Näkymätön vartija – baskikylän salaisuudet

Kevyt gotlantilainen murhamysteeri ei riittänyt loma-ajan muisteluksi, Pohjois-Espanjaan tehdyn vaelluksen kunniaksi halusin tarttua minulle suositellun Dolores Redondon ensimmäiseen suomennettuun kirjaan Näkymätön vartija. Kirjailija on minulle outo ja Baskimaan Navarra vieras, vaikka olenkin kulkenut maakunnan halki ja ihastunut sen maisemiin ja idyllisiin kyliin. Yksi niistä, lähellä Ranskan rajaa sijoittuva Elizondo, on Redondon romaanin keskeisin tapahtumapaikka. Kylä on kirjan sankarittaren, rikoskonstaapeli Amaia Salazarin, kotikylä, johon hän vastentahtoisesti saapuu murharyhmänsä kanssa uudesta kotikaupungistaan Pamplonasta. Kirjan juonen edetessä selviää, miksi rikoskonstaapeli ei haluaisi palata juurilleen. Synkkä ja salattu menneisyys paljastuu.  Mutta ennen omien traumojensa selvittämistä, rikoskonstaapelin täytyy selvittää kylää järkyttänyt rikossarja.Nuori tyttö on löydetty raa’asti murhattuna ja aseteltuna makaaberiin, seksuaalisesti värittyneeseen asentoon. Pian oivalletaan, että kyseessä ei ole yksittäinen rikos vaan sarjamurha..

Tutuksi tulevat komisarion amerikkalainen taiteilijamies, joka vaikuttaa melkein luonnottoman ymmärtäväiseltä, psykologitäti, keskenään riitelevät voimakkaat sisaret ja heidän alkoholisoituneet, avuttomat miehensä. Tunteet ovat voimakkaita. Osa komisarion sukutarinasta on epäuskottavaa, mutta se vetoaa lukijaan. Lapsuusmuistoja on kerrottu koskettavasti. Pahat ovat todella pahoja, hyvät tahtovat hyvää, mutta eivät aina uskalla toimia oikein. Kirjan luettuaan varmasti miettii omaakin äitisuhdettaan ja äitiyteen liitettyjä myyttejä.  Huvittavana kontrastina kauheille rikoksille ja synkille muistoille on suvun hallussa sukupolvia ollut konditoria, jossa elämä ei aina ole makeaa, vaikka sen tuotteet sitä ovatkin.
Baskimetsien salaisuuksia


Parasta kirjassa on ympäristön kuvaus. Kirjailija esittelee Baskimaan hyvinvoivia kyliä ja elämäntapaa sekä vuoristomaiseman kauneutta. Kyse on nimenomaan Navarrasta, Espanjasta ja sen keskusvallasta ei ole tarpeen puhua. Ranskan baskikaupungit ovat omaa maata, muu Espanja ei.  Fyysisen ympäristön lisäksi lukija tutustutetaan baskien mytologiaan ja uskomuksiin.  Baskimaan metsiä hallitsee besajaun, kylässä on noitia ja vanha, hyväntahtoinen jumalatar Mari näyttäytyy vuorilla.  Salazarin suvun naiset tuntevat korttien voiman eikä t
arotkorttien luotettavuutta aseteta kyseenalaiseksi.  Näiden henkimaailman ilmiöiden vastakohdaksi asettuu nykyaikainen rikostutkimus tarkkoine menetelmineen. 

Ajassa kiinni elävä kirja havainnoi myös uudempia ilmiöitä. Kirjassa puhutaan AA-kokoontumisista ja toipuvan alkoholistin arjesta. Kirja tarkastelee nuorten maailmaa keski-ikäisten näkökulmasta ja ihmetellään nuoria, jotka itkiessäänkin käyttävät kännykkäänsä.

Rikos tulee ratkaistua, mutta tarina ei tule valmiiksi. Mysteereitä ja salaisuuksia on vielä selvitettävänä. Amaia Salazarin ja hänen kylänsä tarina jatkuu vielä ainakin kahdessa romaanissa …

Dolores Redondo
Näkymätön vartija
espanjasta suomentanut Sari Selander
Gummerus, 2015

Kullan kallis - gotlantilainen murhamysteeri

Usein dekkareista puhutaan loma- ja kesäkirjoina, mutta oikeasti juuri vapaalla voi parhaiten keskittyä kaikkeen muuhun kuin juonivetoisiin jännityskirjoihin. Perinteiset dekkarit taas ovat parhaimmillaan loman jälkeen. Ensimmäisinä työpäivinä on vielä hyvä uppoutua jännityksen maailmaan ja viipyä vielä hetki vapaalla. Vielä parempi, jos dekkarin avulla voi palata kesälomamatkan maisemiin ja jatkaa siten lomaa.

Minulle tätä lomalta paluun eskapismia ovat Gotlantiin sijoittuvat jännityskirjat, tällä kertaa Mari Jungstedtin Kullan kallis, joka jatkaa komisario Anders Knutasista ja hänen alaisestaan Karin Jacobssonista kertovaa sarjaa. Toisin kuin minä olen tehnyt, sarjan kirjat olisi hyvä lukea järjestyksessä. Järjestyksessä lukeminen helpottaa paitsi poliisien ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevien toimittajien yksityiselämän kiemuroiden kuin rikosjuontenkin seuraamista. Tämän kirjan sivujuonessa laitettiin (ilmeisesti) lopullinen piste rikostarinalle, joka sai alkunsa jo Neljäs uhri –kirjassa. Varsinaisessa pääjuonessa erimielinen sisarusparvi yrittää myydä vanhemmiltaan perimäänsä upeaa lammastilaa, mutta myyntiyritys epäonnistuu asuntovälittäjän murhan vuoksi. Tapahtumat kietoutuvat maatilan ja sitä asuneen sijarusparven ympärille. Perhesalaisuudet paljastuvat.

Mari Jungstedtin kirjoissa ei oteta kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Murhien motiivit nousevat usein menneisyydestä. Murhaajat eivät ole hirviöitä, rikoksia voidaan tehdä jopa (vääristyneestä) rakkaudesta. Tapahtumia saatetaan kuvata osittain murhaajan silmin, niin Kullan kallis –kirjassakin. Näissä kirjoissa varsinkin naispoliisi Karin ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa paitsi uhreja myös murhaajia kohtaan.  Poliisit ovat haavoittuvaisia, he masentuvat, kärsivät syyllisyydestä ja postraumaattisesta stressistä, rakastuvat ja lakkaavat rakastamasta. Kun kaikki tapahtumat ja niiden juuret sijoittuvat Gotlannin pieniin ympyröihin, tarinat eivät ole aina aivan uskottavia. Sarjan alkuosien erityispiirre, poliisien ja toimittajien yhteistyö, jossa asioita katsotaan usein toimittajien näkökulmasta, on sarjan edetessä kadonnut. Komisario Knutas tosin kaipaa vanhaa luottotoimittajaansa Johan Borgia kirjassa niin hartaasti, että mannermaalle muuttanut toimittaja saattaa vielä palata sarjan seuraavissa osissa.


Gotlanti-turistien kirja
Parasta kirjassa on kuitenkin Gotlanti. Minä aikoinani kiinnostuin saaresta Jungstedtin ja Anna Janssonin kirjojen vuoksi. Pari kertaa saarella käytyäni nautin näiden uusien kirjojen lukemisesta, koska rannat ja paikkakunnat ovat tunnistettavia. Tämä kirja tarjosi vielä mahdollisuuden muistella ja Fårön kirkkomaata. Vaikka minusta olikin outoa, että ainakin suomennoksessa puhuttiin hautausmaan kukkulasta, jolle  Ingmar Bergman oli haudattu. Oikeampaa kai olisi puhua kummusta.

Kirja tutustutti myös ruotsalaiseen kirjailijaan Karin Boyeen, joka oli minulle ennestään tuntematon. Kirjailijan runojen esittely tässä kirjassa ei ehkä ollut kovin luontevaa, mutta kiinnostavalta tämä 1900-luvun alkupuolen kirjailija kuitenkin kuulosti.

Mari Jungstedt

Kullan kallis
suomentanut Emmi Jäkkö
Otava, 2016

Kuukauden luetuimmat