Sherin Khankan oli alunperin
Ann Christine, suomalaisen sairaanhoitajaäidin ja syyrialaistaustaisen
ravintoloitsijan tytär Kööpenhaminassa kasvanut tytär. Hänen äitinsä on luterilainen,
isä maallistunut muslimi. Perhe oli
esimerkki menestyneistä maahanmuuttajista. Kahden kulttuurin lisäksi Sherin
Khankan sai kotoaan perinnöksi koulutuksen arvostuksen. 19-vuotiaana tytär
valitsi isänsä uskonnon ja lähti opiskelemaan islamia ja arabian kieltä. Opinnot
johtivat silloin vielä rauhalliseen Syyriaan ja Egyptiin. Hän perehtyi
suufilaisuuteen, jonka hän määrittelee mystiseksi islamiksi tai Koraanin
hengelliseksi tulkinnaksi. Vähän yli 40-vuotiaana hän oli perustamassa tuli Tanskaan
moskeijaa, jonka perjantairukoukset ovat tarkoitettuja vain naisille. Samalla hänet
valittiin maan ensimmäiseksi naisimaamiksi. Nainen on islamin tulevaisuus -kirjassa hän kertoo tarinansa sekä näkemyksensä
islamista ja naisen asemasta.

Suomalaisia kirjassa kiinnostavat erityisesti Sherinin kuvaukset lapsuuden
kesistä itä-Suomessa ja Suomessa opittu rakkaus metsiä kohtaan.
Monikulttuurinen perhe on elänyt onnellista elämää. Monikulttuurinen on myös
Sherinin oma perhe, aviomies on muslimi, mutta kansallisuudeltaan
pakistanilainen. Ainoa kiista aviomiehen kanssa liittyi miehen vastustamaan joulukuuseen,
joka Sherin oli äitinsä perintönä oppinut rakastamaan.
Kirja ei kuitenkaan kerro Suomesta vaan ennen kaikkea Tanskasta. Maasta, joka
on monikulttuurien ja jossa on suuri ja moniääninen muslimiyhteisö. Samalla
kyse on kuitenkin myös maasta, jossa maahanmuuttoa vastustava puolue on vahva vaikuttaja.
Vuoden 2001 jälkeisessä maailmassa islamofobia on todellisuutta myös Tanskassa.
Kun imaamiksi valittu Sherin Khankan oli aikeissa osallistua Aarhusin katedraalissa
järjestettyyn uskontodialogia käsittelevään tilaisuuteen, tapahtuma herätti
niin paljon vihapuhetta ja raivoisia performansseja, että tytär pyysi äitiään hankkimaan
”normaalin työn”. Tapaus kuulostaa suomalaisen korvissa pelottavalta. Meillä eri uskontojen
edustajia kirkkojen keskustelutilaisuuksissa kukaan ei ainakaan julkisesti
vastusteta, vaikka islamviha muuten näkyykin sekä verkossa että reaalimaailmassa. Samalla kirjasta välittyy televisio-ohjelmista tuttu kuva Tanskasta
sosiaalisten ja verkostoituvien ihmisten maana, jonka kodeissa ”hygge”
vaikuttaa. Mutta yhtenä islamkuvaan vaikuttavana särmänä tässäkin kirjassa
nousee esiin Afganistanin sodassa traumatisoitunut sotilas.
Sherin Khankan hän haastaa etsimään uudenlaista tapaa toteuttaa islamia ja lukea
Koraania. Hänen tulkintansa mukaan Mohammed hyväksyi naiset rukousten johtajaksi
ja siten naisimaamiudella olisi vahva peruste. Naisimaameja on myös ollut
historiassa. Hän myös puhuu Koraanin tulkinnasta ja sen syntyajan
yhteiskunnallisen kontekstin huomioonottamisesta samalla tavoin kuin kristityt
Raamatun tulkitsijat Raamatusta. Hänen mukaansa feminismi ja Koraanin tulkinta
ovat yhdistettävissä. Islamin teologiasta lukeminen on mielenkiintoista, vaikka
islamia vain pinnallisesti tuntevana en voi sanoa, kuinka perusteltuja tai
laajasti hyväksyttyjä hänen käsityksensä ovat. Kirjassa ei juurikaan kuvata
yhteistyötä muiden Tanskan moskeijoiden ja imaamien kanssa. Kirjasta huokuu
pyrkimys eräänlaiseen uskonpuhdistukseen. Kirjoittaja mainitsee Martti Lutherin
kahdessa tarkoituksessa. Toisaalta hän haluaa muistuttaa tämän antisemitistisistä
ja islamofobiasta, toisaalta hän näkee Lutherin esimerkillisenä uskonnollisena
uudistajana, joka pyrki vapauttamaan uskon vuosisatojen aikana kerääntyneestä
painolastista ja palaamaan perusteisiin.
Imaamina Sherin Khankan tuntuu käyvän kahden rintaman sotaa. Toisaalta hän
taistelee islamofobiaa vastaan ja puolustamaan islamien oikeutta elää rauhassa
ja etsiä omaa tapaansa toteuttaa uskontoaan. Hän myös nostaa esiin islamilaisen
tieteen ja filosofian historian. Toisaalta hän taistelee islamisteja heidän
suppeaa uskontulkintaansa vastaan.
Keskeisessä osassa kirjassa on uskontodialogi. Se on tietysti luonnollista,
kun kyse on vähemmistöuskonnon edustajasta, joka on kasvanut kahden uskonnon
perheessä. Imaamina hän myös kohtaa monikulttuurisia perheitä ja pareja, jotka
ovat uskontojen edustajia. Kristillisessä maailmassa kasvanut ei aina muista,
että muslimien näkökulmasta kristityt ja juutalaiset, kirjan kansat, ovat oma
kategoriansa muslimien ja polyteistien välissä. Uusimman uskonnon edustajana he
ovat muita monoteistisiä uskontoja avoimempia edeltäjiään kohtaan Uskontojen
yhdistämisestä tuskin kukaan haaveilee, mutta keskustelu ja yhteydenpito
uskontojen välissä on varmasti yhä tarpeellisempaa. Kirja opettaa paljon islamin moninaisuudesta
ja uskontojen kohtaamisesta. Kuva islamista monipuolistui, mutta paljon vielä
opittavaa. Jäin pohtimaan esimerkiksi
muslimiyhteisöjen keskinäisiä suhteita. Huomaan olevani luterilaiskristillisen
seurakuntakäsityksen vanki enkä pysty hahmottamaan toisella tavalla
järjestäytynyttä uskonnollista yhteisöä. Jokainen hyvä kirja antaa myös
vastauksia, mutta myös herättää uusia kysymyksiä. Niin tämäkin.
Khankan, Sherin
Nainen on islamin tulevaisuus : minun tarinani
S & S, 2018