Kirjassa osoitetaan, että suuresti arvostetut seulontatutkimukset ovat pääosin turhia, joskus jopa haitallisia. Seulontoja perustellaan usein tunteellisilla tarinoilla, joissa aikaisin löydetty syövänalku saadaan nopeasti hoidettua ja potilas näin pelastettua. Kirjan mukaan seulonnoissa löytyvät syövät ovat pääosin vaarattomia. Löydösten hoito ja tutkimus tulee kalliiksi, stressaa potilasta ja saattaa johtaa leikkaukseen, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vahinkoa. Ilmeisesti sekä potilaiden että lääkärien on ollut vaikea uskoa, että syöpä ei ole aina vaarallinen.
Toinen myytti, jota kirjailija perusteellisesti käsittelee on ehkäisevän lääkityksen merkitys. Varhainen puuttuminen on tietysti hyvä asia, mutta lääkitys, jonka tarkoituksena on riskien vähentäminen, ei välttämättä auta potilasta lainkaan. Mieleen nousivat lukuisat tuttavat, jotka vuosia syövät Marevania tai kolesterolia alentavaa lääkettä. Ymmärsin kirjoittajan puheen tehottomasta riskien alentamisesta, mutta silti toivon, että läheiset ihmiset syövät kaikki mahdolliset lääkkeet. Kun kyse on ihmisestä, tilastollinen vakuuttelu tuntuu pahalta.
Yllättäen kirjassa minuun suurimman vaikutuksen teki varsin pieni huomautua, joka koski hammashoitoa. Kirjailija toteaa, että hammaslääkärit tekivät 70- ja 80-luvuilla niin hyvää työtä, että hammasmätä melkein katosi. Se, että juuri tuohon aikaan oikomishoidot yleistyivät rajusti ei liene mikään sattuma. Oikomishoidot pelastivat hammaslääkärit työttömyydeltä hyvin tehdyn työn jälkeen.
Kirjaa lukiessa miettii, miksi tämä on kirjoitettu. Kirjoittajan yhtenä tavoitteena on epäilemättä osoittaa, että ylidiagnostiikan ansiosta terveydenhoidon voimavaroja käytetään terveiden hoitamiseen ja siksi resursseja ei riitä niille, jotka hoitoa tarvitsisivat ja niistä hyötyisivät. Pyrkiikö kirja valmistelemaan väistämättä edessä olevaan resurssien vähenemiseen? Ajatuksia se kuitenkin herättää. Tekstiä on kansanomaistettu niin, että maallikkokin ymmärtää siitä melkein kaiken, mutta sen väitteisiin on silti vaikea ottaa kantaa. Kirja on ohut, mutta sitä olisi voinut vielä tiivistää. Kirjoittaja pyrkii vakuuttamaan lukijaansa vähän liian monella samankaltaisella esimerkillä. Tiivistys olisi tehostanut viestiä. On kuitenkin aina ilahduttavaa, kun lääkäri vaivautuu selittämään asioita yksinkertaisesti.
Pasternack, Iris
Tautitehdas
Atena, 2015
Erittäin ajankohtainen aihe. Kirja menee ehdottomasti luettavaksi omalle listalle. Tämä on valitettavasti aihe, josta puhuminen tuntuu olevan tabu. Kiitos kun avasit tätä :)
VastaaPoistaTämä kirja on lukulistalla. Keskustelu medikalisaatiosta on usein hyvin polarisoitunut. Nykylääketieteen vankkumaton kannattajakunta on usein haluton kyseenalaistamaan lääkkeiden ja erilaisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tarpeellisuutta. Toisen ääripään ovat sitten ne ihmiset, jotka voisivat ehkä oikeasti hyötyä säännöllisestä lääkityksestä, mutta kieltäytyvät uskomasta sen mahdollisuuksiin.
VastaaPoistaSuru on tosiaan yksi asia, jota ihmisten on vaikea hyväksyä nykyään ja antaa sille aikaa. Olen kerran itsekin saanut lääkäriltä masennuslääkereseptin, vaikka olin hetkellisesti alentuneesti työkykyinen surun takia. En syönyt lääkkeitä, suru hävisi ajan myötä. Lääkärien on myös usein pakko kirjoittaa jokin resepti, jolloin niitä kirjoitellaan sitten varmuuden vuoksi. Lääkebisnes pyörii taustalla ja ohjaa medikalisaatiota yhä jylläävämmäksi ilmiöksi. Asiaa ei varmasti helpota älypuhelinsovellukset, joilla ihmiset tuntevat pakottavaa tarvetta mitata terveyttään ja toimintojaan. Taustalla on kuolemanpelko sekä tarve kontrolloida asioiden kulkua. Lääkebisnes ja terveysalan it-teknologia ovat taloudellisia voittajia.