Outi Pakkanen on palannut vuonna 1986 ilmestyneen Tarjoilija, pyyhkikää taulu -kirjan tunnelmiin. Kirjassa Pakkasen vakiosankaritar Anna Laine osallistui Lauttasaaren yhteiskoulusta 20 vuotta aikaisemmin ylioppilaaksi päässeiden luokkatoveriensa kanssa luokkakokoukseen. Luokkakokous päättyi tietenkin murhaan ja kaikki luokkakokoukseen osallistujat olivat aluksi epäiltyjä. Linna-romaanissa muutama luokkakokoukseen osallistujista tapaa sattumalta Savonlinna oopperajuhlilla. Anna Laineen yksityiselämän kuvauksena kirja on jatkoa vuonna 2015 ilmestyneelle Helle-romaanille. Silloisen putkiremontin ja väliaikaisen Töölöön muuton seurauksena alkanut romanssi jatkuu uudessa kirjassa.
Linna on tyypillistä ja taattua Pakkasta. Rikosjuoni ei ole kovin uskottava eikä monimutkainen ja itse rikos tapahtuu vasta kirjan lopussa. Pääpaino on ihmisten ja miljöön kuvauksessa. Ja juuri miljöön kuvaajana Outi Pakkanen onkin parhaimmillaan. Joskus tulevaisuudessa tehdään varmasti tutkimuksia aiheesta 'Outi Pakkanen Helsingin muutosten tallentajana'. Tässä kirjassa hän kuvaa tuttujen Kampin kulmien lisäksi etenkin länsimetron rakennustyömaata Lauttasaaressa. Kirjan alkuosan tapahtumapaikkana on Savonlinna ja kirja tallentaa sen kesäiset tunnelmat, etenkin turistien suosimat ravintolat. Erikoinen ja ilmeisesti Pakkasen henkilöhistoriaan liittyvä lisä on viittaus kaupungissa kummittelevaan Jussi Jurkkaan. Kirjassa on viittauksia myös ajankohtaisiin aiheisiin kuten jalkapallon MM-kisoihin ja Putinin Suomen vierailuun. Kirjan henkilöilläkin tuntuu olevan yhtymäkohtia todellisiin julkisuuden henkilöihin.
Tämä kirja on useimpien muiden Anna Laine -kirjojen tapaan kodikas ja nopeasti luettava. Nyt ei keskitytä liikaa ruoanlaittoon. Kirjan lukeminen on kuin satunnaisten tuttavien kohtaaminen. Mukavaa ja rattoisaa, mutta ei erityisen mieliinpainuvaa. Annan tarina jatkuu taas syksyllä ilmestyvässä Helmimies-kirjassa. Ja tietysti sekin täytyy lisätä lukulistalle.
Pakkanen, Outi
Linna
Otava, 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuukauden luetuimmat
-
Luin Dolores Redondon toisen dekkarin, Luualttarin . Se on jatkoa Näkymätön vartija –kirjalle. Kirjan kannessa lentelee korppi. Ilman äs...
-
Juha Ruusuvuoren ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren uusi yhteinen kirja Aavikkosutten veli on toinen osa kirjailijoitten Lapponia-sarjaa, jonk...
-
Emelie Enckel l on suomenruotsalaisten kulttuurisukujen jälkeläinen, joka eläkkeelle jäätyään on keskittynyt kirjoittamaan vanhempiensa ja ...
-
Joel Haahtelan kirjat ovat pieniä ja kuulakkaita. Sanoja käytetään säästeliäästi. Uusimmassa Adélen kysymyksessä ei ole suuria käänteitä. K...
-
Indrek Harglan dekkarit ovat herättäneet Tallinnan keskiaikaisen kaupungin eloon. Viime vuonna suomeksi ilmestynyt Apteekkari Melchior ...
Anna Laine on kyllä symppis dekkarihahmo ja samoin hänen kotieläimet. Viimeksi hänellä oli muistaakseni mäyräkoira. Romanssi kuulostaa hyvälle.
VastaaPoistaTässä kirjassa mäyräkoira Justus alkaa jo olla vanha ja Ana Laine varautuu luopumaan vanhasta kaveristaan. Surullista.
VastaaPoista