Näen sinut - opiskelijaelämää Gotlannissa

Mari Jungstedtin viimeisin dekkari Näen sinut alkaa Gotlannin sijasta Uppsalasta, vaikka tarinan pääjuoni sijoittuukin toki  Gotlantiin. Tällä kertaa kirjassa liikutaan oikeustieteen opiskelijoiden maailmassa. Kirjasta opin heti, että Uppsalan yliopistolla on kampus Visbyssä. Ja että Uppsalassa on Gotlantilainen Osakunta omine perinteineen. 

Mari Jungstedtille tyypilliseen tapaan kirjassa kulkee taas kaksi erillistä tarinaan. Tällä kertaa tarinat limittyvät toisiinsa vasta aivan lopussa. Itse rikosta selvittävät vakiosankarit Anders Knutas ja hänen rakastettunsa Karin, jotka saavat hyvää taustatukea toimittaja Johan Bergiltä ja hänen kuvaajaltaan Pialta. Uppsalaan sijoittuva sivutarina antaa tarinalle taustaa ja salaperäisyyttä. Tarinoiden yhteys toisiinsa ei ole ilmeinen, mikä lisää kiinnostavuutta.

Kirjan lähtötilanne kuulostaa suomalaisesta tutulta. Neljä nuorta lähtee retkeilemään. Matkakohteen on Lilla Karlsö Gotlannin kupeessa. Neljästä nuoresta kolme kuolee retkellä eikä ainoa eloonjäänyt muista tapahtumista mitään.  Puukotuksen sijasta nämä opiskelijanuoret kuolevat kuitenkin myrkkyyn. Rikostutkinta kohdistuu vahvimmin ainoaan hengissä selvinneeseen opiskelijaan Fridaa. Oliko tarkoitus jättää hänet henkiin? Vai onko hän edelleenkin vaarassa? Vai peräti syyllinen? Rikoksen syytä etsitään lapsuudesta, huumeista ja opiskelijaelämästä. Poliisit eivät kuitenkaan lukitse mitään tutkimuslinjaa ja kehittelevät siksi myös kansainvälispoliittisia selityksiä rikokselle. Venäläisiä tuntuu voivan aina epäillä. Ruotsin saaria ja rannikkoa kiertäneet venäläiset sukellusveneet tuntuvat jättäneen pysyvän jäljen ruotsalaiseen tajuntaan. Mielenkiintoista on, että kirjassa mainitaan myös suomalaisten hyvin tuntema Nord Stream -kaasuputki Gotlannin turvallisuutta heikentävänä hankkeena. Putken suomalaista lobbaria Paavo Lipposta ei sentään mainita. 

Kirja sivuaa ajankohtaista #metoo-tematiikkaa. Parisuhdeteemat ovat kirjassa muutenkin esillä. Kirjan poliisipari Anders ja Karin tuntuu elävän nyt täydellisen onnellista elämänvaihetta. Monien vaiheiden jälkeen he ovat muuttamassa yhteen ja aloittamassa uuden elämän. Oletettavasti heidän tarinansa kuitenkin vielä jatkuu, vaikka kirjailija ilmeisesti onkin kirjoittamassa uutta, Espanjan Aurinkorannikolle sijoittuvaan sarjaa. Ainakin kaikki Gotlannissa vierailleet lukijat toivovat uusia tarinoita eri puolilta Gotlantia.  


Kannen suunnittelu
Sophia Scheutz design

        Jungstedt, Mari
        Näen sinut
        suomentanut Taina Rönkkö
        Otava, 2019

1794 - orjuuden, väkivallan ja julmuuden aika

Komean aatelisen sukunimen omaava kirjailija Niklas Natt och Dag luo 1700-luvun Tukholmaan sijoittuvaa vuosittain etenevää rikoskirjojen sarjaa. Kirjoissa rikoksia selvittelee Ruotsinsalmen taistelussa haavoittunut viinaanmenevä ja kaikin puolin surkeassa kunnossa oleva entinen sotilas Mickel Gardell. Hänen työpareinaan kirjassa toimivat Uppsalassa opiskelleet erilaiset Wingen veljekset. Kirjassa 1793 esiintyi opinnoissaan ja urallaan menestynyt arvostettu Cecil. Kirjassa 1794 esiintyi nuorempi veli Emil, joka oli perheensä mustalammas, epäonnistunut niin opinnoissaan kuin elämässäänkin. Kirjoista on luvassa vielä ainakin kolmas osa, arvatenkin nimeltään 1795.

Aloitin kirjoihin tutustumisen suoraan uudemmasta osasta, mikä oli virhe. Nämä kirjat olisi hyvä lukea järjestyksessä.  Kirjojen tarinat eivät ole kokonaan erillisiä. Tarinan henkilöiden suhteet kehittyvät, tausta olisi hyvä tuntea. Tätä ei kuitenkaan kirjaa aloittaessaan tajua. Kirjan 100 ensimmäistä sivua kertovat varsinaisen rikostarinan. Tämä tehokas ja koukuttava alku tutustuttaa ruotsalaiseen siirtomaahistoriaan ja vie lukijansa Karibianmerellä olevalle St. Bartholomén saarelle. Kuvaus liittyy viime aikoina heränneeseen keskusteluun Ruotsin orjakauppahistoriasta. Kuvaus orjakaupan todellisuudesta on järkyttävä. Minulle se tuo mieleen Olli Jalosen Taivaanpallo-romaanin. Orjalaivan kauhut kuvataan niin, että lukija voi kuvitella ne kaikilla aisteillaan. Karibialta kirja palaa takaisin Ruotsiin, kertomuksen sävy muuttuu ja tapahtumat keskittyvät Tukholmaan.
 
Kirjan alun jälkeen sen voima katoaa. Lukija saa seurata 300 sivun verran rikostutkintaa, sivujuonenan kulkevaa yksinhuoltajaäidin tarinaa, sosiaalipornografisia kuvauksia Tukholman sivukatujen ja laitosten elämästä. Sekä täydellisestä pahuudesta. Kaikkea kauheaa on yksinkertaisesti liian paljon. Orpolasten elämä kehruuhuoneissa, Tukholman mielisairaalat, vankilat ja syrjäiset kujat. Elämä näyttäytyy painajaismaiselta. Tukholman kauhukuvat laimentavat jopa alun tehokasta orjakauppakuvausta. Väkivaltaa on sietämätön määrä.
 
Kirjassa kuvataan pahuutta, jolla ei tunnu olevan varsinaista syytä. Mickel Cardellin ja Emil Wingen takaa-ajama rikollinen kuvataan pahuuden ruumiillistumana. Hän kokee seksuaalista nautintoa nähdessään toisten kärsivän, varsinaista selitystä hänen pahuudelleen ei tarjota. 

Kirjailija on perehtynyt aikakauteen ja Tukholman historiaan. Levoton aika poliittisine murhineen ja juonitteluineen vaikuttaa koko ajan tarinan taustalla. Mutta politiikan mädännäisyyskin jää kirjassa väkivallan ja tuhon alle. Tuntuu kuin kirjailija aina välillä unohtaisi, että hänen on tarkoitus puhua myös Kaarle-herttuasta ja tämän korruptoituneesta valtakaudesta.

Mielenkiintoista on se, että kirjailija kiittää erityisesti Kirsi Vainio-Korhosen kirjaa Ujostelemattomat - kätilöiden, synnytysten ja arjen historia. Ehkä sen ansiosta metsässä tapahtunut synnytys ja siinä auttaneen kätilön tarina kuvataan niin kauniisti. Olisikohan viimeinkin aika perehtyä Vainio-Korhosen kehuttuihin kirjoihin?

 
1794 - elävien haudasta
kirjoittanut Niklas Dag och Natt
suomentanut Kari Koski
Johnny Kniga, 2020

                      

Morsiusmalja - sosialistista realismia ja valeavioliittoja

Paula Havasteen Saarenmaa-sarja on edennyt jo kolmanteen osaa. Viljan ja Villemin avioliitosta ja elämästä kertovat Pronssitähti ja Vierashuoneet -romaanit saavat nyt seurakseen Morsiusmaljan. Yhä eletään sodanjälkeistä aikaa.  Myös Virossa kyse oli jälleenrakennuksen ajasta. Tuhoavan sodan jälkeen yhteiskuntaan täytyi saada järjestys ja ihmisille elanto. Kun maailmaa rakennettiin vieraan ja väkivaltaisen hallinnon alaisena, jälleenrakennus näyttäytyi toisenlaiselta kuin saman ajan Suomessa.

Morsiusmaljan henkilöt elävät pelossa. Tarmokas emäntä Vilja varoo paljastamasta nuoruuteensa liittyviä salaisuuksia, lukijalle Viljan tarinaa avataan vähitellen. Hän säikähtää nähdessään mustan auton tai univormun, pelko kyydityksistä ei ole kadonnut. Tässä romaanissa Vilja löytää ystävän, jonka kanssa uskaltaa jakaa kipeitäkin asioita.  Viljan runoilija-aviomies Villemin rooli kasvaa.  Aiemmin Villem on kuvattu lempeäksi ja epäkäytännölliseksi. Osoittautuu, että vaikka Villem ei selviä käytännön töistä tarmokkaan Vilja-vaimonsa tavoin, aviomies on isäntä ja pystyy hoitamaan monet vaativat tilanteet. Villem  on pronssitähdellä palkittu kirjailija, joka saa kiertää puhumassa kolhoosien kulttuuritilaisuuksissa. Hänen kirjoitustyönsä ansiosta perhe saa taloudellisia etuja, mutta menestyksellä on hintansa. Villem joutuu liittymään puolueen jäseneksi ja kirjallisuuden tulee edistää Neuvostoliiton arvoja. Villem saa kirjoittaa niin paljon kuin haluaa, mutta ei mitä haluaa.

Kaikki pelot eivät liity suoraan vallanpitäjiin. Alussa taloon saapuu Tallinnasta nuori nainen, joka työskenteli aikaisemmin Tallinnan kulttuurikeskuksessa. Siellä hänet raiskattiin puolueväen juhlissa. Nuori nainen - Aive- on raskaana ja henkisesti täysin traumatisoitunut. Viljan tädin avulla hänet toimitetaan toipumaan ja pois puolue-eliitin silmistä.  Aive pelkää miehiä ja vaikka hän on osaava ja toimelias apulainen, hänen suojelemisensa vaatii kaikilta ponnisteluja. Jatkuvan paljastumisen pelossa elävät myös talon apumiehet Ants ja Arvo. Miesten välinen rakkaus on kiellettyä ja uhka turvallisuudelle. Aiven, Arvon ja Antsin tarinat eivät ehkä ole täysin uskottavia, mutta ne osaltaan korostavat pelon ja salailun ilmapiiriä. Kirja päättyy eräänlaiseen kulissiliittoon, joka ehkä omalla tavallaan kuvaa myös neuvostoyhteiskunnan keinotekoisuutta.

Poliittisen vastarinnan kuvauksista ja paheksuttavista rakkaustarinoista huolimatta suuri kirjan sivuista sopisi hyvin Stalinin kauden sosialistisen realismin kirjojen sisällöksi. Kirjassa kuvataan työntekoa, kuvaus Viljan ja hänen apulaisten uurastuksesta on suorastaan ihannoivaa. Sikojen ja lehmien astutukset kuvataan yhtä yksityiskohtaisesti kuin synnytykset. Hienoa on se, että tässäkin kirjassa kuvataan mehiläisten hoitoa. Mukana on sekä keväinen puhdistuslento että kesäinen parveilu. 
Kansikuva kustantajan 
sivulta

Puhtaan maaseudun ja syntisen kaupungin vastakohta näkyy tässäkin kirjassa, vaikka vastakohtaisuus lievenee edellisiin kirjoihin verrattuna. Kun Vilja ja Villem ottavat vastaan kulttuuriväkeä Tallinnasta täysihoitoon, jotkut vieraista osoittavat myös ymmärtävänsä elämänperusasioita. Puolueen puhujamestari osaa auttaa synnytyksessä ja elokuvan filmitähdet pitävät possuja suloisina.

Mielenkiinnolla odotan, kuinka Saarenmaa-sarja jatkuu. Salaisuuksia riittää ja kirjailija osaa luoda koukuttavia juonenkäänteitä. Seuraavalta kirjalta odotan ainakin Villemin kirjailijauraan liittyviä haasteita.


Havaste, Paula
Morsiusmalja
Gummerus, 2020

Kuukauden luetuimmat