Himmelsgården - rikoksia Pohjanmaalla

Kjellsdotter, Nilla
Himmelsgården
Nordtedts, 2023

Viime vuosina olen innostunut eniten suomenruosalaisista jännityskirjoista. Eva Frantzin ja Karin Erlandssonin dekkarit ovat kuvanneet pienten suomenruotsalaisten kaupunkien elämää ja rikoksia. Oravaislainen Nilla Kjellsdotter (kirjailijanimi) kuvaa Karin Erlandssonin tavoin rikoksia ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Mutta hänen rikoksensa eivät sijoitu puukaupunki-idylleihin vaan maaseudulle. Stenparken sijoittui Oravaisiin, uusin Himmelsgården naapuriin Pensalaan. Nykyajan yhteiskunnasta ja palveluista kertoo se, että poliisit saapuvat aina Vaasasta. Maalaispoliiseja nyky-Suomessa ei ole. Ei edes Pohjanmaalla.

Minulle tämä Kjellsdotterin ruotsinkielinen maailma on vieras vaikka olenkin kasvanut Keski-Pohjanmaalla. Kirjojen kautta haluan tutustua minulle vieraisiin naapureihin. Yllätyksiä  näistä ruotsinkielisistä kylistä ei sinänsä löydy. Elämä on työteliästä, yrittäjyys on kunniassa. Suomenkielisessä maailmassa kasvanut hämmästelee jatkuvaa nuuskan käyttöä. Ruotsinkielisen kylän läpi kulkee aina välillä suomea puhuvia ihmisiä. Himmelsgården-romaanissa Oravaisten vastaanottokeskus on keskeinen paikka. Kaikki paikalliset eivät suhtaudu myötämielisesti pakolaisiin, myös ruotsinkielisellä alueella on joukkoja, jotka haluaisivat ajaa pakolaiset ainakin paikallisten naisten lähettyviltä. Kieliryhmien erot eivät ole niin suuria kuin voisi kuvitella.

Himmelsgården on oikeastaan jo Kjellsdotterin Pohjanmaan rikoksia kuvaavan sarjan kolmas osa vaikka kirjan kannen perusteella sitä voisi pitää toisena osana. Sarjan ensimmäisen osan julkaisi pieni pohjalainen kustantaja, toisena osana ilmestyneestä Stenparken-kirjasta lähtien sarjaa on julkaissut ruotsalainen Norstedts, joka ei huomioi vaatimattomasti julkaistua ykkösosaa. Sarjan päähenkilö on nuori naispoliisi Mija Wadö. Tyypillinen nykydekkarien päähenkilö, urheilullinen ja älykäs nuori naispoliisi, jonka yksityiselämä on tuntuu olevan jatkuvassa solmussa. Tavanomaisten parisuhdeongelmien lisäksi Mija Wadön elämää raskauttavat lapsuuskokemukset.  Koti on ollut ankaran uskonnollinen, nuoruuteen liittyy katkeria kokemuksia ja suhteet vanhempiin ovat olleet kokonaan poikki nuoruudesta lähtien. Mijan nuoruuden tarinaa keritään kirjoissa vähitellen auki. 

Himmelsgården-nimi viittaa vapaakirkollisen yhteisön ylläpitämään leirikeskukseen, joka on kirjan keskuspaikka. Leirikeskuksessa on kovia kokeneille teinitytöille suunnattu leiri, jonka osallistujista yksi katoaa ja muutkin näyttävät olevan vaarassa. Raamattuvyöhykkeeksi kutsutulle alueelle juoni tietysti sopii hyvin. Uskonnollisen yhteisön lisäksi tapaukseen tuntuvat liittyvän niin myös pakolaiskeskus ja sen vastustajat kuin naapurissa asuvan romukauppiaan kadonnut vaimokin. Vihjeitä ja johtolankoja on paljon, hetkittäin tarina vaikuttaa jopa sekavalta. Nykyisyystason poliisitutkinnan kuvausta katkovat minämuotoiset takaumat, joiden kertoja ja yhteys itse tarinaan selviää vasta vähitellen.  Tavanomaisa tyylikeinoja sekin.

Mija Wadö -sarjan epäilemättä vielä jatkuu, ehkä pitkäänkin. Kirjat liittyvät kiinteästi toisiinsa. Lukija odottaa yhtä paljon Mijan oman tarinan avautumista  kuin rikosten selviämistä. Ainakin minä odotan innolla kirjallisia vierailuja Pohjanmaan rannikolla.