Kauheilla asioilla voi olla myös hyviä seurauksia. Sota Ukrainassa on lisännyt ukrainalaisen kulttuurin näkyvyyttä. Suomessa on julkaistu parin viime vuoden aikana enemmän ukrainan kielestä käännettyä kirjallisuutta kuin koskaan ennen. Nuoren Jevhenija Kuznjetsovan kirjoista ilmestyi jo toinen suomennus. Pari vuotta sitten ilmestynyt Kysykää Mialta oli ilmestyessään suosikki, toivottavasti myös uutuuskirjaTikapuut
Kirja on pieni, noin 200 sivua ja nopeasti luettava. Kuten Kysykää Mialta
-kirjassa, tässäkin puhutaan vakavista asioista kevyesti. Myös tässä kirjassa on värikäs joukko ukrainalaisia
sijoittunut lemmikkieläimineen maaseututaloon. Nyt eletään Venäjän hyökkäyksen
ensimmäisiä kuukausia Espanjassa. Nuori ukrainalainen Tolik on muuttanut
Espanjaan ja luonut siellä menestyksekkään uran. Juuri kun hän on saanut
hankittua itselleen talon, jonka voisi muokata unelmiensa taloksi, sota alkaa
ja Tolikin äiti, sisar, isoeno, äidin serkku ja sisaren ystävätär asettuvat
taloon ja tuovat tuovat ukrainalaisen maailman tullessaan. Tolikin unelma
rauhasta, tyylikkäästä talosta ja omasta elämästä ei toteudukaan. Talo täyttyy
ihmisistä, äänistä ja tuoksuista. Etätöitä tekevä Tolik joutuu
työskentelemään öisin, koska talon uudet asukkaat eivät anna päiväsaikaan
rauhaa. Lopulta hän hän joutuu hankkimaan tikapuut, jotta pääsee kulkemaan
rauhassa omaan huoneeseensa.
Kirjailijan tyyliin kuuluu kuvata kirjan ulkoista ympäristöä. Esimerkiksi
tomaateista tulee teema, johon palataan kerta toisensä jälkeen. Espanjanlaiset
tomaatit eivät tuoksu kuten kotimaan tomaatit. Talon asukkaat päättävät
istuttaa omia tomaatteja entiseen suihkulähteeseen. Niiden kasvamista ja hoitoa
seurataan tarkasti, tomaateista tulee kuin taideteos.
Sodan alettua vanha elämä tuntuu kaukaiselta, kadotetulta ajalta. Sodan alettua
huolet ja murheetkin muuttuvat, ja ennen kaikkea niihin suhtautuminen. Kun
kotimaata pommitetaan, ei voi kertoa, että oman elämän suurin huoli on se, että
hermostuu isoenonsa käytökseen.
Ukrainalaisten yhteisö muodostaa oman maailmansa, sen
kohtaamiset ulkomaailman kanssa ovat absurdeja. Kun Tolikin amerikkalainen esimies
haluaa järjestää rahankeruuillan, jossa ukrainalaiset joutuvat tapaamaan myös Putinia
vastustavia venäläisiä. Esimies kuvataan rikkaana typeryksenä, joka yllättäen
löytää ukrainalaisen sisältään. Hän haluaa kerätä rahaa, vaikka ei tiedä, mihin
ne voisi käyttää ja lähteä rintamalle, vaikka hän ei tiedä sodasta eikä
Ukrainasta mitään. Kirjan ukrainalaiset
tuntuvat ajattelevan venäläisistä kuin suomalaiset ennen muinoin, kaikki
tuntuvat olevan yhtä pahoja ideologiasta huolimatta. Mielenkiintoista on, että
kirjan venäläisten yhteydessä mainitaan yhteydet Viipuriin ja Suomeen. Lempeä kohtaaminen ulkomaailman kanssa oli,
kun suvun naiset järjestivät lantakuskeille borssitarjoilut puutarhaan ja vielä
istuivat vahtimassa, että kaikki tuli varmasti syötyä.
Kirjan keskushahmo on Tolik. Hän on jättänyt kotimaansa ja lähtenyt
toteuttamaan unelmiaan. Juuri, kun unelmat ovat toteutumaisillaan, jota murskaa
ne. Tolik kärsii syyllisyydestä, ukrainalaisen miehen kuuluisi olla rintamalla,
mutta hän ei halua, ei uskalla. Äidin ja muiden sukulaisten saapuminen saa
Tolikin tuntemaan itsensä taas araksi ja epäonnistuneeksi lapseksi, vaikka hän
oli aiemmin pitänyt itseään nuorena eurooppalaisena menestyjänä.
Kirjailija elää itse pakolaisena Espanjassa ja tuntee pakolaisen elämän. Jatkuvaa
uutisten seurantaa, pelkoa kotimaassa olevien puolesta, muistoja ja
syyllisyyttä. Pihan tulppaanit ja hortensiat muistuttavat kotipihasta, joka
tuntuu olevan saavuttamattomissa.
Laura Noposen suunnittelma kansi on kaunis ja kirjan tunnelmaan
sopiva.
suomentanut Eero Balk
