantajamiehestään ja muutti Länsi-Berliiniin. Andreas Baader ja Joschka Fischer tulivat opiskelijaliikkeeseen
ulkopuolisinä. He ilmensivät muutosta myös siinä, että kykenivät
nousemaan johtoasemiin ilman akateemisia opintojakin. Kirjassa Ulrike Meinhof esitellään vasemmistoradikalismin sydämenä. Joschka Fischer taas Ulrike Meinhofin lahjakkaana ja ahkerana opetuslapsena, joka kuitenkin päätyi toteuttamaan nuoruutensa unelmia perinteisen politiikan keinoin. Näiden kahden välissä Andreas Baader jää epämääräiseksi hahmoksi, jonka persoonaa kirjoittaja turhaan yrittää psykologisoida. Meinhof ja Fischer näyttävät tahtoihmisiltä, Baader näyttää ajautuvan eteenpäin mielihalujensa mukaan kunnes on tilanteessa, josta ei voi perääntyä. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Mutta kirja ei keskity vain päähenkilöihin vaan käsittelee 60-luvulta alkanutta radikalismia osana Saksan yhteiskuntakehitystä. Se muistuttaa siitä, että Saksan liittotasavalta oli tuolloin erittäin hierarkinen ja konservatiivinen maa, jossa mielenosoittajatkin pukeutuivat pukuun ja solmioon ja jossa naisen paikka oli pääasiassa kotona. Toinen maailmansota oli vielä läheistä historiaa ja monet natsiajan virkamiehet ja vaikuttajat toimivat yhteiskunnassa. Kommunismin pelko tuntui kaikkialla. Saksan virkakoneisto ja poliisivoimat torjuivat kommunistisena pitämäänsä radikaaliliiketta väkivaltaisesti. Jo vuonna 1967 mielenosoittaja kuoli Persian shaahin vastaisessa mielenosoituiksessa, seuraavana vuonna mielenosoittajat jo vastasivat väkivaltaan väkivallalla. Provokatiivisista toimista rangaistiin ankariin rangaistuksiin ja Punaisen armeijakunnan jäseniä etsittiin kuin villin lännen lainsuojattomia. Vuosikymmenien jälkeen on myönnetty, että yhteiskunnan toimenpiteet olivat kohtuuttoman ankaria. Ne marginalisoivat ja radikalisoivat vastustamiaan radikaaleja ja ajoivat heidät tilanteeseen, josta ei voinut enää peräytyä.<br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-DJeubCP-9eMvVn8tZF1gFcXix4Q5BY-JpULVM8LvKeEsjdwRCBFLGDJ7qwnEeDjTPsFWdo-ktYTuI2dhLMEMojbInh0-DNIRXPzo7dUXrGxR1Fr_a7d4OzscAF7qN9sniBU5OC4ju8g/s415/meinhof.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="415" data-original-width="250" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-DJeubCP-9eMvVn8tZF1gFcXix4Q5BY-JpULVM8LvKeEsjdwRCBFLGDJ7qwnEeDjTPsFWdo-ktYTuI2dhLMEMojbInh0-DNIRXPzo7dUXrGxR1Fr_a7d4OzscAF7qN9sniBU5OC4ju8g/w121-h200/meinhof.jpg" width="121" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Tulisielut on hyvä historian kertauskirja etenkin minun ikäiselleni lukijalle, joka muistaa 1970-luvun uutislähetyksissä esitellyt terroristien kuvat ja nimet, mutta jolle tapahtumat saattoivat jäädä kovin hämäriksi. Vaikka kirjassa seurataankin tapahtumia eri ihmisten näkökulmasta, tapahtumien jäsentyvät hyvin toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. Nuoremmille lukijoille kirja voi olla kurkistus kokonaan toisenlaiseen maailmaan. Lukijan on hyvä pitää mielessään, että Saksan ulkopuolellakin maailma on kahtia jakautunut. Kirja antaa myös aiheellisen varoituksen siitä, kuinka nopeasti tilanteet voivat eskaloitua. Kirjassa oli myös mielenkiintoisia yksityiskohtia kuten tieto siitä, Joschka Fischer oli 1970-luvulla ihaillut tapaa, jolla islamilainen vallankumous toteutettiin Iranissa ja että hän elätti itseään vuosia taksia ajamalla.<br /></span><p> </p><p><span style="font-size: medium;"><br />Lehto-Bleckert, Katriina<br />Tulisielut : tarina Ulrike Meinhofista, Andreas Baaderista ja Joschka Fischeristä <br />Into-kustannus, 2021<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-31249591662070953602021-03-14T22:25:00.006+02:002023-01-09T23:40:29.682+02:00Ankeriaan testamentti : pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta<p><span class="d2edcug0 hpfvmrgz qv66sw1b c1et5uql rrkovp55 a8c37x1j keod5gw0 nxhoafnm aigsh9s9 d3f4x2em fe6kdd0r mau55g9w c8b282yb iv3no6db jq4qci2q a3bd9o3v knj5qynh oo9gr5id hzawbc8m" dir="auto" style="font-size: medium;"></span></p><div class="kvgmc6g5 cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Mitä yhteistä on Aristoteleellä, Sigmund Freudilla ja Rachel Carsonilla? He kaikki ovat yrittäneet ratkaista ankeriaan arvoitusta, jota ei vielä ole kokonaan selvitetty. Aristoteleen metodi johti ankeriaan kohdalla täysiin vääriin päätelmiin. Lukijaa huvittaa seurata Sigmund Freudin toivotonta laboratoriotyöskentelyä, jonka tarkoituksena oli löytää ankeriaan miehiset sukupuolielimet. Freudin suuret teoriat voi nähdä jopa jatkeena ankeriastutkimuksille. <br /></span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Ruotsalaisen Patrik Svenssonin kirja Ankeriaan testamentti on onnistunut esimerkki hybridikirjasta tai tarinan muotoon kirjoitetusta tietokirjasta. Se kertoo ankeriaasta, tuosta maailman arvoituksellisimmasta kalasta, joka vaeltaa Sargassomereltä Eurooppaan ja palaa - ilmeisesti - synnyinseuduilleen lisääntymään ja kuolemaan. Ankeriasta on tutkittu ja siitä kirjoitettu tuhansia vuosia. </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Samalla kun kirja kertoo ankeriaaseen liittyvistä käsityksistä, se tulee kertoneeksi myös luonnontieteen ja ihmisten maailmankuvan kehityksestä. Tieteen kehityksen sivussa kirja esittelee myös ankeriaasta kulttuurihistorian, kirjallisuuden ja uskonnon näkökulmasta. Ja puhuu tietysti myös sen kalastuksesta ja merkityksestä ruokapöydässä. Kirjan mukaan olisi perusteltua, että amerikkalaiset söisivät kiitopäivänä ankeriasta kalkkunan sijasta. Länsimaissa ankerias on ollut yleensä halvan, köyhien ihmisten ruoan maineessa. Muinaisessa Egyptissä se nautti jumalallista kunnioitusta eikä sitä syöty, roomalaiset taas pitivät ankeriasta likaisena eivät siksi siihen koskeneet. Juutalaisille ankerias on ei ole kosher, koska sitä on pidetään evättömänä, mikä tarkasti ottaen ei pidä paikkaansa. Kirjailija tuntee myös kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi Günter Grass kirjoittaa ankeriaista. Kuten muustakin Itämereen liittyvästä. </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3gIoiX728zbBtXIY5igiad1ECRlQScsYpFKNjHwkU-oNlZay14EO3T0DGxu468vPqDXAz8hERFULPW_AKu7pL6oQF9P250gYqHMFC87Q2T-EhlnBNK8rzdBgBU41CtOe4q9XVzaqPBQc/s940/Keskiviikon+kirjavinkki%25281%2529.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="788" data-original-width="940" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3gIoiX728zbBtXIY5igiad1ECRlQScsYpFKNjHwkU-oNlZay14EO3T0DGxu468vPqDXAz8hERFULPW_AKu7pL6oQF9P250gYqHMFC87Q2T-EhlnBNK8rzdBgBU41CtOe4q9XVzaqPBQc/w200-h168/Keskiviikon+kirjavinkki%25281%2529.png" width="200" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Kirjan lopussa puhutaan ankeriaan uhanalaisuudesta ja päädytään puhumaan luonnon monimuotoisuudesta ja sen katoamisesta laajemminkin. </span></div><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;"> </span></div></div><div class="o9v6fnle cxmmr5t8 oygrvhab hcukyx3x c1et5uql ii04i59q"><div dir="auto" style="text-align: start;"><span style="font-size: medium;">Ankeriaan testamentti kertoo myös kirjoittajan ja hänen isänsä tarinan. Kalastus ja kalajutut olivat isän ja pojan yhteinen asia. Ankeriaat liittyivät etenkin isän elämään vahvasti. Kirjoittajan isän tarinan kautta kirja tulee kertoneeksi myös ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tarinan. Köyhästä ja isättömästä pojasta kasvaa työstään ylpeä asfalttimies. Perheen elintaso nousee niin paljon, että perheellä on varaa kesämökkiin. Kesämökillä isä ja poika kalastavat yhdessä, kunnes pojan yliopistokoulutus tuntuu nostavan hänet isän yläpuolelle ja luontevä yhdessätekeminen muuttuu väkinäiseksi. Isän sairaus ja kuolema nostavat muistot esiin. Ankeriaan tarinan kautta kirjoittaja käsittelee isäsuhdetta, kuolemaa sekä kotiinpaluun ja elämän merkityksen teemoja. Kuolemasta puhuessaan kirjoittaja tekee vähän erikoisia rinnastuksia, mutta sen lukija suo anteeksi. Kuolema koskettaa meitä kaikkia niin kovasti, että jopa kurinalainen kirjailija saattaa siinä kohdin hieman horjahtaa. <br /><br />Kirja palkittiin August-palkinnolla vuoden parhaana tietokirjana. Maija Kauhanen on kääntänyt sen niin kauniille kielelle, että kirjaa voi lukea myös kielestä nauttien.<br /></span></div></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-size: medium;">Svensson, Patrik<br />Ankeriaan testamentti<br />suomentanut Maija Kauhanen<br />Tammi, 2020<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-50619285372570461832021-02-21T14:42:00.007+02:002023-01-08T22:45:01.709+02:00Margarita - ihminen ja Suomen luonto<div class="separator"><p style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><span style="font-size: medium;"> <img alt="Kansikuva" class="recordcover" data-src="/Cover/Show?id=tiekko.721090&index=0&size=medium&w=250&h=250&source=Solr" height="200" src="https://tiekko.finna.fi/Cover/Show?id=tiekko.721090&index=0&size=medium&w=250&h=250&source=Solr" width="133" /> </span></p><p><span style="font-size: medium;">Mitä kirjoittaa Finlandia-voittajasta.? Eikö kaikki ole kirjasta jo sanottu. Luultavasti on, mutta sanon silti. Anni Kytömäen Margarita on kiehtova ja mukaansatempaava kirja. Vaikka kirja on eri teemoilla ja vaikka se liikkuu eri aikatasoissa ja tapahtumia katsotaan eri ihmisten silmin, kirjan lukee nopeasti ja se jättää vahvan jäljen. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Margarita on yhdistelmä aikakausiromaania ja aikuisten satua. Se lujasti on ankkuroitu sodanjälkeiseen aikaan ja sen aatteisiin. Se puhuu jälleenrakennuksesta, 1950-luvulla riehuneesta poliosta ja aborttilainsäädännöstä. Siinä muistellaan menetettyä Petsamoa ja itketään sodan jättämiä haavoja ja viitataan tyhjyyteen, joka jäi jäljelle, kun sotaaedeltäviin aatteisiin liittyvät hankkeet töytyi hylätä eikä metsätutkimuksella enää tarvinut tukea suur-Suomi-ideologiaa. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Aikasidonnaisuudessaan se kuitekin tuntuu puhuvan myös nykyajasta. Kirjan puhe polioviiruksesta, jatkuvasta käsien pesemisestä ja rokottteiden kehittämisestä liittyy vahvasti aikamme pandemiaan. Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä 1950-luvun sairaalamaailmaa ja fysioterapiaa tuntevat sanoisivat kirjan kylpylä- ja hoitokuvauksista. Yhtä lailla myös puhe metsistä, simpukkalajeista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä sekä kaivosteollisuuden aiheuttamista alkavista tuhon jäljistä Petsamossa tuntuvat olevan osa tänä päivänä käytyä keskustelua luonnon ja ihmisen suhteista. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjassa on kuitenkin myös sadunomaisuutta ja se siten se liittyy suomalaisten taianomaisten luonnonkuvausten perinteeseen. Juhannusyön kiihko metsässä tuo mieleen Aino
Kallaksen Sudenmorsiammen luontomystiikan.Ihmisen tarinaan limittyy jokisimpukan kertoma tarina. Mystinen metsä ja salaperäinen vesi luovat kansansatumaisen tunnelman, jossa epäuskottavatkin juonenkäänteet muuttuvat osaksi myyttistä tarinaa. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjassa on on oma rytminsä. Epämusikaalisena ihmisenä en olisi ymmärtänyt siitä mitään ellen olisi nähnyt kirjailijan haastattelua, jossa hän kertoi etsineensä ryhmin kirjan ensin pianolla ja vasta sitten kirjoittaneensa sen. Kirjan loppupuolella kuvataan konserttia, jossa esitetään Rahmaninovin toinen pianokonsertti. Luku on tarinan kannalta tärkeä, se sitoo erillisiä tarinoita ja ihmisiä yhteen. Samalla konsertti myös korostaa koko kirjan rytmiä. Konserton voi kuvitella soivan koko teoksen taustalla. Tarinassa on tihentymiä ja hiljaisia, lyyrisiä kohtia. Konserttikuvaus liittyy vahvasti myös kirjan ruumiillisuuteen. Päähenkilö tuntee musiikin koko ruumiillaan. Samoin kirja ei tunnu vain kertovan lukijalle henkilöiden tunteista ja kokemuksista vaan lukija tuntee kirjan henkilöiden tunteet, kivut ja nautinnot. Teksti on aistivoimaista ja kaunista sekä fyysistä. <br /><br />Kytömäki, Anni<br />Margarita<br />Otava, 2020<br /><br /></span></p></div>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-43659039810811865992021-02-15T22:02:00.003+02:002023-01-08T22:51:54.046+02:00Ajasta ja vedestä - jäätiköt sulavat, Islannissa ja Himalajalla<p><span data-id="tiekko.721372" id="description_text" style="font-size: medium;">Kun vähän aikaa sitten uutisissa kerrottiin suuresta jääkimpaleesta, joka oli pudonnut Himalajan rinteestä ja aiheuttanut suuren tulvan, ajattelin islantilaisen <b>Andri </b></span><span data-id="tiekko.721372" id="description_text" style="font-size: medium;"><span data-id="tiekko.721372" id="description_text"><b>Snær Magnasonin</b> kirjaa <b>Ajasta ja vedestä.</b> Kirja on humanistin näkemys ilmastonmuutoksesta. Kirjoittaja </span></span><span style="font-size: medium;">on kielen- ja kirjallisuudentutkija, joka sai tehtäväkseen kirjoittaa ilmastonmuutoksesta tarinan, koska suurin osa meistä ymmärtää paremmin tarinoita kuin faktoja. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja kertoo ilmastosta ja sen muuttumisesta oman sukunsa ja Islannin historian kautta. Hän kertoo niin jäätikkökiipeilyä harrastaneista isovanhemmistaan kuin omista lapsistaankin ja suhteuttaa ilmastonmuutoksen etenemisen sukupolvien pituuteen. Kirjassa kerrotaan saagojen sankareista ja islantilaisista kirjailijoista ja tutkijoista, joista useimmat ovat suomalaiselle tuntemattomia ja ainakin minä opin Islannin historiasta ja kulttuurista monta asiaa. En ollut esimerkiksi tiennyt, että viikingit kuljettivat Islantiin myös poroja, jotka kuolivat sukupuuttoon 1940-luvulle tultaessa. Opin myös, että Napoleonin sotien aikaan Islannissa vaikutti Jørgen Jørgensen -niminen seikkailija, jonka julisti maan itsenäiseksi ja jota voidaan pitää tasa-arvon ja vapauden aikaansa edellä olevana edustajana. Yllättäen pitkän puheenvuoron saa myös Dalai Lama, jota kirjailija pääsi haastattelemaan tämän Islannin vierailun yhteydessä. Uskonnollinen johtaja kertoo elämänsä tarinan. Yllättävintä tarinassa oli vaihe, jossa tämä teki yhteistyötä puhemies Maon kanssa ennen Tiibetin kansannousua. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Keskustelut Dalai Laman kanssa ovat muistutus anteeksiannosta ja sovinnosta, mutta myös osoitus ilmastonmuutoksen globaalisuudesta. Ilmastonmuutos sulattaa jäätä niin Islannissa kuin Himalajallakin ja aiheuttaa arvaamatonta tuhoa, kuten alussa mainitsemani uutinen jäälohkareen irtoamisesta osoittaa. Havainto on vaikuttava ja korostaa maapallon ihmisten kohtalonyhteyttä, mutta pseudotieteeltä kuulostavat yritykset löytää yhteyksiä Himalajan ja Islannin myyttien ja kielten välille, tuntuvat</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9Lytl5b1fOiqvPskVUW-pryl0TvNoW1_IXiruEOfFydFbs8I_ktX4njahPoZ7ju9LHHlBn0a3qcbnT8zAQZwjfqRFkvCGG0PZY6GDXK3btL5ebPHV1aW-qNgMcnEzuKN7qDYN4aA0rwU/s864/Keskiviikon+kirjavinkki1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="743" data-original-width="864" height="172" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9Lytl5b1fOiqvPskVUW-pryl0TvNoW1_IXiruEOfFydFbs8I_ktX4njahPoZ7ju9LHHlBn0a3qcbnT8zAQZwjfqRFkvCGG0PZY6GDXK3btL5ebPHV1aW-qNgMcnEzuKN7qDYN4aA0rwU/w200-h172/Keskiviikon+kirjavinkki1.jpg" width="200" /></a></span></div><p><span style="font-size: medium;">turhilta. Kirjoittajan syvään huoleen ilmastonmuutoksesta myös tuntuu sopivan huonosti se, että hän ei tunnu tuntevan lainkaan syyllisyyttä siitä, että hän matkustelee jatkuvasti eri puolilla maailmaa, lentokoneella. <br /><br />Kirja on kaunista kieltä. Suomentaja Tapio Koivukari osaa asiansa. Alkukielinen teos on kirjoitettu vuonna 2019, mutta siihen on lisätty korona-ajan jälkisanat. Onko korona osoittanut, että ihmiskunta voi oppia ja muuttaa käyttäytymistään? </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja valittiin vuoden 2021 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. <br /></span></p><p><span data-id="tiekko.721372" id="description_text" style="font-size: medium;">Andri Snær Magnason<br />suomentanut Tapio Koivukari</span><span style="font-size: medium;"><br />Ajasta ja vedestä<br />Aula & Co, 2020<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-33723553774288394352021-01-11T00:47:00.010+02:002023-03-26T11:22:13.631+03:00Kuunpäivän kirjeet - rakastetun kaipuuta ekokatastrofin keskellä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN_0Ss8nj8A5vWntH86Yy_CLbKU8gKYEW3943yQMs9U7DH4Vsu1EopIE-HDHNEq3mvO2ALCOMN4AW3dBxZ481jffu55v2c75D4pCHs0zuhQQ-8CFOB4JTvm3qR7Zp-YYFC1XGeg9onVho/s2048/itaranta.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN_0Ss8nj8A5vWntH86Yy_CLbKU8gKYEW3943yQMs9U7DH4Vsu1EopIE-HDHNEq3mvO2ALCOMN4AW3dBxZ481jffu55v2c75D4pCHs0zuhQQ-8CFOB4JTvm3qR7Zp-YYFC1XGeg9onVho/w150-h200/itaranta.jpg" width="150" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Sain viimein <b>Enni Itärannan </b>uutuuskirjan loppuun. Lukeminen otti aikaa. Ei siksi, että Kuunpäivän kirjeet olisi ikävää luettavaa. Päinvastoin, kirja on kaunista ja nautittavaa, hitaasti luettavaa tekstiä. Tekstin kauneudesta huolimatta lukemiseni katkesi välillä ja pääsin vasta viikkojen jälkeen loppuun. Mutta ei haittaa, tämän kirjan kaihoisan suloiseen maailmaan on hyvä paneutua uudelleenkin.</span><p><span style="font-size: medium;">Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, noin sadan neljänkymmenen vuoden päähän. Elämä maapallolla on ilmastonmuutoksen ja saasteiden vuoksi melkein lakannut. Saastuneen maan keskellä on muutama turisteille tarkoitettu vyöhyke, joissa maan asukkaat palvelevat avaruudesta vierailevia ihmisiä. Asetelma muistuttaa hieman Kari Hotakaisen <a href="https://sinimarjanmatkassa.blogspot.com/2020/10/kari-hotakaisen-tarina-alku-keskikohta.html">Tarinan</a> maailmaa. Mutta kun Hotakaisen kirjassa maaseudusta on tullut turistialue, jossa pääkaupungin asukkaat käyvät rentoutumassa, Itärannan kirjassa sama kohtalo on kohdannut koko maapalloa. Maan asukkaat ovat ihmiskunnan alinta ryhmää, köyhiä ja saasteiden saastuttamia. Menestyneemmän ovat asettunet asumaan Kuuhun, Marsiin ja useille pikkuplaneetoille. Niitä täyttävät kimaltavat kaupungit ja nopeat junaradat. Keinotekoisille sylinteriplaneetoille on saatu luotua kukkivia puutarhoja. Asetelma tuo mieleen alkuperäiskansojen reservaatit.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja koostuu pääosin kirjeistä. Hotakaisen romaanin tavoin sekin on siis katkelmallinen, mutta tunnetila on erilainen. Tämän kirjan päällimmäinen tunne ei ole viha vaan suru. Kirjassa Lumi Salo -niminen parantaja etsii ja kaipaa puolisoaan ja muistelee heidän yhteistä aikaansa. Puoliso, Sol, tuntuu pakenevat Lumia, vaikka jättääkin merkkejä ja viestejä jälkeensä. Lumi matkustaa puolisonsa perässä planeetalta toiselle ja kirjoittaa tälle kaipaavia kirjeitä. Vähitellen hän alkaa ymmärtää, että puoliso on salannut häneltä merkittävän osan elämäänsä. Eikä yksin hän, salailuun ovat osallistuneet muutkin Lumin läheiset. Mikä on Solin salaisuus? Tuhoaako salailu rakkauden? Kaiho ja kaipuu eivät kohdistu vain rakastettuun. Kirja kuvaa myös kipeää koti-ikävää. Maassa syntyneet eivät voi katsoa tai ajatella kotiplaneettaansa ikävää tuntematta. Saastuneenakin Maa on koti. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan päähenkilöt ovat taustaltaan erilaisia. Lumi on parantaja, joka on oppinut taitonsa vanhemmalta taitajalta Vivianilta. Vivian on kadonnut, mutta tuntuu edelleenkin vaikuttavan Lumin elämään. Sol on tieteentekijä, etnobotanisti. Hän ei usko Lumin myyttiseen maailmaan, jossa keskeisiä ovat voimaeläimet. Kirjassa viitataan sumerilaisten tekstien Inanna ja korppi -tarinaan. Ainakin tämän romaanin kertoma versio korostaa ihmisen valintojen merkitystä. Mielenkiintoista tarinassa on myös korpin keskeinen rooli näkyvän ja näkymättömän maailman välissä. Sumerilaiset myytithän ovat vaikuttaneet myös Raamatun kertomuksiin. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Etenkin kirjan loppuosa tuntuu viittaavan suoraan aikaan, jota elämme vaikka kirjan teksti onkin luultavasti syntynyt jo ennen vuotta 2020. Kirjassa puhutaan vuosikymmenien karanteenista, jotka erottavat perheenjäseniä toisistaan. Kirjassa pohditaan myös terrorismin oikeutusta ja ihmisen roolia maailmassa. Täytyykö maa pelastaa ihmisiltä? Kuinka pitkälle ihminen voi mennä ajaakseen oikeana pitämiään asioita. Monella tavoin ajatuksia herättävä kirja. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Itäranta, Enni<br />Kuunpäivän kirjeet<br />Teos, 2020<br /><br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-37873493120244970872021-01-03T16:04:00.004+02:002023-01-08T22:52:16.136+02:00Kadonnut kylä - mysteeri pohjoisessa<p><span style="font-size: medium;">Camilla Sten oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Kun kirjan takakansi kertoi, että kyseessä on kuuluisan dekkaristin Viveca Stenin tytär, muistin nuorten dekkarisarjan, jota äiti ja tytär ovat luoneet yhdessä. Kadonnut kylä on houkutellut minua kirjaston hyllyssä jo pitempään. Mielenkiintoista olisi tietää, onko kirjan innoituksena ollut Kiirunan kaupunki, jota vähitellen siirretään kaivoskäytävien päältä toiseen paikkaan. Kiiruna mainitaan kirjassa, mutta tapahtumat eivät sijoitu sinne vaan sen eteläpuolella sijaitsevaan radanvarsikylään Silverjärniin, joka Kiirunan tavoin on syntynyt kaivoksen ympärille. Alkuteoksen nimi on tosin Staden, kääntäjät ovat ilmeisesti ajatelleet, että suomen kielessä kylä ilmentää paremmin kuvatun tiiviin yhteisön luonnetta. Kadonneen kylän tarinassa tapahtumat ovat oikeastaan päinvastaisia kuin tosielämän Kiirunassa. Kirjan kylän rakennukset jäävät jäljelle, mutta melkein kaikki sen 900 asukkaasta katoavat jälkeä jättämättä. Kylän keskustasta löydetään löydetään vain pahoinpidelty ja lyhtypylvääseen ripustettu ruumis sekä itkevä vastasyntynyt vauva.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja liikkuu kahdessa aikatasossa. Järkyttävät tapahtumat liittyvät vuoteen 1959, jolloin kylää elättänyt kaivos yllättäen suljetaan ja suuri osa kyläläisistä jää työttömiksi tai muuttaa pois. Jäljelle jääneistä kyläläisistä suurin osa lähtee uuden pastorin johtamaan hurmokselliseen uskonnolliseen liikkeeseen mukaan. Tiiviin yhteisön ilmapiiri muuttuu painostavaksi. Uskonnollisen liikkeen ulkopuolelle jää vain muutama vahva nainen. Tapahtumia tarkastellaan heistä yhden, keski-ikäisen Elsan kautta. Elsa on tottunut huolehtimaan perheestään ja yksinelävästä Birgitasta, joka on avuton ja pelokas, ehkä psykoottinen. Mutta Elsakaan ei voi estää tuhoa. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan toisena aikatasona on nykyaika. Aikatason keskushahmona on nuori Alice, joka haluaa tehdä dokumenttielokuvan 60 vuotta vanhasta mysteeristä ja ehkä jopa ratkaista sen. Hänellä on selvitystyöhön myös henkilökohtainen motiivi. Alicen isoäiti oli Elsan tytär ja siten kotoisin Silvertjärnin kylästä. <span style="font-family: Trebuchet ms;"><span style="background-color: #f0f0f0;">T</span></span>iedot kylän viimeisistä vaiheista perustuvat Alicen isoäidin saamiin kirjeisiin. Alice on saanut koottua mukaansa viiden hengen työryhmän. Ryhmän jäsenten välit jännitteiset ja kun aikaa vietetään eristyksissä, tyhjässä kylässä, tunnelma kiristyy entisestään. Onko muillakin kuin Alicella yhteyksiä vuoden 1959 tapahtumiin? Onko kylässä ryhmän lisäksi muitakin? Kirjan tunnelma muistuttaa hetkittäin Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan tunnelmaa. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan genrettäminen on hankalaa. Lähinnä se ehkä sijoittuu kauhukirjallisuuteen. Vaikka tarina on kiinnostava ja tuntuu aluksi koukuttavalta, sen jännite ei kestä ihan loppuun asti vaan kärsii uskottavuuden puutteesta. Parhaiten kirja kuvaa tyhjentyvän kaivoskylän ahdistavaa tunnelmaa. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8ZCkxWkYngCesEHWFzcuo05nehPWS7CZd_ZdfQ3vdq5R4ipbt_OEbA0du4z35n-mURm4aypNLQLcT-rFMlaza2BshZwMZz-Rg53y82I1Vi1cclYRj-PCOI33JedzVRMa_rjp7BOiTsSg/s2048/IMG_19700106_175448.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1593" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8ZCkxWkYngCesEHWFzcuo05nehPWS7CZd_ZdfQ3vdq5R4ipbt_OEbA0du4z35n-mURm4aypNLQLcT-rFMlaza2BshZwMZz-Rg53y82I1Vi1cclYRj-PCOI33JedzVRMa_rjp7BOiTsSg/w156-h200/IMG_19700106_175448.jpg" width="156" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Sten, Camilla<br />Kadonnut kylä<br />suomentaneet Jänis Louhivuori ja Risto K. Träff</span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-66485956376461976132020-12-07T01:09:00.005+02:002023-01-08T22:46:02.702+02:00Rajamaa - kaukana kaikesta<p><span style="font-size: medium;"><b>Terhi Kokkosen</b> kirja <b>Rajamaa</b> sai tätä vuonna Helsingin Sanomien palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Kirja on tiivistunnelmainen ja kypsä romaani, jossa kirjailijan muusikko- ja elokuvatausta näkyy. Kirja on elokuvamainen, se jakautuu kohtauksiin. Liikkeiden ja asentojen kuvaus on tarkkaa. Lukija näkee tapahtumat ja maiseman silmissään. Minulle kirja tuo mieleen Ruben Östlundin elokuvan Turisti. Siinä hyvin toimeentuleva perhe matkustaa alppikylään lomalle. Loman aikana perhe jää melkein lumivyöryn alle. Tilanne selviää, mutta perheen isän käyttäytyminen vaaratilanteessa särkee luottamuksen ja perheen ihmissuhteet. Myös katsoja ahdistuu seuratessaan perheen isän vaikeutta kohdata omaa itseään ja käytöstään. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrpJ2xLRvI9vq4UyuszhnnBCJ3Bl4WCJEJ1tPMzDHUmwAehMy3y4Bk7DyEzMVkpHv0_Q5aLUmQlAZSzcg8ecbEK1wIDsus1NK8q6aDSWEzhjd-bhLbaP3LR8Bej4tKpErJzdl3hnn9ZI8/s748/rajamaa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="748" data-original-width="705" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrpJ2xLRvI9vq4UyuszhnnBCJ3Bl4WCJEJ1tPMzDHUmwAehMy3y4Bk7DyEzMVkpHv0_Q5aLUmQlAZSzcg8ecbEK1wIDsus1NK8q6aDSWEzhjd-bhLbaP3LR8Bej4tKpErJzdl3hnn9ZI8/w189-h200/rajamaa.jpg" width="189" /></a></span></div><span style="font-size: medium;">Rajamaa-romaanissa keski-ikäinen ja varakas pariskunta joutuu epäselvän auto-onnettomuuden jälkeen viettämään aikaa Lapin lomakylässä. Kirja ja elokuva eivät muistuta toisiaan vain miljöön ja takia. Kummankin tapahtumat on jaettu päiviksi, kerronta on tiivistä ja etenee näkökulmaa vaihdellen. Romaanissa tapahtumia tarkkaillaan välillä ulkoapäin, välillä vaimon näkökulmasta. Se etenee katkelmallisesti, pariskunnan kulunut elämä lomittuu lomakylässä vietetyn viikon tapahtumiin. Kirjan rakenne on tehokas, jännityskirjamainen. Lopputilanteeseen viitataan jo ensimmäisellä sivulla, lukijan jännitys pysyy silti yllä koko kirjan ajan. <span> </span></span><p><span style="font-size: medium;">Päähenkilöiden lisäksi lukija tutustuu myös muutamaan lomakylässä työskentelevään sivuhenkilöön. </span><span style="font-size: medium;"><span>Turismista elävä kylä näyttää kirjassa lähinnä loisteliaalta
työleiriltä. Yksinvaltiaana hallitsevan hotallijohtajan alaisena
työskentelevät ne, joilla ei ole vaihtoehtoa tai jotka eivät saa
lähdettyä. </span>Hahmoja ei selitetä valmiiksi. Lukija jää pohtimaan etenkin lääkäriä, jonka aiempi työura oli työpaikkakiusaamiseen. Hän ei ollut ollut uhri eikä kiusaaja vaan se kolmas, joka ei pystynyt puuttumaan asiaan. Hän on ihminen, joka "katsoo aina pois", kuten tytär toteaa. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan miljöö on turisteille tuttu lomakylä, epätodellinen taajama keskellä erämaata. Kirja sai minut kuvittelemaan, millaisia nuo epäkaupungit ovat nyt, kun korona on lopettanut turismin ja autioittanut hotellit. Erinomaisia miljöitä kauhu- tai dystopiaromaaneille. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kokkonen, Terhi<br />Rajamaa<br />Otava, 2020<br /></span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: medium;"><br /><br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-64998402412164396392020-12-05T18:46:00.002+02:002023-01-08T22:53:48.308+02:00Viimeiset sydämenlyönnit - sikoja ja ihmisiä<p><span style="font-size: medium;">Korona-aikana voi muistella paikkoja, joissa on joskus käynyt ja matkustaa kirjojen avulla. Minulle Gotlanti on rakas paikka, jota haluan muistella ja jonne voi palata dekkareita lukemalla. <b>Anna Janssonin</b> uusimmassa kirjassa <b>Viimeiset sydämenlyönnit </b>vakiosankari Maria Wern ja hänen tiiminsä etsivät salaperäisesti kadonnutta nuorta naista. Naisen kohtaloon, ehkä liittyy myös vanheneva pariskunta, joka viettää neljäkymmentävuotishääpäiväänsä Gotlannissa. Pariskunnan tarkoituksena on löytää pitkään suhteeseen uutta intohimoa, mutta tavoitetta häiritsee nuori mies, jonka aktiivista seksielämää ja vaihtuvia kumppaneita he joutuvat mökkinsä ikkunasta tarkkailemaan. Vaimo on ammatiltaan toimittaja ja kirjoittanut työkseen lääketieteeseen liittyvistä aiheista. Lääketieteelliset kysymykset ovatkin kirjassa keskiössä alusta asti. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Tarinaan liittyy vahvasti Maria Wernin työtoveri ja entinen rakastettu Per Arvidsson, jonka lapsi sairastuu niin pahasti, että hän joutuu odottamaan sydämensiirtoa. Per ja hänen entinen vaimonsa valvovat sairaalassa lapsensa vuoteen äärellä ja pelkäävät pahinta. Kirjassa mietitään, kuinka pitkälle vanhemmat ovat valmiita menemään pelastaakseen oman lapsensa. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Anna Jansson on ammatiltaan sairaanhoitaja ja se näkyy monissa hänen kirjoissaan. Niin tässäkin. Hän on kiinnostunut lääketieteen kysymyksistä ja tuntee sairaalamaailmaa. Tämän kirjan teemoiksi nousevat geenitekniikka ja lääketieteen etiikka. Kirjan henkilöistä monet ovat lääkäreitä tai geenitutkijoita. Ihan uskottavia kirjan käänteet ja teoriat eivät ole, ainakaan maallikon silmin. Ehkä Anna Jansson tietää paremmin.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirja on pettymys myös Gotlantia ikävöivälle. Tässä kirjassa ihana saari häivytetään jonnekin taustalle. Sen keskeiset tapahtumapaikat ovat sairaala, eläinlääkäriasema ja sikala. Ei mitään turistin tuntemia kohteita. Hauskaa on, että kirjassa on sivuhenkilö, joka puhuu pehmeää suomenruotsia. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhApLq9-L98N4IbWZkdGY4GrP72PVQlWDiPo0TWCxAKLxe-22SbsYIOCSZKpEpMKAKVTgFR9nZtv0iU9-sH2e6akVvzPBzWn5lodjLSCGqf55KgKiJuas6F_rMjLbIYOydMeRJuiX_Qsc8/s2048/Viimeiset_sydamenlyonnit16561.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Kansikuva kustantajan sivulta" border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1306" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhApLq9-L98N4IbWZkdGY4GrP72PVQlWDiPo0TWCxAKLxe-22SbsYIOCSZKpEpMKAKVTgFR9nZtv0iU9-sH2e6akVvzPBzWn5lodjLSCGqf55KgKiJuas6F_rMjLbIYOydMeRJuiX_Qsc8/w127-h200/Viimeiset_sydamenlyonnit16561.jpg" title="Kansikuva kustantajan sivulta" width="127" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Jansson, Anna<br />Viimeiset sydämenlyönnit<br />Gummerus, 2020</span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3686966610336543494.post-19316195627796767592020-11-22T23:49:00.003+02:002023-01-08T22:46:33.500+02:00Sen edestään löytää - jännitystä Viipurin läänistä<p><span style="font-size: medium;">Olen usein katsellut kirjastossa <b>Terttu Autereen</b> 30-luvulle sijoittuvia dekkareita, mutta vasta nyt tulin tarttuneeksi sarjan viidenteen osaan <b>Sen edestään löytää</b>. Näiden nostalgisten kirjojen sankarina toimii Viipurin lääninpoliisissa työskentelevä etsivä Juhani Kuikka. Tällä kertaa hän joutui matkustamaan läänin kukoistavasta pääkaupungista radanvarsikuntaan selvittelemään nuoren miehen murhaa.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan maailma on Suomi-filmistä tuttua maailmaa. Murhattu nuori mies työskennellyt apteekkarioppilaana ja asunyt ainoana miehenä apteekin talossa yhdessä vanhenevan apteekkarineidin, nuoren farmaseutin ja kotiapulaisen kanssa. Korean ulkonäkönsä ja sulavan käytöksensä ansiosta hän oli herättänyt ainakin paikkakunnan naisten huomion. Kirjassa tutustutaan nuoreen nimismieheen, tuomariin, jolla puolet itseään nuorempi vaimo ja opettajapariskuntaan. Eniten surua ja salaisuuksia tuntuu kertyneen asemalla asuvan asemapäällikön perheen elämään. Vallasväen lisäksi kirjassa tavataan asemamiehiä, palveluskuntaa ja tehdastyöläisiä. Kannaslaista sävyä kirjaan tuo vanheneva nainen, joka kaipaa vallankumousta edeltävää aikaa Pietarissa. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan kuvaama aika oli vaurasta aikaa, jolloin moderni elämänapa oli jo saavuttanut karjalaisen kunnan. Autot ja puhelimet muuttivat elämää. Kunnan vanha taajama, kirkonkylä, oli jäämässä sivuun ja kunnan uudeksi keskukseksi oli nousemassa asemakylä. Paitsi rautatie, sen merkitystä lisäsi myös myös kasvava saha. Pitäjän nuoret naiset haaveilivat suurista kaupungeista. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjassa viitataan sarjan edellisin osiin, mutta niiden tunteminen ei ole välttämätöntä.Juhani Kuikka kuvataan sympaattisena hahmona, joka nyt elää elämänsä onnelista aikaa nuorena aviomiehenä. Kuvaukset Viipurista sykkivänä suurkaupunkina luovat kirjaan surullista sävyä vaikka Juhani Kuikan elämä onkin kaikin tavoin mallillaan. Lukija tietää, että onnen päivät Viipurissa eivät kestä enää pitkään.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kirjan rikosjuoni ei ole kovin monimutkainen, jo kirjan otsikko vihjaa rikoksen motiiviin. Lukijakin tuntee lopulta poliisien tavoin myötätuntoa murhaajaa kohtaan. Kirja on viihdyttävä pastissi. Rentouttava kurkistus menneeseen maailmaan. <br /></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkVU_Bb_uovDdl78_ZV-wAMATtV5pYpG9thC2pzq-cqLTVwoSBXo9Eb2B-XGiGZj5T5rnBxT_zqqjILgggtLX0wl3GciPB13O260TWqh_p5QhhZz6Atw8OT-0HEL7EFMx5BCt5gYaGgkU/s904/autere.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="904" data-original-width="600" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkVU_Bb_uovDdl78_ZV-wAMATtV5pYpG9thC2pzq-cqLTVwoSBXo9Eb2B-XGiGZj5T5rnBxT_zqqjILgggtLX0wl3GciPB13O260TWqh_p5QhhZz6Atw8OT-0HEL7EFMx5BCt5gYaGgkU/w133-h200/autere.jpg" width="133" /></a></span></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;">Kansi: Pirta Syrjäinen</span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: medium;"><br /></span><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Autere, Terttu<br />Sen edestään löytää<br />Karisto, 2020<br /></span></p>Sinimarjahttp://www.blogger.com/profile/08696641564630004127noreply@blogger.com0