Kiivaat : romaani rakkaudesta ja vastarinnasta

Terhi Rannela on mielenkiintoinen kirjailija. Hän avaa kirjoittamisprosessiaan blogeissaan ja työpäiväkirjassaan. Blogin mukaan tänä vuonna ilmestynyt Kiivaat on syntynyt parin vuoden takaisen Frau-romaanin tausta-aineistosta. Frau kertoi SS-kenraali Reinhardt Heydrichin murhaan johtaneesta salaliitosta Prahassa vuonna 1942 sekä Heydrichin vaimosta Linasta. Romaanit liikkuvat samassa ajassa. Kiivaat sijoittuu jatkosodan aikaiselle Tampereelle. Se kertoo vasemmistolaisista nuorista, jotka nousivat vastustamaan Suomen yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Kirjaan on jäänyt  linkki Frau-romaaniin. Kun tamperelaiset nuoret harjoittelevat ampumista, he käyttävät Heydrichin kuvaa maalitaulunaan. Myös attentaatti mainitaan kirjassa.

Frau-romaanin tavoin myös Kiivaat perustuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Tampereella toimi jatkosodan aikana aktiivinen ryhmä, joka teki terrori-iskuja sotateollisuutta palveleviin tehtaisiin ja rautateille. Tämän toiminnan kuuluisin kuvaus on Hannu Salaman romaani Siinä näkijä missä tekijä. Rannelan romaanin henkilöt ovat kuitenkin fiktiivisiä vaikka tausta onkin historiassa. Kuten Frau-romaani myös Kiivaat sisältää kaksi aikatasoa. Sodanaikaisia tapahtumia tarkastellaan välillä vuoden 1955 näkökulmasta. Myöhempi aikataso on kirjoitettu kirjeen muotoon. Kirjan päähenkilö, nuori nainen, kirjoittaa kirjettä ensirakkautensa vaimolle.

Tietokirjamaisuutta kirjaan tuo lopussa oleva lähdeluettelo. Se tarjoaa hyvän lukulistan kaikille aiheesta kiinnostuneille. Salaman romaanin ohella sen mielenkiintoisimpia nimiä on amerikkalaisen Upton Sinclairin romaani Taistelu Madridista, joka on suomennettu 1937. Tähän Espanjan sisällissodasta kertovaan romaaniin kirjassa viitataan usein. Kirja innostaa aikansa vasemmistolaisnuoria paitsi aatteen myös erotiikan tielle.

Kirja yhdistää sodanaikaisen vasemmistolaisen liikehdinnän kansalaissodan aikaan. Samalla se on aikakausikuvaus. Se kuvaa sodanaikaisen Tampereen pommituksia, elintarvikepulaa ja asukkaiden  mielialaa yhtä hyvin kuin katuja ja taloja. Kirjailija tuntee kotikaupunkinsa. Pääpaino kirjojassa on kuitenkin nuorten ryhmässä ja sen toiminnassa. Nuorten aktivismissa on aatteellisuutta ja ehdottomuutta, joka muistuttaa lukijoita tämän päivän ilmastoaktiiveista. Aatteiden rinnalle nousevat  kuitenkin yleisinhimilliset tunteet, rakkaus ja perhesiteet. Aktiivien ryhmä hajosi ja yhteistyön muistoa jäyti tieto petturista, joka kavalsi oman ryhmänsä poliisille. Mutta oliko asia sittenkään niin yksinkertainen? Oliko selvää, kuka ryhmän oli kavaltanut ja miksi? Sodanaikainen salaisen toiminnan aika oli niin intensiivistä, että rauhan aika vaikutti tyhjältä ja tapahtumaköyhältä. Mutta elämä oli kuitenkin elettävä.

Rannela, Terhi
Kiivaat: romaani rakkaudesta ja vastarinnasta
Karisto, 2019

P.S. On erityisen hienoa, että kirja on omistettu Celia-äänikirjapalvelulle, jonka ansiosta kirjailijan setä ja lukemattomat muut ovat saaneet kuunnella "satoja ja taas satoja kirjoja"..

Valuvika - isoisän talossa

"Jokaisella on oma sorpettinsa"

Soili Pohjalainen täräytti pari vuotta sitten mustan huumorin sävyttämän esikoisteoksellaan Käyttövehkeitä. Tänä vuonna ilmestynyt Valuvika jatkaa paljolti samalla linjalla, mutta on pehmeämpi ja positiivisempi. Huumori ei tässäkään kirjassa ole itsetarkoitus. Kyse on taaskin perheenjäsenistä, jotka eivät aina tavoita toisiaan. Kaikkein läheisimmät ihmiset haavoittavat toisiaan kaikista eniten eikä kaikkia vaurioita saada korjattua. Silti ihmiset välittävät. Rakkaus ja ystävyys saavat joskus outoja muotoja, mutta ne ovat olemassa. Ulkopuolinen ei voi arvioida tunteiden määrää eikä ihmissuhteen onnellisuutta.

Kirjan päähenkilö on kolmikymppinen freelancer-toimittaja Maria, jolla on kriisi sekä työelämässä että parisuhteessa. Äitinsä kehotuksesta hän lähtee ukkinsa luokse Pohjois-Karjalaan. Siellä hän kohtaa paitsi vanhenneen ja leskeytyneen ukkinsa myös oman lapsuutensa ja perheensä vaiheet. Myös nykymaailman erilaiset kuplat törmäävät. Marian ja miesystävän urbaani elämäntyyli törmää ukin mökin ja pihamaan sekasortoon, mutta jostakin löytyy se "ihmisen ydin". Läsnäolevien lisäksi kirjassa saavat äänen myös mummo ja naapurin Martti, joka mummon tavoin on jo edesmennyt.

Kirjailijalla on kieli hallussaan. Kirjassa rönsyävä pohjoiskarjalainen murre kuulostaa minun korvissani aidolta ja uskottavalta. Sekä murre että yleiskieli repliikkien välissä on kuitenkin kurinalaista. Tekstiä ei raskauteta turhilla adjektiiveillä, kielikuvat ovat täsmällisiä. Aikakausien ero voidaan tiivistää vaikka ihmettelyyn siitä, että Skoda voi palvella taksina. 80-luvun muistaville se on edelleenkin "Ladan köyhä pikkuveli". Automerkeillä on tässäkin kirjassa merkitystä.

Sekä muistikuvia että kirjan nykytason ympäristöä kuvataan niin tarkasti, että lukija näkee kirjan maailman silmissään. Kirja tarjoaa nostalgiaa ja tuttuuden elämyksiä, mutta myös yleismaailmallisia havaintoja siitä, mikä elämässä on tärkeää.

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Kirjaluotsi ja  Tuijata.

Pohjalainen, Soili
Valuvika
Atena, 2019

Kun olen poissa - kuolema Helsingissä

Kuolema on nyt suosittu kirjallisuuden teema. Esimerkiksi Katriina Huttusen ja Juha Itkosen romaaneissa työstettiin omaa surua niin, että yksityinen muuttui yleiseksi. Ainakin Laura Lindstedt ja amerikkalainen Georges Saunders käyttivät kirjoissaan elämän ja kuoleman välitilaa kirjallisena keinona. Välitilasta kertoo myös esikoiskirjailija Anna-Maria Eilittän romaani Kun olen poissa. Kirjan alussa 45-vuotias perheenäiti Ilona  kuolee tapaturmaisesti, mutta jää tarkkailemaan kuoleman vaikutuksia perheensä ja lähipiirinsä elämään-

Kirja kuvaa rauhalliseen toteavaan sävyyn kuolemaa seuraavat tapahtumat, ruumiinavauksen ja hautajaiset. Sen sävy on lohdullinen. Kuolema ei ole mitään pelottavaa vaan jotain joka kuuluu kaikille. Kuollutta kannatellaan. Perhe suree, mutta jatkaa elämäänsä. Äidin kuolema muuttaa isän ja aikuistuvien lasten elämää peruuttamattomasti, mutta ei riko heidän keskinäistä yhteyttään. Ilonalle paljastuu, että hänen läheisimpiensäkin elämässä on asioita, joista hänellä ei ole aavistustakaan ja hänen omaankin elämäänsä liittyy salaisuus. Kuollut suhtautuu varsin rauhallisesti paljastuksiin, jotka olisivat saaneet elävän Ilonan pois tolaltaan. Kaikkein läheisimmistäkin ihmisistä ymmärtää joskus kovin vähän. Mutta vaikka ei tiedä kaikkea, voi kuitenkin rakastaa.

Kirja liikkuu eteläisessä Helsingissä. Kirjan henkilöt ovat Eirassa ja Töölössä asuvia menestyviä ihmisiä. Sivuja käytetään kauniiden kotien ja sisustuksen kuvaukseen. Perheissä ja työpaikoilla pidetään hienoja juhlia. Ihmisten elämässä on säröjä, mutta niitä ei julkisesti näytetä. Kirja kuvaa kauniisti Helsingin rantoja, sen keskeinen maanmerkki on Essi Renvallin Rauhanpatsas Kaivopuiston rannassa. Vaikka patsaan historia on poliittinen, tässä kirjassa se rinnastuu Ilonaan, rauhaan ja ikuisuuteen.

Tämä ei ole varsinaisesti kirja kuolemasta vaikka se siitä puhuukin vaan elämästä. Se on arvokasta, ainutkertaista ja katoavaa. Siksi sen jokaista hetkeä ja jokaista ikää kannattaa arvostaa. Ilona ehti kaivata itseään vanhana, mutta se jäi häneltä kokematta. Hyvää hetkeä kuolemalle ei ole, sillä "aina jokin oli kesken ja on yhä". Tätä kirjaa voisi suositella äskettäin läheisensä menettäneelle.

Eilittä, Anna-Maria
Kun olet poissa
Atena, 2019

Linna - paluu luokkakokokouksen tunnelmiin

Outi Pakkanen on palannut vuonna 1986 ilmestyneen  Tarjoilija, pyyhkikää taulu -kirjan tunnelmiin. Kirjassa Pakkasen vakiosankaritar Anna Laine  osallistui Lauttasaaren yhteiskoulusta 20 vuotta aikaisemmin ylioppilaaksi päässeiden luokkatoveriensa kanssa luokkakokoukseen. Luokkakokous päättyi tietenkin murhaan ja kaikki luokkakokoukseen osallistujat olivat aluksi epäiltyjä. Linna-romaanissa muutama luokkakokoukseen osallistujista tapaa sattumalta Savonlinna oopperajuhlilla. Anna Laineen yksityiselämän kuvauksena kirja on jatkoa vuonna 2015 ilmestyneelle Helle-romaanille. Silloisen putkiremontin ja väliaikaisen Töölöön muuton seurauksena alkanut romanssi jatkuu uudessa kirjassa.

Linna on tyypillistä ja taattua Pakkasta. Rikosjuoni ei ole kovin uskottava eikä monimutkainen ja itse rikos tapahtuu vasta kirjan lopussa. Pääpaino on ihmisten ja miljöön kuvauksessa. Ja juuri miljöön kuvaajana Outi Pakkanen onkin parhaimmillaan. Joskus tulevaisuudessa tehdään varmasti tutkimuksia aiheesta 'Outi Pakkanen Helsingin muutosten tallentajana'. Tässä kirjassa hän kuvaa tuttujen Kampin kulmien lisäksi etenkin länsimetron rakennustyömaata Lauttasaaressa. Kirjan alkuosan tapahtumapaikkana on Savonlinna ja kirja tallentaa sen kesäiset tunnelmat, etenkin turistien suosimat ravintolat. Erikoinen ja ilmeisesti Pakkasen henkilöhistoriaan liittyvä lisä on viittaus kaupungissa kummittelevaan Jussi Jurkkaan.  Kirjassa on viittauksia myös ajankohtaisiin aiheisiin kuten jalkapallon MM-kisoihin ja Putinin Suomen vierailuun. Kirjan henkilöilläkin tuntuu olevan yhtymäkohtia todellisiin julkisuuden henkilöihin.

Tämä kirja on useimpien muiden Anna Laine -kirjojen tapaan kodikas ja nopeasti luettava. Nyt ei keskitytä liikaa ruoanlaittoon. Kirjan lukeminen on kuin satunnaisten tuttavien kohtaaminen. Mukavaa ja rattoisaa, mutta ei erityisen mieliinpainuvaa. Annan tarina jatkuu taas syksyllä ilmestyvässä Helmimies-kirjassa. Ja tietysti sekin täytyy lisätä lukulistalle.



Pakkanen, Outi
Linna
Otava, 2018

Kenraaliharjoitus - parisuhdehöttöä

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa jälleen parisuhteesta. Uusi kirja on nimeltään Kenraaliharjoitus ja siinä nelikymppinen pariskunta etsii avioliittoonsa uutta kipinää. Seksi ei kiinnosta varsinkaan vaimoa eikä suhteessa muutenkaan enää ole alkuaikojen säihkettä. Mies ehdottaa ratkaisuksi parinvaihtoa ja jonkin aikaa emmittyään vaimokin suostuu paritreffeille, jotka päättyvät vähän surkeasti. Vaimon eroottinen elämä kuitenkin aktivoituu tavalla, jota kumpikaan puolisoista ei olisi voinut ennestään arvata. Sattumalta tämä on toinen peräkkäinen lukemani kirja, jossa kuvataan naisten välistä seksiä.  Toivottavasti kyse ei ole trendistä, jota kaikkien (nais)kirjailijoiden tulee sovittaa tekstiinsä. Lilium regaleen verrattuna Kenraaliharjoituksen seksi on hajuttomampaa ja intohimottomampaa.

Pariskunnan seksielämän lisäksi kirjan toinen teema on vanhemmuus.  Kirjassa päähenkilö joutui vastentahtoisesti osallistumaan isänsä hautajaisiin. Härkösen musta huumori kukkii parhaimmillaan hautajaiskuvauksessa. Tytär oli tavannut isänsä ensi kerran 10-vuotiaana eikä hän koskaan oppinut arvostamaan tuota luuserina pitämäänsä miestä. Ainoa hyvä asia, mitä isä toi hänen elämäänsä oli sisarpuolen tytär, jolle hän sai olla täti. Hautajaisten jälkeen isyys joutuukin sattumalta epäilyksen alaiseksi. Äitiinsä nelikymppisellä tyttärellä sen sijaan on läheinen ja luottamuksellinen suhde. Äiti kestää tyttären kiukuttelua rajattomasti, toisaalta äiti ja tytär ovat parhaat kaverit, jotka kertovat myös seksielämänsä kiemurat äidilleen. Lapsettomuuskin on asia, joka pohdituttaa, vaikka onkin itse valittua.
Tarjolla myös e-kirjana

Kenraaliharjoituksessa Härkösen huumori on entisellään, teksti on helposti ja nopeasti luettavaa. Kevyesti kuplivaa. Näistä samoista asioista kirjailija vain kirjoittanut jo niin usein ennenkin ja paljon paremmin. Kirjan henkilöt ovat kovin kliseisiä. Välillä tuntuu, että kirjailija parodioi omia kirjojaan.

Kirjan aviomies on näyttelijä ja saanut varmasti vaikutteita Härkösen omasta työstä näyttelijänä. Itse kirja on vähän näytelmämainen, vuoropuheluja on paljon ja kirja rakentuu selvästi erilaisista kohtauksista. Teksti olisi saattanut toimia paremmin näyttämöllä. Tai sitten kirjailija olisi voinut kirjoittaa sen aineksista muutaman mehukkaan kolumnin.

Härkönen, Anna-Leena
Kenraaliharjoitus
Otava, 2019

Lilium regale - sotaa ja rakkautta pohjoisessa

Johanna Laitilan esikoisromaani on saanut hienoa nimen. Tarkistamatta en olisi tiennyt, että Lilium regale on kuningasliljan latinankielinen nimi. Nimi kuulostaa kikkailevalta, varsinkin kun itse liljaan viitataan vasta romaanin lopussa.

Lilium regale kuuluu viime vuosien sotakirjallisuuden aaltoon, jossa sotaa katsotaan naisten näkökulmasta. Naisten sotaa on kova työ, rintamalla olevan isän kaipuu ja seksuaalinen väkivalta.Sota-aikaa ja sodanjälkeisiä vuosia eletään  Tornionjokilaaksossa. Lapin sodan aikana perheen naiset ja lapset soutavat muiden kyläläisten kanssa sotaa pakoon  Ruotsiin. Siellä ensimmäisenä vastassa on täisauna, mutta muuten Ruotsi ottaa naapurit hyvin vastaan. Sodanjälkeiset vuodet ovat levotonta ja liikkuvaa aikaa. Silloin ihminen saattoi joka kadota ilman, että kukaan ihmetteli. Sodan päättyminen toi myös sodan raaistamat ja monella tavalla vammauttamat sotilaat takaisin perheen luo.  Kirjan ajankuva muistuttaa Minna Rytisalon Lempiä, vaikka ei kirjana nousekaan tämän mestariteoksen tasolle. Se, että kirjassa kuvataan suomalaisia pakolaisina Ruotsissa, on ehkä kannanotto tämän päivän maahanmuuttokeskusteluun.

Kirjan päähenkilö on Else. Hän on perheensä esikoinen ja kirjan alussa nuori aikuistuva tyttö. Hänen isänsä kaatuu sodassa ja miestään kaipaava äiti menettää mielenterveytensä. Perhettä pitää pystyssä mummo, joka opettaa Elsen paitsi tekemään työtä ja kestämään myös vaikenemaan. Else kokee rakkaussuhteet kahden naisen kanssa, vaikka päätyykin naimisiin ja perustamaan perheen Ruotsiin. Kirjan alun ja lopun kehyskertomuksissa esiintyy vanha Elsa, joka on joutunut jättämään Suomen ja suomen kielen taakseen. Else ei opeta suomea myöskään tyttärelleen ja kielen mukana hän vaikenee muutenkin elämästään Suomessa. Salaamisen ja puhumattomuuden perinnettä hän siirtää myös seuraavalle sukupolvelle.

Kirjassa puhutaan paljon kirjallisuudesta, etenkin Hellaakosken ja Södergranin runoista. Viittaukset Hellaakoskeen korostavat aistivoimaisuutta, mikä tässä kirjassa näkyy suorastaan lihallisuutena. Kirjan rakkauskohtauksissa naisruumiin muotoja ja eritteitä kuvataan ehkä vähän turhankin yksityiskohtaisesti. Ihmiset ja huoneet tuoksuvat ja haisevat. Päähenkilö havainnoi sekä omia, että muiden ääniä ja liikkeitä. Paitsi seksiä, myös syömistä kuvataan kaikkia aisteja käyttäen.

Kirjassa hienointa ja erityisintä on sen kielellisyys. Kirjan suomenkieliset puhuvat pääosin Tornionjokilaakson murretta ja se kuulostaa luontevalta. H-kirjaimet ovat paikallaan. Murteen lomassa puhutaan kaunista suomen yleiskieltä ja ruotsia. Kirjan herkullisimmissa kohdissa suomi ja ruotsi sekoittuvat  keskenään kuten lauseessa; "Elksling hoi, Suohmeen, eller hur?" Kieliä ja sanoja maistellaan ja sekoitetaan. Kirjailija on kielentutkija, joka on asunut pitkään Skotlannissa. Hänelle kieli on paitsi tutkimuskohde ja leikkiväline myös elävä ja muuttuva maailma itsessään. Parhaimmillaan kieli kukoistaa kuin kukka.


Laitila, Johanna
Lilium regale
Gummerus, 2019

Kerrostalo - lähiön tarina

Virkistävää lukea nuoren kirjailijan kirja, jossa näkökulma on yhteisöllinen. Hanna-Riikka Kuisman uutuuskirja Kerrostalo on moniääninen kuvaus ongelmalähiön ihmisten elämästä. Kirjan työnimenä on ollut "Pääteasema Pori", mutta ilmeisesti kirjan miljöö on kuitenkin fiktiivinen.
Kansi: Tommi Tukiainen

Kirja alkaa nostalgisella ja kansallisromanttisella kuvauksella Suomen metsästä, jonka keskelle vuosisatojen aikana syntyi vähitellen asutusta, kunnes sinne sodanjälkeisinä vuosikymmeninä nousi ihailtu mallilähiö, jonka presidentti Kekkonen kävi vihkimässä käyttöön. Lähiön vihkijäisistä ja alusta tehdään dokumentaarinen mainoselokuva, jossa myös ensimmäiset asukkaat pääsevät kertomaan, kuinka onnekkaita he uuden lähiön asukkaat ovat. Noista Kekkosen ajan onnen päivistä siirrytään elokuvamaisen nopeasti 2000-luvun rapistuvaan lähiöön, jonka asukkaat ovat pääosin työttömiä tai eri-ikäisiä eläkeläisiä ja joiden elämän täyttävät alkoholi, huumeet ja erilainen rikollissävyinen toiminta sekä seksi. Prostituoituna työskentely on naisten tavallisin tapa ansaita. Lapsilla ei ole isiä, "ne on kaikki linnassa, kuolleita tai jotain". Rapistuvat yhteisön ja sosiaalisten ongelmien lisäksi, lähiön asukkaiden uhkana on myös tuntematon kansainvälinen sijoittaja, joka on ostanut lähiön talot ja joka valvoo niiden asukkaiden elämää. Valvonnan symbolina on valkoinen pilvenpiirtäjä, jossa omistajan edustaja huhujen mukaan asuu, vaikka kukaan ei ole häntä nähnyt. Valvonnan keinoina ovat lukot, kamerat ja postin mukana jaettavat ohjeet ja vuokrankorotukset. 

Kirja on taitavasti rakennettu. Se muodostuu lyhyistä kohtauksista, joiden tapahtumapaikkoina ovat lähiön ison kerrostalon asunnot ja rappukäytävät sekä lähiön kapakat, pihat ja pelottava parakkikylä. Henkilökuvaukset eivät ole kovin syvällisiä, henkilöiden ulkonäkö ja päivittäiset rutiinit määrittävät heitä. Myös kotien sisustukset kuvataan tarkkaan. Sekä henkilöt että miljööt kuvataan kuin elokuvassa tai näytelmässä ja lopputulos toimii hyvin. Kirja on yhteisön ei yksittäisten henkilöiden kuvaus.  

Kirjan alkuosa on surullista, mutta myös nostalgista kuvausta. Henkilöt ja miljöö tehdään lukijalle tutuksi. Loppua kohden kirja muuttuu dystopiaksi ja jännityskirjaksi. Huumejengien velkaorjuudessa elävä Jessica yrittää muuttaa kohtaloaan, eri-ikäiset kapinalliset Krisu ja Keijo taas yrittävät muuttaa koko yhteisön suuntaa. Vuosia vankilassa elänyt kioskikiduttajana tunnettu mies palaa kotiseudulleen, mikä pelottaa ja nostaa vanhoja haavoja esiin. Järjetön väkivalta kohdistuu kaikkein heikoimpiin. Köyhien ja osattomien kesken ei ole solidaarisuutta. Kirja nostaa esiin myös muukalaisvihan syitä. Heikoimmassa asemassa olevia on helppo nostaa myös maahanmuuttajia vastaan. Mutta olisiko toivoa sittenkin olemassa?

Kuisma, Hanna-Riikka
Kerrostalo
Like, 2019

Taivaat jotka ansaitsemme - epäluotettavia muistoja

Sari Elfvingin esikoisromaani Taivaat jotka ansaitsemme on trendikkäästi nimetty. Relatiivipronomini kirjan nimessä on ollut Stieg Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia -kirjan jälkeen ärsyttävän yleinen tehokeino. Minulle kirjan nimi ei auennut. Kirjassa on viittauksia uskontoon, mutta kirjan taivas ei tarkoita kuolemanjälkeistä elämää. Kirja kertoo äidin ja tyttären elämästä, valinnoista ja salaisuuksista sekä niiden seuraamuksista. Se kertoo kahden sukupolven naisen toisiinsa kietoutuvat kehitystarinat. Menneisyydessä koetut ja käsittelemättömät asiat vaikuttavat tähän päivään ja tulevaisuuteen. Onko tämä päivä menneisyyden taivas?
Ulkoasu: Milena Huhta

Äiti oli venäläisen isän tytär, joka joutui äitinsä kanssa muuttamaan lukemattomia kertoja. Muuttojen seurauksena hän tunsi aina olevansa ulkopuolinen, vaikka saavuttikin virkanaisen arvostetun aseman ja pääsi ulkomailla matkailevan hyväpalkkaisen insinöörin vaimoksi. Aviomies jää vieraaksi, kun rakkaus katoaa  ja tunteet omia lapsiakin  kohtaan ovat vaikeita. Äiti etsii pelastusta vaihtoehtoelämästä, turvautuu alkoholiin ja kärsii mielenterveysongelmista. Välillä tytär ihailee äitiään, joka maalaa itselleen uudet silmät. Kun humalaisen äidin meikit valuvat, tytär ei ole tuntea äitiään.  Perheen isä on aluksi aina matkoilla, myöhemmin hän häviää perheestä kokonaan ja hänestä vaietaan. Tytär haluaa unohtaa lapsuutensa ja perheensä, mutta käsittelemättömiä muistoja on mahdotonta työntää kokonaan pois. Hänestä kasvaa burleskitanssija, joka nauttii esiintymisestä ja siitä, että saa olla joku muu. Perheen selviytyjäjäsen on isoveli Kasimir, jolla on lapsuudesta aivan toisenlaiset muistot kuin sisarellaan ja joka yrittää luoda yhteyttä perheenjäsenten välille.

Taivaat jotka ansaitsemme puhuu muistoista ja niiden epäluotettavuudesta. Puhumattomat asiat johtavat  väärinkäsityksiin ja -ymmärryksiin. Teemat eivät ole mitään uusia, mutta niiden käsittely on persoonallista. Tarinat eivät etene aikajärjestyksessä. Ne polveilevat ja risteytyvät. Jo aiemmin kerrottuihin tapahtumiin palataan ja niitä katsotaan eri näkökulmista. Kirjan kieli on kaunista, tarkkaa ja sujuvaa, vaikka sisältääkin paljon arkista puhekieltä. Täsmällinen kuvaus taltioi myös 70- ja 80-luvun maailmaa.


Ainakin Omppu Martin  kirjoitti kirjasta varsin innostuneen päivityksen.





Elfving, Sari
Taivaat jotka ansaitsemme
Teos, 2019

Maalliset jäänteet - Brunetti lähtee lomalle

Kesäloma alkaa dekkareilla. Luin ensimmäisten Donna Leonin dekkarien suomennokset, mutta vuosiin en ole käynyt kirjallisella vierailulla Venetsiassa tämän kirjailijan johdattamana. Komisario Guido Brunetti on sivistynyt ja oikeamielinen poliisi. Hän joutuu yleensä selvittämään tapauksia, joissa törmää Italian korruptioon ja pienen raharikkaiden yläluokan piittaamattomuuteen. Ikuinen ristiriita Brunettin elämässä on se, että hänen rakas ja sivistynyt vaimonsa kuuluu yhteen Venetsian ylhäisimmistä ja rikkaimmista suvuista.



Maalliset jäänteet -kirja alkaa vauhdikkaasti. Brunetti kuulustelee nuoren kollegansa kanssa ylimielistä upporikkaan suvun perillistä, jonka epäillään aiheuttaneen nuoren naisen kuoleman. Kuulusteltavan käyttäytyminen ärsyttää nuorta kollegaa niin, että Brunetti pelkää tämän käyvän haastateltavan kimppuun ja tuhoavan siten uransa. Kollegaansa suojellakseen Brunetti teeskentelee saavansa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalan. Kohtaus on kuvattu niin voimakkaasti, että moni työhönsä uupunut ja kyllästynyt voi samaistua komisarion tunteisiin. Komisario lähetetään sairauslomalle. Lomakohteeksi löytyy vaimon suvun omistama huvila Venetsian laguunin rauhalliselta pikkusaarelta. Vauhdikkaan alun jälkeen kirjassa on seesteinen jakso. Komisario soutelee päivästä toiseen saarella elävän arvoituksellisen vanhan miehen kanssa ja unohtaa työhön liittyvät murheet. Soutamisen ja Venetsian saariston lisäksi hän saa oppaansa kanssa tutustua myös mehiläisten hoitoon. Mehiläisiä kirjassa tosin käytettiin lähinnä symbolisessa merkityksessä. Niiden tuho enteilee ihmisten tuhoa. Komisario Brunettin tavoin minua kiinnosti, kuinka mehiläiset ylipäätään voivat selvitä karuilla laguuneilla. Tähän kysymykseen kirja ei varsinaisesti vastaa.

Kuten lajityyppiin kuuluu, komisarion hermoloma muuttuu rikostutkimukseksi ja  hän joutuu syventymään soututoverinsa elämään liittyviin salaisuuksiin. Epäviralliset tutkimukset  johtavat jälleen kerran vanhojen rikosten jäljille. Rikoksien, joita on tehty paitsi ihmisiä, myös äiti maata kohtaan. Tällä kertaa komisario toteaa, että etuoikeutettujen lisäksi myös tavalliset ihmiset ovat valmiita tekemään vääryyksiä. Viattomia ei olekaan, eivät edes kärsineet ja vammautuneet.

Kirjan maailma on synkkä. Sitä pehmentää vain ikuinen ja ihana Venetsia sekä komisarion onnellinen perhe-elämä.

Leon, Donna
Maalliset jäänteet : komisario Guido Brunettin tutkimuksia
suomentanut Kaijamari Sivill
Otava, 2019

Sininen huvila - murha kuin Strömsöössä

Eva Frantz on suomenruotsalainen toimittaja ja dekkaristi, jonka uusin kirja Kahdeksan neito palkittiin viime vuonna Vuoden johtolanka -palkinnolla. Palkittu kirja kuuluu Anna Glad -sarjaan, jonka ensimmäinen osa oli vuonna 2017 ilmestynyt Sininen huvila.

Anna Glad on pirteä uusi tuttavuus. Kolmikymppinen naispoliisi selvittää rikoksia yhdessä vanhemman kollegansa Rolfin kanssa pienellä paikkakunnalla. Paikkakuntaa ei määritellä, mutta kyse on epäilemättä rannikkokaupungista, jossa suomenruotsalaisuus on vahvoilla. Työn ohessa Anna kipuilee yksityiselämänsä kanssa, mutta privaattielämä ei kuitenkaan hautaa varsinaista rikostapausta alleen. Kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia ja koukuttavia. Lukija haluaa jatkossakin kuulla, mitä etenkin Annalle kuuluu.
Kansi: Emma Strömberg

Sininen huvila kuuluu Cozy crime -sarjaan ja tarjoaa siten kodikkaita murhia Agatha Christien ja muille hänen lajityyppinsä ystäville. Vaikka kirja alkaakin varsin epämiellyttävällä perheväkivaltakohtauksella, kirjaa voivat lukea raakuuksia vierastavatkin. Tunnelma on vanhanaikainen, vaikka liikutaankin bloggarien ja trollaajien maailmassa. Kirjassa selvitellään ihaillun Sininen huvila -nimisen sisustus- ja elämäntapabloggariin kohdistunutta raivoisaa hyökkäystä. Blogi  esittelee täydellistä kotia ja "strömsööläistä" elämäntapaa, mutta lajityypin mukaisesti kirjassa törmätään synkkiin salaisuuksiin. Rikoksen jäljet johtavat paitsi Tor-verkkoon myös kauas menneisyyteen. Rakenteeltaan kirja muistuttaa esimerkiksi Mari Jungstedtin kirjoja. Rikosten selvittelyn väliin on sijoitettu nimeämättömiä muistoja ja ajatuksia. Murhaajakin saa näin äänensä kuuluviin.

Anna Gladista epäilemättä vielä kuulemme. Näitä kirjoja voisi kuvitella lukevansa sateisena kesälomapäivänä. Bloggariteeman vuoksi Sininen huvila -kirja voisi kuulua myös kaikkien bloggarien lukulistalle.

Frantz, Eva
käsikirjoituksesta suomentanut Ulla Lempinen
Sininen huvila
S & S, 2017

Kuukauden luetuimmat