Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi

 Virolaisen Indrek Harglan Apeekkari Melchior -dekkarisarjan nimihenkilö on sympaattinen apteekkari, joka ratkoo rikoksia 1400-luvun Tallinnassa. Sarja on edennyt jo seitsemänteen osaan eikä kirjojen taso ole laskenut. Kirjat herättävät keskiajan maailman elämään. Jokainen joskus vanhassa Tallinnassa vieraillut tunnistaa tuttuja paikkoja ja näkymiä. Miljöön lisäksi kirjat esittelevät myös menneen ajan maailmankuvaa. Niissä katsellaan maailmaa 1400-luvun ihmisen silmin. Käsitys kunniasta samoin kuin elämästä ja kuolemasta oli vähän toisenlainen. Mutta kuten Tallinnan näkymissä, myös ihmisissä oli kovasti paljon tuttua.

 

Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi esittelee erityisesti keskiajan oikeuskäytäntöä ja yläkaupungissa asuvan aateliston kunniakäsityksiä. Apteekkarin poikaan liittyvät sivujuoni kulkee pohjois-Saksan kaupungeissa. Hansa-alue näyttäytyy Euroopan Unionin kaltaisena yhtenäisenä kauppa- ja kulttuurialueena. Kuten sarjan viides osa Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka tässäkin kirjassa on puhe vanhasta käsikirjoituksesta . Dan Brownin historiadekkareihin ihastuneita kirja houkuttaa viittauksilla temppeliherrojen salaisuuksiin. Kirjan lajityyppi on kuitenkin toinen.

 

Dekkarina kirja on perinteinen, mutta koukuttava. Salapoliisi aatelistalossa tapahtunutta murhaa. Epäiltynä ovat talon asukkaat. Rikosta selvittäessään salapoliisi tulee paljastaneeksi monta muutakin salaisuutta kuin murhaajan henkilöllisyyden. Lukemisen iloa lisäävät myös henkilöhahmot. He tuntuvat todellisilta, moniulotteisilta ja joskus jopa ristiriitaisilta ihmisiltä. Kirjan päähenkilön apteekkari Melchiorin elämään on ehtinyt kirjasarjan aikana osua monenlaisia suruja ja menentyksiä. Lisäksi hän kantaa synkkää sukutaakkaa. Taakka synkentää myös hänen poikansa elämää. Suvun vaiheet ovat traagisia, aivan kuten rikokset heidän ympärillään.

 

Kevennystä kirjan synkkyydelle suo ylistys hyvälle oluelle ja ruoalle.  Ruoan nautinnollisuutta tässä kirjassa korostaa parhaillaan meneillään oleva paastonaika.

 

Sarja ilmeisesti jatkuu vielä. Apteekkarin ja hänen perheensä tarinassa on vielä selvitettävää.

 

Hargla, Indrek

Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi

suomentanut Jouko Vanhanen

Into, 2021

Matkaopas keskiajan Suomeen - elävöitettyä historiaa

Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopas keskiajan Suomeen on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon  ja kerännyt palkintoehdokkuuksia. Eikä syyttä. Juuri tällaista teosta Suomessa on kaivattu. Maailmalla historialliset matkaoppaat ovat ilmeisesti yleinen kirjallisuuden laji, Suomessa tämä lienee ensimmäisiä. Hyvän matkaoppaan tavoin se on yleistajuinen ja esittelee keskiaikaista elämänmenoa kiinnostavasti eri puolilta. Arkeologi Ilari Aallon tekstiä täydentävät vielä Elina Helkalan selkeät kuvat. Kirja sopii opaskirjaksi esimerkiksi keskiajasta kertovia historiallisia romaaneja lukeville tai niille, jotka ovat tutustuneet keskiaikaan matkakohteiden tai pelien kautta. Mielelläni suosittelisin kirjaa myös nuorille.

Ulkoasu: Ville Lähteenmäki

”Matkakohteena” kirjassa on Suomi vuonna noin vuonna 1400. Aika, jolloin eteläisessä Euroopassa elettiin jo varhaisrenessanssia oli meillä vielä keskiaikaa. Suomi oli syrjäinen, epäyhtenäinen alue. Etenkin syrjäseutujen elämä muistutti esikristillisen ajan elämää, Suomi ei kristillistynyt eikä länsimaistunut muutamassa vuosisadassa. Suomalaiset eivät eläneet kuitenkaan eristyksissä. Maa oli osa Ruotsin valtakuntaa,  kauppa ja kristillinen kirkko yhdisti maata myös keski-Eurooppaan. Myös itään, Novgorodiin, oli paitsi myös sotaisia myös kaupallisia suhteita. Suomen ja ruotsin lisäksi maassa puhuttiin saamea, venäjää ja saksaa. Eikä latinakaan ollut tuntematonta. Maahanmuuttajia ja kulttuurien törmäyksiä Suomessa oli myös keskiajalla. Kirja ottaa omalla tavallaan kantaa keskusteluun monikulttuurisuudesta. Kirjailijan arkeologitausta näkyy siinä, että hän korostaa kulttuurista jatkuvuutta. Historioitsijataustainen kirjailija ei välttämättä näkisi Suomen kalevalaisen kulttuurin jatkuvuutta halki keskiajan. Kirjan näkökulma täydentää esimerkiksi keväällä lukemani Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -kirjan kristillisyyttä ja eurooppalaisia yhteyksiä korostavaa näkemystä Suomen keskiajasta.

Kirjan lopussa pohditaan myös sitä, miksi keskiajasta tai historiasta ylipäätään kannattaa kiinnostua. Kirja osaltaan vastaa kysymykseen osoittamalla, että monessa suhteessa elämme kulttuurissa, joka on keskiajan jatke. Taustan ja menneisyyden ymmärrys voi auttaa myös nykyisyyden ymmärtämistä. Keskiajan ihmiset sopeutuivat ympäristöön ja sen asettamiin haasteisiin, koska heidän oli pakko. Hyvää oppia meille kaikille. Ympäristö täytyy meidänkin ottaa huomioon, vaikka tekniikka erottaakin meidät luonnon armottomuudesta. Kirjan kirjoittaja on paitsi tutkija myös roolipelien pelaaja, joka on vuosien ajan harrastanut historian elävöittämistä ja tarjoaa elävöittämisvinkkejä lukijallekin. Matkaopas keskiajan Suomeen on siten paitsi tutkimuksen myös keskiaikaharrastuksen tulos. Kirja, jossa tieteellistä tietoa on täydennetty eläytymällä ja jossa historian harrastamisen hauskuus korostuu.

Ilari Aalto & Elina Helkala
Matkaopas keskiajan Suomeen
Atena, 2015

Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla - historiaa

Eivät suomalaiset nyt ole ensimmäistä kertaa osa suurta eurooppalaista yhteisöä. Keskiajalla suomalaiset olivat katolisia ja yhtenäinen katolinen maailma ulottui Suomesta Espanjaan asti. Tuon yhtenäisen alueen sisällä myös matkusteltiin. Elantoon ja sotiin liittyvien matkojen lisäksi keskiajan ihmiset matkustivat uskonnollisista syistä, tekivät pyhiinvaelluksia. Tavoitteena oli usein halu kunnioittaa pyhimystä, anoa apua, kiittää saadusta avusta tai vain nähdä kuuluisat pyhäinjäännökset. Matkojen lisämotiiveina saattoi olla myös seikkailunhalu tai kiinnostus kaukaisia maita kohtaan.  Näistä matkoista Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisema kansantajuinen artikkelikokoelma kertoo ansiokkaasti. Siinä teologit, historioitsijat ja kansanperinteen tutkijat kuvaavat pyhiinvaelluksiin liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista. Kirjassa kuvataan sekä Suomessa tehtyjä pyhiinvaelluksia, niihin liittyviä kirkkoja ja ilmiöitä että suomalaisten matkoja ulkomailla.  Yleisten ilmiöiden ohessa kirja kuvaa myös pyhiinvaelluksen suomalaisia erityispiirteitä. Kirja on hienosti kuvitettu ja tyylikäs.

Pyhiinvaellukset koskettivat koko yhteiskuntaa. Useimmat tekivät elämänsä aikana ainakin lyhyen matkan pyhäinjäännösten luo. Vaellusten ansiosta syntyi paitsi uskonnollista kirjallisuutta ja taidetta myös kauppaa sekä kansainvälisiä yhteyksiä. Vaikuttavaa on tajuta, että keskiajalla esimerkiksi kolmanneksi suosituinta pyhiinvaelluskohdetta Santiago de Compostelaa kohti saattoi vuodessa kulkea 100 000- 200 000 ihmistä. Suhteutettuna keskiajan Euroopan asukaslukuun, määrä on valtava. Suomalaisten suosimia kohteita olivat erityisesti Pyhän Olavin Nidaros (Trondheim) ja Pyhän Birgitan Vadstena.  Kauemmaksikin toki kuljettiin. Koskettavaa oli kuulla kielitaidottomasta suomalaisesta, joka 1350 vaelsi Roomaan tajutakseen, ettei kaupungista löydy ketään, joka voisi ottaa vastaan hänen suomenkielisen synnintunnustuksensa.  Yleensä tavalliset suomalaiset pyhiinvaeltajat kuitenkin hukkuvat historiaan, lähteet kertovat kyllä suomalaisten pappien matkoista, maallikoista merkintöjä on varsin vähän.

Uskonpuhdistus tietysti hiljensi pyhiinvaellukset ja lopetti pyhimyskultin, mutta pyhimyksillä oli paikkansa myös puhdistetussa kirkossa. Suomessa etenkin oma pyhimys, piispa Henrik, säilytti asemansa uskonpuhdistuksen jälkeenkin. Täällä ei ilmeisesti ollut tarvetta katkaista vanhaa perinnettä yhtä jyrkästi kuin etelämpänä. Kirja kertoo myös minulle aiemmin tuntemattomasta uhrikirkkoperinteestä, joka Suomessa syntyi uskonpuhdistuksen jälkeen eräänlaiseksi pyhimyskultin korvaajaksi.

Kirja on katsaus suomalaisen kristillisyyden kerrostumiin. Täällä on oltu osa eurooppalaista kristillistä maailmaa jo tuhat vuotta.  Se, että me nykyiset pyhiinvaellusturistit etsimme vuosituhantisia reittejä, vaikka usko pyhäinjäännöksiin on hiipunut osoittaa, että pyhiinvaellus itsessään on jotain ihmiselle luontevaa ja merkityksellistä.


Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla : kun maailma aukeni

toimittaneet Sari Katajala-Peltomaa, Kristian Krötzl, Marjo Meriluoto-Jaakkola
Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015

Syntisiä ja salaisuuksia vanhasta Tallinnasta

Indrek Harglan  dekkarit ovat herättäneet Tallinnan keskiaikaisen kaupungin eloon. Viime vuonna suomeksi ilmestynyt Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka on jo sarjassaan viides. Kauppiaden, kivenhakkaajien ja dominikaanien kaupunki elää ja hengittää. Kirja epäilemättä sisältää historiallisia virheitä, mutta kun miljöö ja ihmiset ovat uskottavasti kuvattuja ja tarina sujuva, ainakaan minä en niitä huomaa. 

Päähenkilö, tässä kirjassa vaimoaan sureva vanheneva leskimiesapteekkari, on sympaattinen salapoliisi, jonka vaiheista haluaa lukea lisää ja lisää. Rikosten ratkaisijana hän on Poirot'n kaltainen älykkö ja arvoitusten ratkoja. 

Tämänkertainen tarina käsittelee salaisuuksia ja salaperäistä kronikkaa, joka ne paljastaa. Kirja tekee siis kunniaa Ruusun nimestä alkaneelle keskiaikadekkarien perinteelle. Kuin Ruusun nimessä tässäkin kirjassa käydään kirkonmiesten johdolla oikeutta, ratkotaan kysymystä siitä, ketkä voivat mennä keskenään naimisiin. Dan Brownin historiadekkareihin ihastuneita houkutellaan viittauksilla Temppeliherroihin, vaikka kirjan lajityyppi onkin aivan toinen.

Kirja kuvaa keskiaikaista kaupunkia ja sen elämänmenoa, katselee maailmaa 1400-luvun ihmisen näkökulmasta. Käsitykset niin sairauksista kuin rikoksistakin poikkeavat nykyisistä. Kirja myös innoittaa lukijansa syventymään monille niin tutun kaupungin vaiheisiin uudella tavalla. En minä ollut esimerkiksi aiemmin tiennyt, että siellä missä nykyisin töröttää Stockmannin lasinen tavaratalo, sijaitsi kerran vanha leprasairaala hautausmaineen. Kirja myös selvitti katolisissa maissa edelleen elävän Corpus Christi -juhlan kulkua ja taustaa. Itse osuin turistina San Marinossa kerran tällaiseen juhlaan enkä ymmärtänyt, minne olin joutunut. 600 vuotta sitten perinne eli myös Tallinnassa, ehkä lähempänäkin.

Vaikka Tallinna onkin kirjan keskeinen tapahtumapaikka, kirja kuljettaa henkilöitään pitkin Euroopan pyhiinvaellusteitä. Santiago de Compostelaan tai Saarenmaalle ei lähdetä viettämään vuorotteluvapaata tai löytämään uutta sisältöä elämään vaan ulkoisesta tai sisäisestä pakosta.

Tämä kirja kaikille hyvän, vanhanaikaisen dekkarin ystäville sekä niille, jotka haluavat kirjan vievän heidät toiseen aikaan, toiseen miljööseen. Tämä kirja voi olla myös portti uusiin kiinnostaviin kirjoihin.

Sarja epäilemättä jatkuu vielä, koska sivujuonena kehiteltu apteekkarin pojan tarina vaatii vielä ratkaisunsa. Ja isänkin leskenelämä näyttää jäävän vain lyhyeksi välivaiheeksi.

Hargla, Indrek
Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka
Helsinki, 2015
suomentanut Jouko Vanhanen