keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kullan kallis - gotlantilainen murhamysteeri

Usein dekkareista puhutaan loma- ja kesäkirjoina, mutta oikeasti juuri vapaalla voi parhaiten keskittyä kaikkeen muuhun kuin juonivetoisiin jännityskirjoihin. Perinteiset dekkarit taas ovat parhaimmillaan loman jälkeen. Ensimmäisinä työpäivinä on vielä hyvä uppoutua jännityksen maailmaan ja viipyä vielä hetki vapaalla. Vielä parempi, jos dekkarin avulla voi palata kesälomamatkan maisemiin ja jatkaa siten lomaa.

Minulle tätä lomalta paluun eskapismia ovat Gotlantiin sijoittuvat jännityskirjat, tällä kertaa Mari Jungstedtin Kullan kallis, joka jatkaa komisario Anders Knutasista ja hänen alaisestaan Karin Jacobssonista kertovaa sarjaa. Toisin kuin minä olen tehnyt, sarjan kirjat olisi hyvä lukea järjestyksessä. Järjestyksessä lukeminen helpottaa paitsi poliisien ja heidän kanssaan yhteistyötä tekevien toimittajien yksityiselämän kiemuroiden kuin rikosjuontenkin seuraamista. Tämän kirjan sivujuonessa laitettiin (ilmeisesti) lopullinen piste rikostarinalle, joka sai alkunsa jo Neljäs uhri –kirjassa. Varsinaisessa pääjuonessa erimielinen sisarusparvi yrittää myydä vanhemmiltaan perimäänsä upeaa lammastilaa, mutta myyntiyritys epäonnistuu asuntovälittäjän murhan vuoksi. Tapahtumat kietoutuvat maatilan ja sitä asuneen sijarusparven ympärille. Perhesalaisuudet paljastuvat.

Mari Jungstedtin kirjoissa ei oteta kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Murhien motiivit nousevat usein menneisyydestä. Murhaajat eivät ole hirviöitä, rikoksia voidaan tehdä jopa (vääristyneestä) rakkaudesta. Tapahtumia saatetaan kuvata osittain murhaajan silmin, niin Kullan kallis –kirjassakin. Näissä kirjoissa varsinkin naispoliisi Karin ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa paitsi uhreja myös murhaajia kohtaan.  Poliisit ovat haavoittuvaisia, he masentuvat, kärsivät syyllisyydestä ja postraumaattisesta stressistä, rakastuvat ja lakkaavat rakastamasta. Kun kaikki tapahtumat ja niiden juuret sijoittuvat Gotlannin pieniin ympyröihin, tarinat eivät ole aina aivan uskottavia. Sarjan alkuosien erityispiirre, poliisien ja toimittajien yhteistyö, jossa asioita katsotaan usein toimittajien näkökulmasta, on sarjan edetessä kadonnut. Komisario Knutas tosin kaipaa vanhaa luottotoimittajaansa Johan Borgia kirjassa niin hartaasti, että mannermaalle muuttanut toimittaja saattaa vielä palata sarjan seuraavissa osissa.


Gotlanti-turistien kirja
Parasta kirjassa on kuitenkin Gotlanti. Minä aikoinani kiinnostuin saaresta Jungstedtin ja Anna Janssonin kirjojen vuoksi. Pari kertaa saarella käytyäni nautin näiden uusien kirjojen lukemisesta, koska rannat ja paikkakunnat ovat tunnistettavia. Tämä kirja tarjosi vielä mahdollisuuden muistella ja Fårön kirkkomaata. Vaikka minusta olikin outoa, että ainakin suomennoksessa puhuttiin hautausmaan kukkulasta, jolle  Ingmar Bergman oli haudattu. Oikeampaa kai olisi puhua kummusta.

Kirja tutustutti myös ruotsalaiseen kirjailijaan Karin Boyeen, joka oli minulle ennestään tuntematon. Kirjailijan runojen esittely tässä kirjassa ei ehkä ollut kovin luontevaa, mutta kiinnostavalta tämä 1900-luvun alkupuolen kirjailija kuitenkin kuulosti.

Mari Jungstedt

Kullan kallis
suomentanut Emmi Jäkkö
Otava, 2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pentti Linkola : ihminen ja legenda

Pentti Linkola : ihminen ja legenda  -kirja on valittu Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi. Valinta innostaa perehtymään tämän ekofilosofin ja Suom...

Muiden lukemia tekstejä