Jumalainen kipuna - Hanna Granfeltin ihmeellinen elämä

Hanna Granfelt (1885-1952) oli ensimmäisiä  kansainvälistä uraa tehneitä suomalaisia oopperatähtiämme. Ainakin minunkaltaiselleni ihmiselle, joka ei juuri musiikkia tunne tai harrasta, hänen nimensä on ollut tähän asti tuntematon. Salla Leponiemi on tehnyt kulttuurityön kirjoittaessaan kirjan Jumalainen kipuna – laulajatar Hanna Granfeltin ihmeellinen elämä.

Hannan ura alkoi Kansallisteatterissa, mutta näyttelijän ura vaihtui pian musiikkiin. Hän pääsi opiskelemaan laulamista Pariisiin ja sai toteuttaa menestyneen ensi konserttinsa Helsingissä jo 20-vuotiaana. Oopperatähden ura alkoi Saksan Mannheimissa ja jatkui Berliinissä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän esiintyi menestyksekkäästi myös Lontoossa. 20-luvulla hän palasi Suomeen, mutta matkusti välillä esiintymässä Islantia ja Yhdysvaltoja myöten. Kun ura esiintyvänä taiteilijana päättyi 30-luvulla, hän siirtyi laulunopettajaksi.

Hanna oli ilmeisen temperamenttinen ja epäsovinnainen laulajatar, joka rakasti ratsastusta ja kalastusta. Hänellä oli intohimo musiikkiin ja laulamiseen, mutta toisin kuin esimerkiksi Aino Achte hän ei huolehtinut julkisuuskuvastaan eikä rakentanut tähtikulttia. Ensimmäinen maailmansota vei hänen elämänsä suuren rakkauden, saksalaisen kapellimestarin Robertin. Myöhemmin hänen nimensä yhdistettiin Mannerheimiin, mutta lopulta hän avioitui itseään nuoremman entisen punavangin kanssa. Elämää ja uraa varjostivat sairaudet. Taitamaton hammaslääkäri jätti vuosiksi kivun leukaluuhun, suru johti pitkään masennukseen,   vatsakalvontulehdus melkein tappoi hänet ja angiinan jälkitautina tullut niveltulehdus pilasi Amerikan kiertueen … Alkoholi toimi lääkkeenä, joskus se auttoi, mutta usein johti epäonnistumisiin ja skandaaleihin.

Kirjailija Salla Leponiemi on itsekin oopperalaulaja. Hän tietää millaista laulajan työ on ja osaa kuvata sen vaativuutta ja iloja. Samalla hän on pystynyt kuvaamaan aikaa Hannan ympärillä. Uran ensimmäiset vuodet osuivat Belle epoque -aikaan, jolloin Stravinsky aiheutti Tulilinnullaan pahennusta. Hän  ehti kokea Lontoon oopperassa suffragettien provokaation.  Ensimmäisen maailmansodan vuodet hän asui vihollismaan kansalaisena Berliinissä. Siellä hän myös koki vallankumouksen ja hyperinflaation, jonka aikana esiintymispalkkiot nousivat miljardeihin. Parhaiten hän viihtyi huvilallaan Kannaksella, mutta sen toinen maailmansota vei hänen huvilansa ja kotinsa Viipurissa. Viimeiset vuotensa hän asui taiteilijakoti Lallukassa opettaen, mutta muuten hiljaiseloa viettäen.

Kiihkeää elämää, kiihkeänä aikana – ja kaiken keskellä musiikki.
 Leponiemi, Salla
Jumalainen kipuna - Hanna Granfeltin ihmeellinen elämä
Gummerus, 2018

Pronssitähti - Saarenmaan selviytyjät sodan jälkeen

Yleensä kuvitan blogitekstejä kuvilla, joissa näkyy kirjan kansikuva, mutta Paula Havasteen uutuuskirjan luvuissa on niin sympaattiset alkukuvat, että en malta olla esittelemättä yhtä niistä. Piirroskuvitukset ovat aikuisten kirjoissa harvinaisia. Tässä kirjassa ne paitsi luovat tunnelmaa myös liittyvät aiheeseen. Viron Saarenmaalle sijoittuvan kirjan yksi aihe on mehihäiskasvatus ja sitä kuvista monet ilmentävät.

Pronssitähti sijoittuu sodanjälkeisiin vuosiin. Saarenmaan asukkaat yrittävät sopetua Neuvostomiehitykseen. Alueelle on perustettu kolhooseja ja pelätyt tarkastajat valvovat maatilojen elämää. Melkein jokaisella tuntuu olevan jotakin salattavaa. Sotavuosien yhteystyö saksalaisten kanssa, saksalaiselta kuulostava sukunimi, salakauppa tai kielletty rakkaus ... mikä tahansa paljastuva salaisuus voi tarkoittaa kuulustelua ja lähtöä kauas kotoa. Jokainen lähestyvä auto voi tarkoittaa tylyjä noutajia.
Kuva: Karkki Havaste

Kirjan päähenkilöitä ovat  Vilja ja Villem, nuoripari. Vilja hoitaa miehensä kotitaloa, lasta ja dementoituvaa anoppiaan tarmokkaasti. Haaveellinen Villem kirjoittaa runoja. Hyvä mies, vaikka viinalle heikko. Yksi Villemin runoista voittaa kulttuuripalkinnon ja hän pääsee Tallinnaan asti matkalle palkintoaan noutamaan. Kirjan Tallinna on outo yhdistelmä korruptiota, lopunajantunnelmaa ja maaseutukaupunkia. Viina virtaa, nuorille tytöille käy huonosti ja maalainen Villemkin joutuu pilkatuksi, mutta ei menetä lapsekasta hyvyyttään. Kukkivaan Saarenmaahan verrattuna Tallinna oli synkkä ja pelottava, vaikka hyviä - taustaltaan maalaisia -  ihmisiä sieltäkin löytyy. Kirjassa on perinteisen maalaisromaanin hyvä maaseutu - syntinen kaupunki -asetelmaa. Villemiä ja Viljaa lukuunottamatta kaikkia kirjan rakastavaiset ovat homo- tai lesbopareja. Teema on Havasteelle tyypillinen, mutta tässä kirjassa vähän turha lisä.

Paula Havaste on parhaimmillaan miljöön ja tunnelmien kuvaajana. Hän selvästi tuntee Saarenmaan oloja ja historiaa. Lukija näkee silmissään kirjan pihat,  tuvat ja jopa kuvaillut esineet. Taustiedot ovat kunnossa, kirjan maailma on uskottava.  Lopussa on jälkiviisas viittaus siihen mahdollisuuteen, että Viro olisi vielä joskus itsenäinen. Viittaus tuo kirjaan  turhaa sentimentaalisuutta. Toiveikasta isänmaallisuutta hienompaa on ihmisten halu rakentaa elämäänsä kaikista menetyksistä ja uhkista huolimatta uudelleen ja pitää kiinni siitä, mistä voivat. Villem pitää kiinni ihanteistaan, Vilja mehiläistarhastaan.  Pronssitähti on selviytyjien kirja.



Havaste, Paula
Pronssitähti
Gummerus, 2018

Kuukauden luetuimmat