Ruotsinkielisestä Suomesta on vähitellen muodostumassa Gotlannin kaltainen murhamaa. Idyllinen ja ystävällisten ihmisten maa näyttäytyy mahdollisimman epätodennäköiseltä taustalta hirveille rikoksille. Vastakohta toimii, Pohjanmaalla kuten Ruotsissakin. Nilla Kjellsdotter on Oravaisissa asuva nuorehko naiskirjailija. Hän kirjoittaa jännityskirjallisuutta salanimen turvin, mutta esiintyy kirjojen kansissa ja naistenlehdissä omilla kasvoillaan. Hänen kirjoissaan väkivaltaa ei säästellä. Uusimmassakin kirjassa Oravaisten ja Vaasan seudulla liikkuu sarjamurhaaja, joka kaiken lisäksi vielä silpoo uhrejaan.
Kirjan sankarina toimii aiemmista kirjoista tuttua Mija Wadö. Mija on tyypillinen aikamme poliisikirjojen sankaritar, nuori nainen, jolla on traaginen tausta ja sekava parisuhdetilanne. Mija Wadö -kirjat kannattaa lukea järjestyksessä, jotta pystyy seuraamaan poliisien yksityiselämää. Tässä kirjassa Mijan ja hänen kollegansa Ronnie romanssi etenee ratkaisevasti, mutta ongelmia lienee edessä jatkossakin.
Suomenkielisille, Pohjanmaallakin asuneille, ruotsinkielinen alue on usein tuntematon. Niin minullekin. Kuten arvata saattaa täällä poliisit käyttävät jatkuvasti nuuskaa ja juovat loputtomasti kahvia. Ruotsinkieliset eivät näyttäydy minään yhtenäisenä ryhmänä, tässä kirjassa esiintyy vaasalainen miljonääri, syrjäisessä metsätorpassa sinnittelevä vanha pariskunta ja surkeassa lähiöasunnossa asuva rikollisesta elämästään irti pyristelevä nuorimies. Vaikka poliisit ja osa uhreistakin asuu Vaasassa, kirja kertoo enemmän ruotsinkielisen maaseudun elämästä, mikä on sille kunniaksi. Oikeaa tämän päivän maaseutua kuvataan kaunokirjallisuudessa liian vähän. Tämä oli ensimmäinen minun lukemani kaunokirjallinen kirja, jossa mainitaan lypsyrobotti. Maaseutu on tämän vuosituhannen maaseutua, jossa aktiiviset ihmiset toimivat ja yrittävät.
Nilla Kjellsdotterin kirjat muistuttavat minun lukemistani kirjoista eniten Mari Jungstedin Gotlanti-dekkareita. Molemmissa kirja etenee kahdessa tasossa. Poliisien rikostutkinnan lomaan on pitkään lukijalle tuntemattoman murhaajan minämuotoisia muistoja ja kokemuksia. Lukija pääsee tuntemaan sympatiaa raskaan lapsuuden kokenutta murhaajaa kohtaa. Murhien ymmärtämiseen asti myötätunto ei kuitenkaan veny. Myös Mari Jungstedtin sankaritar Karin Svensson voisi olla Mja Wadön malli. Kumpikin on pakotettu luovuttamaan teini-ikäisenä synnyttämänsä lapsen adoptoitavaksi. Mija Wadön ihailijat odottavat ehkä vielä kiihkeämmin tietoa hänen perhetilanteensa kehittymisestä kuin seuraavasta Pohjanmaalla tehtävästä rikoksesta.
Kjellsdotter, Nilla
Tills natten är slut
Nordstedt, 2024
Uusinta odotan kovasti kirjastosta. Jo joutuvi yö on nimeltään.
VastaaPoista