Pelon vangit - tuhoa ja maailmanlopun enteitä Gotlannissa

Anna Janssonin gotlantilainen sankaritar Maria Wern joutuu jälleen kerran selvittelemään monimutkaista rikosjuttua ja perhe-elämän sotkuja yhtä aikaa. Valitettavasti nämä työ- ja yksityisasiat vielä sekoittuvat keskenään. Välillä jo seesteiseksi muuttuneen uusperhe-elämän uudeksi haasteeksi saadaan 17-vuotias ongelmanuori, joka on yllättäen paljastunut Marian aviomiehen pojaksi. Tähän poikaan Maria oli jo saanut työnsä kautta (valitettavasti) tutustua. Pojan myötä perhe joutuu tekemisiin myös tämän biologisen äidin ja adoptiovanhempien kanssa. 

Gotlannin kesä aiheuttaa tavanomaiseen tapaan poliiseille ongelmia. Almedalen-politiikkaviikko on alussa, mutta sääongelmien vuoksi tämä Ruotsin poliittisen kesän keskeisin tapahtuma jää vaisuksi. Myrsky piirittää Gotlannin, laivavuoroja perutaan, lentokoneet eivät voi lentää ja asukkaat varautuvat ruoan loppumiseen. Poliiseja työllistää myös huhu tavallista isommasta kannabiskaupasta, jota saarella käydään. Kun poliisit joutuvat tämän kaiken keskellä selvittämään yhden politiikkaviikon luonnoitsijan murhaa, kiirettä pitää. Kaiken katastrofimielialan keskellä esitetään myös kritiikkiä yhteiskunnan huonoa kriisivalmiutta kohtaan ja tällä kertaa hyvänä esimerkkinä esitetään naapurimaa Suomi, jonka varmuusvarastoissa riittää viljaa ja sähköverkko on suojattu aurinkomyrskyjen varalta (?).

Tarinan keskeinen tapahtumapaikka on tällä kertaa Tingstäden kylä saaren pohjoisosassa. Paikka tunnetaan valtavasta bunkkerimaisesta linnoitusrakennuksesta, joka valmistui ensimmäisen maailmansodan aattona sekä viikinkiaikaisen puulinnoituksen jäänteistä Tingstäde-järven pohjassa. Tässä kirjassa tärkein kohde  on kuitenkin paikkakunnan kotimuseo, Ruotsin mekaniikan isän Christopher Polhemin syntymäkoti. Kirjassa ei niinkään nosteta esiin Polhemin teknisiä keksintöjä vaan hänet liitetään salatietieteisiin ja maailmanlopun ennustuksiin. Polhemin perintö ei ollut ehkä kaikkien luontevin osa tätä kirjaa, mutta se, että dekkareihin rakennetaan historiallisia viittauksia lisää kiinnostavuutta. Polhemin perinnön ympärille on kirjassa luotu eräänlainen maailmanlopun kultti, mikä tekee kirjan juonesta vähän monimutkaisen ja loppuratkaisusta epäuskottavan. Muuten tarina kulkee sujuvasti vaikkakin rönsyillen. Monenlaisia johtolankoja löytyy ja jännitys säilyy pitkälle, mutta ei aivan loppuun asti. Uusina moraalisina kysymyksinä tässä kirjassa käsitellään kannabiksen laillistamista ja eutanasiaa. Mielenkiintoista kyllä, ehdotuksen kannabiksen laillistamisesta tekee Keskustapuolueen nuorisojärjestö.

Murhaaja löytyy ja pahuuden syyt johtavat taas kauas. Murhaajan lapsuuteen ja gotlantilaissukujen vaiheisiin. 


Pelon vangit
Jansson, Anna
suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Gummerus, 2017

Tytöt – nuoruus tekee kipeää

Emma Clinen romaani Tytöt sopii hyvin luottavaksi Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret  järkkyisivät -romaanin jälkeen. Kumpikin on esikoisteos ja kuvaa nuoren naisen kehitystarinan tiukan yhteisön varjossa. Törmälehdon helluntailaisyhteisö on kuitenkin varsin kesy verrattuna Clinen kuvaamaan yhden miehen luomaan kulttiviritelmään. Kirja on sijoitettu vuoteen 1969 ja sen taustana on Charles Mansonin luoman yhteisön joukkomurhaan johtanut tarina.

Tytöt-kirjan päähenkilö on 14-vuotias hyvän perheen tytär, yksinäinen Evie. Hän ihastuu itseään vanhempaan tyttöön Suzanneen ja seuraa tätä eristäytyneelle ranchille. Siellä elää yhteisö, jota hallitsee karismaattinen Russell. Evien eronneet vanhemmat eivät jaksa eivätkä osaa seurata lapsensa elämää ja  Evie pääsee kiinnittymään yhteisöön kenenkään puuttumatta asiaan. Kirja tarkastelee avuttomia vanhempia nuoren ihmisen armottomuudella. Jätetty ja uusia miesystäviä metsästävä äiti vaikuttaa säälittävältä. Tytär ymmärtää, että nuoren naisen vuoksi perheensä jättänyt isäkin on varsin tavallinen mies, joka ei ymmärrä tytärtään eikä uutta elämänkumppaniaan.  

Kannen kuva: Neil Krug

Koko nuoren ihmisen kiihkollaan Evie kiintyy Suzanneen ja yhteisöön, jossa tämä elää. Hän tekee kaikkensa, jotta pääsisi osaksi yhteisöä ja saisi siitä uuden perheen itselleen.  Kirja ei ole ensisijaisesti sairaan yhteisön kuvaus, se kertoo nuoren haavoittuvuudesta ja kiihkeästä halusta kuulua johonkin. Kun yhteisön elämä päättyy katastrofiin, Evie pystyy jatkamaan ulkoisesti moitteetonta elämäänsä. Nuoruuden kokemus ja yhteys kuuluisaan joukkomurhaan kuitenkin varjostavat koko elämää.  Elämänvaihe, jota ei voi jakaa kenenkään kanssa, tekee ihmisestä ulkopuolisen muiden joukossa. Vuosikymmenien jälkeenkään Evie ei ymmärrä, mitä hänelle tuolloin tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua.

Kirja etenee minämuodossa, näkökulma on koko ajan Evien. Aikatasoja on kaksi : vuosi 69 ja nykyaika, jossa keski-ikäinen Evie joutuu selittämään tarinaansa uteliaille nuorille. Alusta asti tarinassa viitataan edessä olevaan katastrofiin, tunnelma on tuhoa enteilevä. Kerronta on silti kaunista, kuulasta. Kirja on huolella ja kauniisti suomennettu. Ilmaan jäävät kysymykset jatkavat kirjaa lukijan mielessä.

Emma Cline
Tytöt
Otava, 2016
englannin kielestä kääntänyt Kaijamari Sivill