Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojassa
hän kirjoittaa kevyitä ja humoristisia chick lit –tarinoita. Osoitus siitä, että tämä hieno kirjailija pystyy moneen. Vierailevan koululaisryhmän kanssa pohdimme
sitä, mitä järkeä on käyttää salanimeä, jonka kaikki kuitenkin tuntevat. Oletimme, että toinen kirjailijanimi on
toisaalta viesti kriitikoille, jotka arvioivat eri nimillä kirjoitettuja
kirjoja eri näkökulmista. Toisaalta se antaa kirjailijalle itselleen
mahdollisuuden helpommin kokeilla erilaisia tyylejä. Meidän kirjastolaisten
näkökulmasta on tietysti ystävällistä, jos kirjailija kertoo jo
taiteilijanimellään, mihin hyllyyn hän haluaa teoksensa sijoitettavan.
Kirjallista, turvallista rakkautta |
Kirjan yhtäläisyydet Pauliina Vanhatalon nimellä kirjoitettuihin kirjoihin ovat selvät. Sama tekstin kauneus ja kuulaus, keveydestä ja helppoudesta huolimatta kirjassa ei ole mitään huolimatonta tai viimeistelemätöntä. Päähenkilö Lotta on introverttiudessaan Vanhatalolle tyypillinen hahmo. Hän kaipaa romantiikkaa ja rakkautta ennen kaikkea kirjallisessa muodossa, oikean elämän miehillä kun on ihanuudestaan huolimatta taipumusta sotkea kirjapinot ja pakottaa nainen mukaan sosiaaliseen elämään. Päähenkilön rakkauselämän kiemuroiden lisäksi kirjassa seurataan tämän sosiaalisen sisaren ja tämän naisystävän parisuhde-elämää. Hahmot ovat varsin stereotyyppisiä, mutta sympaattisia. Lopussa lukija yhtyy päähenkilön harmiin siitä, että ”etteivät kaikki voineet saada onnellisia loppujaan yhtä aikaa”.
Se, että kirjan päähenkilö on vasta vähän yli 20-vuotias kirjaston
vahtimestari, jolla on ilmeisesti vakituinen työpaikka, antaa kirjalle
suorastaan vanhanaikaisen sävyn. Päähenkilön elämä muistuttaa Hilja Valtosen romaanien
reippaiden sankarittarien maailmaa, vaikka sankaritar itsessään ei kovin reipas
olekaan. Pienistä sotkuista huolimatta
elämä on selkeää, rakkaus ja perhe kantavat.
Vaahtera, Veera
Kevyesti kipsissä
Vaahtera, Veera
Kevyesti kipsissä
Tammi, 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti