Sinimarja on ollut kauan hiljaa. Elämänmuutokset ja niitä seurannut väsymys aiheuttivat lukujumin, joka kesti ja kesti. Vähitellen jaksoin lukea kirjoja loppuun, mutta en puhua ja kirjoittaa niistä. Pauliina Vanhatalon, suosikkikirjailijani, uusi kirja kosketti minua kuitenkin syvältä. Siksi tämä teksti. Vastuulliset-romaani kertoo ihmisistä, jotka surevat ja kantavat syyllisyyttä. Suru on niin syvää, että se on lakannut olemasta tunne. Syyllisyyteenkin väsyy.
Kirjan ihmiset ovat kokonaisia vaikkakin särkyneitä ihmisiä. He asuvat pienessä kaupungissa, jonka yllä valvoo vesitorni. Kirjan perheiden elämää varjostavat edellisenä vuonna tapahtunut perhesurma, mielenterveysongelmat ja huumeet. Mutta ihmiset eivät ole juurettomia, heillä on tausta ja historia. Kaikilla on muistoja, jota ulottuvat vaikeiden aikojen taakse.
Lapsiperheen isä on työtön ja masentunut. Perhe yrittää uutta alkua talossa, joka myytiin edullisesti siellä tapahtuneen tragedian vuoksi. Naapuritalon lapset leikkivät perhesurmaa. Talossa kuolleen perheen äidin sisar ja sen isän paras ystävä olivat ennen onnellinen pari, joka läheistensä kautta pääsi iloitsemaan lasten läsnäolosta. Nyt mies piileskelee autiotalossa ja pelkää ihmisiä, vaimo jatkaa elämäänsä yksinäisenä ja katkerana.Keski-ikäisen pariskunnan ainoa poika on käyttänyt vuosia huumeita ja parin oma elämä on supistunut vierotusoikeiden valvonnaksi ja huonojen uutisten odotteluksi.
Kirjan lapset ovat kiinnostavia. Hei ovat toimijoita, tietävät asioista usein enemmän kuin aikuiset, mutta eivät tule kuulluksi. Omiin asioihinsa uppotutuneet aikuiset sivuuttavan lasten asiat, vaikka lapsista yritetäänkin pitää huolta. Jatkuuko kierre? Siirtyvätkö suru ja syyllisyys eteenpäin seuraavalle sukupolvelle?
Elämät limittyvät toisiinsa, mutta ihmiset eivät aidosti kohtaa. Kun pahin ja pelottavin ihmisten elämässä on tapahtunut, jatketaan vain turtana eteenpäin. Ihmiset ovat lohdutusten tuolla puolen.
Kirjassa käydään läpi muistoja ja elettyä elämää. Väsynyt mieli on täynnä syyllisyyttä, joka erottaa muista ihmisistä. Kirjan tapa lähestyä raskaita asioita on hienotunteinen ja hillitty. Kieli on kaunista ja kuulasta. Murheellisillakin on oma ääni.
Vanhatalo, Pauliina
Vastuulliset
Tammi, 2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti