Tikapuut - kun isänmaa on sodassa

Kauheilla asioilla voi olla myös hyviä seurauksia. Sota Ukrainassa on lisännyt ukrainalaisen kulttuurin näkyvyyttä. Suomessa on julkaistu parin viime vuoden aikana enemmän ukrainan kielestä käännettyä kirjallisuutta kuin koskaan ennen. Nuoren Jevhenija Kuznjetsovan kirjoista ilmestyi jo toinen suomennus. Pari vuotta sitten ilmestynyt Kysykää Mialta oli ilmestyessään suosikki.

Kirja on pieni, noin 200 sivua ja nopeasti luettava. Kuten Kysykää Mialta -kirjassa, tässäkin puhutaan vakavista asioista kevyesti.  Nyt eletään Venäjän hyökkäyksen ensimmäisiä kuukausia Espanjassa. Vrikäs joukko ukrainalaisia on sijoittunut lemmikkieläimineen maaseututaloon.N uori ukrainalainen Tolik on muuttanut Espanjaan ja luonut siellä menestyksekkään uran. Juuri kun hän on saanut hankittua itselleen talon, jonka voisi muokata unelmiensa taloksi, sota alkaa ja Tolikin äiti, sisar, isoeno, äidin serkku ja sisaren ystävätär asettuvat taloon ja tuovat tuovat ukrainalaisen maailman tullessaan.  Tolikin unelma rauhasta, tyylikkäästä talosta ja omasta elämästä ei toteudukaan. Talo täyttyy ihmisistä, äänistä ja tuoksuista. Etätöitä tekevä Tolik joutuu työskentelemään öisin, koska talon uudet asukkaat eivät anna päiväsaikaan rauhaa. Lopulta hän hän joutuu hankkimaan tikapuut, jotta pääsee kulkemaan rauhassa omaan huoneeseensa.

Kirjailijan tyyliin kuuluu kuvata kirjan ulkoista ympäristöä. Esimerkiksi tomaateista tulee teema, johon palataan kerta toisensä jälkeen. Espanjanlaiset tomaatit eivät tuoksu kuten kotimaan tomaatit. Talon asukkaat päättävät istuttaa omia tomaatteja entiseen suihkulähteeseen. Niiden kasvamista ja hoitoa seurataan tarkasti, tomaateista tulee kuin taideteos.

Sodan alettua vanha elämä tuntuu kaukaiselta, kadotetulta ajalta. Sodan alettua huolet ja murheetkin muuttuvat, ja ennen kaikkea niihin suhtautuminen. Kun kotimaata pommitetaan, ei voi kertoa, että oman elämän suurin huoli on se, että hermostuu isoenonsa käytökseen.  

Ukrainalaisten yhteisö muodostaa oman maailmansa, sen kohtaamiset ulkomaailman kanssa ovat absurdeja. Tolikin amerikkalainen esimies haluaa järjestää rahankeruuillan, jossa ukrainalaiset joutuvat tapaamaan myös Putinia vastustavia venäläisiä. Esimies kuvataan rikkaana typeryksenä, joka yllättäen löytää ukrainalaisen sisältään. Hän haluaa kerätä rahaa, vaikka ei tiedä, mihin ne voisi käyttää. Hän haluaa lähteä rintamalle, vaikka hän ei tiedä sodasta eikä Ukrainasta mitään.  Kirjan ukrainalaiset tuntuvat ajattelevan venäläisistä kuin suomalaiset ennen muinoin, kaikki tuntuvat olevan yhtä pahoja ideologiasta huolimatta. Mielenkiintoista on, että kirjan venäläisten yhteydessä mainitaan yhteydet Viipuriin ja Suomeen.  Lempeämpiäkin kohtaamisia on.  Suvun naiset järjestävät  lantakuskeille borssitarjoilut puutarhaan ja vahtivat, että kaikki tuli varmasti syötyä. 

Kirjan keskushahmo on Tolik. Hän on jättänyt kotimaansa ja lähtenyt toteuttamaan unelmiaan. Juuri, kun unelmat ovat toteutumaisillaan, sota murskaa ne. Tolik kärsii syyllisyydestä, ukrainalaisen miehen kuuluisi olla rintamalla, mutta hän ei halua, ei uskalla. Äidin ja muiden sukulaisten saapuminen saa Tolikin tuntemaan itsensä taas araksi ja epäonnistuneeksi lapseksi, vaikka hän oli aiemmin pitänyt itseään nuorena eurooppalaisena menestyjänä.

Kirjailija elää itse pakolaisena Espanjassa ja tuntee pakolaisen elämän. Jatkuvaa uutisten seurantaa, pelkoa kotimaassa olevien puolesta, muistoja ja syyllisyyttä. Pihan tulppaanit ja hortensiat muistuttavat kotipihasta, joka tuntuu olevan saavuttamattomissa.  

Laura Noposen suunnittelma kansi on kaunis ja kirjan tunnelmaan sopiva.

                   

Kuznjetsova, Jevhenija

Tikapuut

Aula & Co., 2024
suomentanut Eero Balk