Vien sinut kotiin - Jehovan todistajien maailmaa

Vien sinut kotiin on uskonnoton kuvaus elämästä uskonnollisessa yhteisössä. Ben Kalland kertoo nuoren miehen kasvusta suomenruotsalaisessa Jehovan todistaja -perheessä ja hänen urastaan järjestön tehtävissä Yhdysvalloissa. Kirja ei kuvaa uskonnollista kokemusta vaan uskonnollisten yhteisöjen vallanhimoa ja kaksinaismoralismia sekä Jehovan todistajien erityissyntejä, kuten uskostaan luopuneen perheenjäsenen hylkäämistä. Tämän kirjan luettuaan voi vain ihmetellä, miksi ihmiset ylipäätään liittyvät uskonnollisiin yhteisöihin. Yhteisö ei tarjoa lämpöä eikä merkitystä. Kirjan kirjoittaja on itse syntynyt todistajaperheeseen ja jättänyt uskonnon, mikä tietysti selittää kirjan asenteen.

Yllättäen kirja muistutti monin tavoin edellistä lukemaani kirjaa, Rikinkeltaista taivasta. Molemmissa kirjoissa ruotsinkieliset helsinkiläiset viettävät kesää rannikolla ja talvea kaupungissa. Kesäparatiisi symboloi menetettyä nuoruutta ja kauniita muistoja.  Perheissä on salaisuuksia ja erimielisyydet voivat erottaa sen jäseniä toisistaan. Jehovan todistajien yhteisöä tuntemattomalle tämän kirjan nuorten elämä näyttäytyy yllättävän tavallisena. Perhe on lämmin ja rakastava, vaikka yhteisö ei sitä olekaan. Uskonnollinen tausta näkyy vahvimmin pienen yhteisön tiiviytenä ja siinä, että joulua ja syntymäpäiviä ei vietetä.  Myös kirjan kertojaääni, kyynisen keski-ikäisen miehen ääni, muistuttaa Westön kirjasta.
Kansi: Anna Makkonen

Mutta kertojaäänen, Markuksen, kylmyyttä ei selitä vain keski-ikä. Käsittelemättömät tunteet, syyllisyys ja muistot, joita ei halua muistaa, tukahduttivat hänen tunne-elämäänsä jo nuorena. Uskonnollisen yhteisön onttous ja tunneköyhä avioliitto ei häntä siksi häiritse. Kauneinta elämässä oli ollut lahjakas ja hauska, viulua soittava pikkusisko Ellen. Kipeintä tämän traaginen tarina, jota kerrotaan vähitellen. Ellen oli kirjan nauru ja musiikki, joka lopulta vaikeni. Kirja alkaa onnettomuudella, joka varjostaa koko kirjaa, mutta jonka taustaa lukija aavistelee vasta  lopussa.

Jehovan todistajista opin tässä kirjassa ainakin sen, että heille ehtoollinen on muistoateria, johon osallistuvat vain harvat ”kutsutut”.   Muuten kirjan antama yleiskuva tästä uskonnosta synkkänä ja vaativana lahkona vastaa perinteistä käsitystä. Uskonto ahdistaa ja tukahduttaa. Jopa elämää ja musiikkia säteilevän pikkusisko Elleninkin. Mutta muisto hänen musiikistaan jää elämään.


Kalland, Ben
Vien sinut kotiin
Atena, 2017

Rikinkeltainen taivas - menneen maailman muistot, ja synnit



 ”Rikinkeltainen, hitaasti tummuva taivas kuuluu alku- ja sydänkesään”

Kjell Westö on taas kirjoittanut kirjan, jota on vaikea laskea käsistään ennen kuin se on lopussa. Kirjaa ei voi verrata edelliseen romaaniin, Kangastus 38, joka oli tiivis ja miltei kipeää tekevän jännitteinen.  Rikinkeltainen taivas muistuttaa enemmän Westön vanhempia, laveita romaaneja. Se kertoo Rabellien yläluokkaisen suvun ja suvun vaikutuspiirissä eläneiden tavallisempien ihmisten tarinaa 60-luvun lopusta tähän päivään. 

Kirja on eräänlainen suomenruotsalainen Mennyt maailma. Kirjan rakenne ja kaihoisan keski-ikäisen miehen kertojanääni ovat kuin Evelyn Waughin romaanista. Myös itse tarina, jossa tavallinen helsinkiläispoika tutustuu salaperäiseen ja hohdokkaaseen perheeseen ja pääsee kotiutumaan perheen tyyliä ja suurta menneisyyttä henkivään kartanoon.  Poika, kirjan minähahmo, ystävystyy ensin perheen pojan kanssa ja myöhemmin rakastuu perheen tyttäreen. Ystävyys kestää, vaikka pojat kasvavat eri suuntiin. Rakkaus raastaa, mutta ei tunnu päästävän otteestaan.  Perheen elämää varjostavat salaisuudet. Ankara aika pakottaa luopumaan vanhasta kartanosta, muisto siitä on samalla muistutus huolettomasta nuoruudesta.

Mutta Rikinkeltainen taivas ei ole mikään Anja Kaurasen Arabian Laurin kaltainen tyhjä jäljitelmä vaan tarina, jonka ihmiset elävät ja tuntevat voimakkaasti.  Kirjan intensiteetti pitää lukijan otteessaan.  Vaikka varsinainen tarina ulottuu 60-luvulta nykypäivään, sen takaumat kurottavat 1900-luvun alkuun asti.  Se on kertomus 100-vuotiaasta Suomesta, jonka pahimmat kipupisteet olivat kansalaissota ja 90-luvun lama.  Ne molemmat repivät rikki perheet ja ihmiset, erottivat sisarukset toisistaan, sairastuttivat ja aloittivat vuosikymmenien vihanpidon.

Kuten Wauhghin romaanissa tässäkin tarinassa kaiken takana pilkistelee uskonto. Ei yhtä hallitsevana, ei siimana, joka vetää kauas eksyneet takaisin kotiin vaan hiljaisena muistutuksena siitä, mihin esi-isät uskoivat.  Samalla usko näyttäytyy ainoana uskottavana materialismin vastavoimana.

J
os kirjaa jostakin haluaa kritisoida, sen kovin samanlaisina toistuvia seksikohtauksia olisi voinut vähän karsia. Liiallinen toisto syö tehoa. Minä itse koin myös Poriin sijoittuvan unikuvamaisen episodin irrallisena, vaikka se sinänsä sopikin kirjan teemoihin. Loppua kohden kirjan intensiteetti vähän laski, minkä tosin saattoi tulkita myös siirtymäksi nuoruudesta keski-ikään. Kirjan loppu ei lunastanut kaikkia siihen asetettuja toiveita. 

Kirja on keski-ikäisen miehen kertomus nuoruudestaan. Samalla se myös pohtii muistojen ja muistamisen luotettavuutta. Varjelemamme muistot voivat olla kuvitelmia ja unia.  Kuva omasta menneisyydestä voi olla kovin vääristynyt.  Kirjaa lukiessani aloin itsekin miettiä muistini luotettavuutta. Esimerkiksi käsitykseni siitä, milloin koululaitos luopui kuusipäiväisestä kouluviikosta ja kolmikuukautisesta kesälomasta, poikkesi kirjassa esitetystä. Tällä kertaa ehkä virhe on kuitenkin kirjailijan.  ”Omaelämäkerta on aina fiktio”, totesi Pirkko Saisio.  Näin olisi voinut sanoa myös Rikinkeltaisen taivaan minäkertoja. 

Westö, Kjell
Rikinkeltainen taivas
käsikirjoituksesta suomentanut Laura Beck
Otava, 2017

Matka muinaiseen Suomeen : 11 000 vuotta ihmisen jälkiä

Ilari Aallon ja Elina Helkalan uusi kirja Matka muinaiseen Suomeen on juuri niin hieno kuin Matkaopas keskiajan Suomeen -kirjan kirjoittajilta odotettiinkin. Tämäkin kirja on matkaopas, joka esittelee kymmeniä arkeologisia nähtävyyksiä Suomesta. Edeltäjäänsä verrattuna uusi kirja on visuaalisesti hienompi ja isokokoisempi. Kirjassa esitellään niin esihistorian kuin myöhempienkin aikojen nähtävyyksiä eri puolilta Suomea.  Ilmeisesti tarkoituksella mukana on kohde sekä Hangosta että Utsjoelta. Uusimpia kohteita ovat ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudat ja Salpalinja.
Ulkoasu: Ville
Lähteenmäki

Kirja tarjoaa mielenkiintoisia ja yllättäviäkin anekdootteja. Se esimerkiksi kertoo, että Kreetan saaren Knossoksen  palatsin löytänyt englantilainen arkeologi Arthut Evans vaelteli ennen Kreikan matkaansa Suomen Lapissa ja löysi Inarin järven saaresta ainutlaatuisen ohimorenkaan. Evans vei korun mennessään, mutta tällä hetkellä tuo hieno esine on saatu Oxfordista Siida-museoon lainaan. Kirjassa annetaan kunniaa myös monille suomalaisille arkeologeille. Heistä mainitaan ainakin  Reinhold Hausen, Alfred Hackman Pirkko-Liisa Lehtosalo Hilander ja Unto Salo. Tieteenalaa tehdään tutuksi. Ammattiarkeologien rinnalla tutkimusta ovat tehneet harrastajat. Esimerkiksi kuvaus Levänluhden lähteen tutkimuksesta on jännittävyydessään hieno esimerkki arkeologisen tutkimuksen etenemisestä.

Kirja osoittaa, että Suomesta löytää halutessaan kiinnostavia historiallisia nähtävyyksiä. Kirjat lyhyet tekstit ovat hienosti kirjoitettuja ja mielenkiintoa herättäviä. Kirja kertoo esimerkiksi Lapin seidoista, jatulintarhoista, pyhistä lähteistä, muinaislinnoista ja hautapaikoista. Äskettäin löydetystä Ravattulan kirkonmäestä kirjassa on ansiokas kirjoitus. Kyseessähän on Suomen vanhin tunnettu kirkon paikka. Siitä opin senkin, että Suomen viimeinen keskiaikainen puukirkko, Saloisten kirkko, paloi 1930-luvulla. Toinen "uusi" ja paljon esillä ollut arkeologinen kohde on Mankby, keskiaikainen kylä nykyisen Espoon alueella. Kirjassa esitellään myös kaksi minulle aiemmin tuntematonta keskiajan lopussa rakennettua linnaa, Kiskon Haapaniemen linna ja Karjaan Grabbacka olivat kartanolinnoja, joista on vielä kellareita ja perustuksia jäljellä.

Kirjassa kohteita ei esitellä irrallisina vaan paikat ja niiden tarinat liitetään historiaan. Linnavuorten yhteydessä selitetään myöhäisrautakauden yhteiskuntaa, vanhoista maanteistä puhuttaessa puhutaan myös pyhiinvaelluksista. Cronholmein telakka Kruunypyyssä kertoo Ruotsin 1600-luvun merenkulusta. Elina Helkalan piirrokset kuvittavat ja täydentävät tekstiä hienosti.

Eikä kirja jää vain historiaan. Jo alkupuheessa Ilari Aalto kertoo matkasta Pyhäjoelle. Siellä he etsivät etsivät Hanhikiven keskiaikaista rajakiveä ja törmäävät valtavaan ydinvoimalan monttuun. Tekijät todistavat olevansa kiinni myös tässä päivässä. Eikä menneisyyttäkään turhaa mystifioida.

Tämä kirja on vahvoilla, kun valitaan Suomen parasta tietokirjaa. Se voisi myös kilpailla kauneimman kirjan arvonimestä. Tämän kirjan haluaisin omistaa. Siihen tekee mieli palata.

Aalto, Ilari
Heikala, Elina
Marka muinaiseen Suomeen : 11 000 vuotta ihmisen jälkiä
Atena, 2017

Selkokirjoja kaikille - oikeus lukea

Tämän päivän (1.10.2017) Helsingin sanomat kirjoitti tuhansista peruskoulun suorittaneista suomalaisnuorista, joiden on vaikeata lukea tavallista tekstiä. Itse en tunne nuorten maailmaa kovinkaan hyvin, mutta teksti herätti ajatuksia. Yksi mahdollinen tapa auttaa niitä, joille lukeminen on vaikeaa, on tarjota helpolla kielellä kirjoitettua kirjallisuutta.  Helppo teksti voisi vähitellen totuttaa lukemiseen ja totuttaa vähitellen myös vaikeampaan tekstiin. Ainakin kirjastolaisten ja kaikkien lukemisvaikeuksista kärsivien läheisten tulisi tietää, että tarjolla on myös hyviä selkokirjoja. Niillä on tylsä maine, mutta monet uudet kirjat on tehty hauskasti ja lukijaansa kunnioittaen. Parhaimmillaan selkokirjat tarjoavat näkökulmia kaikenlaisille lukijoille.

Marjatta Levanto ja Julia Vuori ovat muokanneet lumoavan Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki -kirjan myös selkokirjaksi.  En ole pidempää versiota nähnytkään, mutta selkokirjakin tarjosi kauniin kurkistuksen myyttiseen maailmaan. Kirja kertoo suomalaisista myyteistä ja kansanuskomuksista helposti, tarinoiden muodossa. Kirjassa esitellään pyhiä eläimiä, tonttuja, haltioita, noitia sekä metsän ja veden väkeä.  Kertojana kirjassa on Väinämöinen, jonka hahmo
Kannen kuva: Sadun tyttö /
Torsten Wasastjerna
kuvataan sympaattisemmaksi kuin Kalevalassa. Kuvituksena kirjassa on suomalaista luontoa ja sen myyttisiä ulottuvuuksia käsitteleviä suomalaisia taideteoksia. Mukana on taiteilijoita 1800-luvun alusta nykypäivään. Se, kuinka hyvin voimme lukea tekstiä, ei välttämättä ole mitenkään yhteydessä siihen, kuinka hyvin pystymme eläytymään taiteeseen. Siksi tällainen helppoa tekstiä ja taidetta yhdistävä kirja on edistää tasa-arvoa.  Minä voisin hyvin kuvitella lukevani äänen tämän kirjan tarinoita. Kirjaa voisi myös lukea keskustellen yhdessä. Taideteoksineen se tarjoaa tietysti myös mahdollisuuden syvnetyä ja antaa mielikuvituksen lentää.

Pertti Rajala on vuosikymmenien aikana tehnyt valtavasti töitä selkokielen parissa. Hän on kirjoittanut selkokielestä ja selkokielellä. Hän on muokannut ”tavallisia” kirjoja selkokielelle ja luonut alusta asti selkokielisiä kirjoja.  Uusin suoraan selkokieliseksi kirjoitettu kirja on tänä vuonna julkaistu Selkoa Lutherista, jonka Kirjapaja on julkaissut reformaation juhlavuoden kunniaksi. Tähän pieneen kirjaan on koottu selkeällä kielellä tärkeimmät Lutheriin ja uskonpuhdistukseen liittyvät yksityiskohdat. Kirjasta jokainen voisi oppia yleissivistyksen verran tietoa kirkkomme opista ja historiasta. Sitä voisi suositella paitsi rippikoululaisille myös jokaiselle aikuiselle, jolle on vähän epäselvää, mistä luterilaisessa kirkossa oikein on kyse.
Kannessa kuuluisin kuva
Lutherista. Sen on maalannut
Lucas Cranach


Hyvin tehtyjä selkokirjoja tarvittaisiin paljon enemmän. Ensimmäinen haaste on kuitenkin markkinointi. Kuinka kirjat voisivat saavuttaa ne, joille ne tarkoitettu. Kannustaisin kaikkia tutustumaan.  Niistä voi myös oppia selkeän kirjoittamisen periaatteita. Sitä me kaikki tarvitsemme. 

Levanto, Marjatta
Vuori, Julia
Metsän pieni kansa : puunhaltijoiden opintoretki
Maahenki, 2017

Rajala, Pertti
Selkoa Lutherista : kertomus Martti Lutherin elämästä ja ajatuksista
Kirjapaja, 2018

Kuukauden luetuimmat