torstai 29. syyskuuta 2016

Kevyesti kipsissä : introverttien chick lit

Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojassa hän kirjoittaa kevyitä ja humoristisia chick lit –tarinoita. Osoitus siitä, että tämä  hieno kirjailija  pystyy moneen. Vierailevan koululaisryhmän kanssa pohdimme sitä, mitä järkeä on käyttää salanimeä, jonka kaikki kuitenkin tuntevat.  Oletimme, että toinen kirjailijanimi on toisaalta viesti kriitikoille, jotka arvioivat eri nimillä kirjoitettuja kirjoja eri näkökulmista. Toisaalta se antaa kirjailijalle itselleen mahdollisuuden helpommin kokeilla erilaisia tyylejä. Meidän kirjastolaisten näkökulmasta on tietysti ystävällistä, jos kirjailija kertoo jo taiteilijanimellään, mihin hyllyyn hän haluaa teoksensa sijoitettavan.

Kirjallista, turvallista rakkautta

Kirjan yhtäläisyydet Pauliina Vanhatalon nimellä kirjoitettuihin kirjoihin ovat selvät.  Sama tekstin kauneus ja kuulaus, keveydestä ja helppoudesta huolimatta kirjassa ei ole mitään huolimatonta tai viimeistelemätöntä. Päähenkilö Lotta on introverttiudessaan Vanhatalolle tyypillinen hahmo. Hän kaipaa romantiikkaa ja rakkautta ennen kaikkea kirjallisessa muodossa, oikean elämän miehillä kun on ihanuudestaan huolimatta taipumusta sotkea kirjapinot ja pakottaa nainen mukaan sosiaaliseen elämään. Päähenkilön rakkauselämän kiemuroiden lisäksi kirjassa seurataan tämän sosiaalisen sisaren ja tämän naisystävän parisuhde-elämää. Hahmot ovat varsin stereotyyppisiä, mutta sympaattisia. Lopussa lukija yhtyy päähenkilön harmiin siitä, että  ”etteivät kaikki voineet saada onnellisia loppujaan yhtä aikaa”.

Se, että kirjan päähenkilö on vasta vähän yli 20-vuotias kirjaston vahtimestari, jolla on ilmeisesti vakituinen työpaikka, antaa kirjalle suorastaan vanhanaikaisen sävyn. Päähenkilön elämä muistuttaa Hilja Valtosen romaanien reippaiden sankarittarien maailmaa, vaikka sankaritar itsessään ei kovin reipas olekaan.  Pienistä sotkuista huolimatta elämä on selkeää, rakkaus ja perhe kantavat.

Vaahtera, Veera
Kevyesti kipsissä
Tammi, 2016








keskiviikko 14. syyskuuta 2016

”Jos kaikella on hinta, millään ei ole arvoa”


Pauliina Vanhatalon romaani Korvaamaton aukenee hitaasti.  Jo kirjan alussa lukija kuulee, että päähenkilö, naistuomari, jättää työpaikkansa, miesystäväns ja tämän perheen ottaakseen vastaan käräjätuomarin äitiyslomansijaisuuden toisella paikkakunnalla. Elämänmuutoksen taustalla on lapsen menettämisen suru. Lapsi nimetään jo kirjan alussa Helmiksi, mutta tämän tarina kerrotaan vähitellen kirjan kuluessa.  Kipeä tarina avautuu vähän kerrassaan. Lapsen tarinan ohessa kerrotaan myös hänen vanhempiensa, kahden aikuisen lakimiehen, rakkaustarina.

Henkilökohtaisen surun ohella päähenkilö, Aamu, joutuu kohtaamaan työnsä haasteet ja rajat. Oikeuden sijasta tuomioistuimessa keskustellaan rahallisista korvauksista. Mietitään kärsimyksen ja menetyksen hintaa. Sekä asiakkaiden että oikeuslaitoksen aikaa kuluu hitaissa, repivissä prosesseissa.  Kun kyse on tunteita herättävistä väkivaltarikoksista, yhtenä osapuolena tuntuu olevan julkisuus. Iltapäivälehdet tiivistävät oikeusjutut yksinkertaisiin ja raflaaviin lööppeihin. Riita-asioissa yksinäiset ihmiset jatkavat kiistaansa istunnosta toiseen, koska heillä ei elämässä ole muutakaan.

Pauliina Vanhatalon teksti on hienovaraista ja kuulasta. Teksti on pohdittua, mutta jättää tilaa myös lukijan omille pohdinnoille. Taustatyönsä hän tekee hyvin.  Ainakin minusta, joka ei juuri ole ollut Suomen oikeuslaitoksen kanssa tekemisistä, kirjan kuva käräjätalosta vaikuttaa varsin uskottavalta.  Hän on myös kunnioitettavasti perehtynyt lainsäädäntöön ja etenkin rikoksista kärsiville maksettaviin korvauksiin. Rahallisten korvausten ja korvaamattoman elämän välillä tuntuu olevan ristiriita, jota erilaiset korjausyritykset tuntuvat vain syventävän.  Kirjassa kuvattu A2 ajankohtaiskeskustelu ja siinä esitetty malli, jolla onnellisuutta vahingoittavien asioiden hinta voidaan laskea, kuulosti kauheudessaan melkein mahdolliselta.

Kirjan lopussa oikeuslaitos ja terveyspalvelut, tässä tapauksessa psykiatrinen osasto, asetetaan rinnakkain. Kummallekin kuuluu tehokkuuden vaatimus. Kummassakin paikassa ensikertalaisiin suhtaudutaan lempeästi, vakioasiakkaita hätistellään nopeasti prosessissa eteenpäin. Vakioasiakkaat nähdään molemmissa organisaatioissa tapauksina. Useimmiten toivottomina.

Oikeudellisia pohdintoja vahvemmaksi kirjassa nousee kuitenkin tarina lapsesta ja lapsen menettämisestä. Asioista, jotka ovat korvaamattomia ja ainutkertaisia.


Vanhatalo, Pauliina
Korvaamaton
Tammi, 2012

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Vääriin käsiin – kostoa ja tietoturvarikoksia Gotlannista


Anna Jansson on Mari Jungstedtin ohella suosituimpia Gotlanti-dekkaristeja. Kirjailijoiden tuotteliaisuuden ansiosta idyllinen saari tuntuu olevan varsinainen rikosten ja synkkien salaisuuksien pesä.  Vääriin käsiin on jo  viidestoista rikospoliisi Maria Wernistä kertova dekkari, tosin sarjan ihan kaikki osat eivät sijoitu Gotlantiin.  Tässä kirjassa sankaritar kuitenkin elää onnellista perhe-elämää ihanan ja ymmärtäväisen palomiespuolisonsa ja lastensa kanssa  Visbyn vanhassa kaupungissa. Sankarittaren perhetilanteet ovat muuttuneet moneen kertaan, tällä kertaa yksityiselämä tuntuu olevan helppoa ja idyllistä. Ehkä perheonnen kuvauksessa näkyy vaikutteita romanttisesta viihdekirjasta Amorin kiemurat. Edellinen kirja oli aluevaltaus naistenviihteen alalle. Vähemmän onnellista yksityiselämää viettää Marian esimies, joka tuntuu kärsivän kuudenkympin kriisiä.

Mutta raaka sarjamurhaaja estää poliiseja keskittymästä perhe-elämäänsä. Anna Jansson kuuluu ruotsalaisten yhteiskunnallisia asioita käsittelevien dekkaristien joukkoon, vaikkakin sen viihteellisempään siipeen. Tässä kirjassa käsitellään toisaalta vanhusten turvattomuutta ja heihin kohdistuvia rikoksia, toisaalta nettikiusaamista ja tietoturvariskejä. Tämä kirja kyseenalaistaa ainakin monien vanhempien tavan jakaa lastensa kuvia verkossa.  Verkkojen maailmassa kaikkea, mitä pelkään ja häpeän voidaan käyttää minua vastaan. Itse rikosketju lähtee liikkeelle parannuksen tehneen taparikollisen tapaturmaisesta kuolemasta. Poliisit joutuvat selvittämään sekä vanhusten raakoja murhia että kiusaamisen ja painostuksen kohteeksi joutuneiden nuorten kohtaloita.  Rikosten syyt juontavat vuosikymmenten taakse. Menneisyydestä löytyy lapsiin kohdistuneita rikoksia ja näiden rikosten peittelyä. Monen sukupolven elämä tuhoutunut ja kosto elää.
Kun toinen hallitsee elämääsi


Ennen kirjailijauraansa Anna Jansson työskenteli sairaanhoitajana. Siksi sairaalat ovat hänelle tuttuja miljöitä, tästäkin kirjasta osa tapahtuu Visbyn sairaalassa, keskeisten henkilöiden joukossa on sekä hoitajia että lääkäreitä.  Murhaajaankin suhtaudutaan kuin parantumattomasti sairaaseen. Hän on psykopaatti, jonka traumatisoitumisen syitä voidaan yrittää ymmärtää. Ihmisenä häntä ei kuitenkaan voi käsittää eikä hän voi tuntea normaali-ihmisen tunteita. Tällaisia Breivik-tyyppisiä hahmoja, Janssonilla on ollut ennenkin. Esimerkiksi romaanissa Unissakävelijä.

Kirjan parisuhdeosioissa varoitetaan lähtemästä psykopaatin kanssa treffeille.  Heidät tunnistaa alhaisesta sydämensykkeestä, psykopaatti ei pelkää eikä jännitä eikä hänen sykkeensä siksi kiihdy. Muitakin parisuhdehuomioita kirjasta löytyi.  Kuten esimerkiksi se, että osa aviopareista pysyy yhdessä vain voidakseen kiusata toisiaan. Mutta ennen kaikkea kirjassa kannustetaan ymmärtämään puolisoa, joka joutuu liian lujille työelämässä. Pienen saaren synkkien rikosten väliin mahtuu ihmissuhdeoppia.


 Jansson , Anna
Vääriin käsiin
Gummerus 2016
suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
ruotsinkielinen alkuteos 2015

Pentti Linkola : ihminen ja legenda

Pentti Linkola : ihminen ja legenda  -kirja on valittu Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi. Valinta innostaa perehtymään tämän ekofilosofin ja Suom...

Muiden lukemia tekstejä