torstai 27. huhtikuuta 2017

Sadetttaja ja siunauksia : pyhiinvaellus Walesissa

Yllättäen Bristoliin ja Walesin rannikolle sijoittuvan Annoin sinun mennä -dekkarin jälkeen Wales-teema jatkui. Tosin aivan erilaisen kirjan merkoissä. Tartuin pieneen Sadetta ja siunauksia : pyhiinvaellus Walesissa -kirjaan. Kirjan kirjoittaja Liisa Seppänen on teologi, joka on erityisen perehtynyt kelttiläiseen kristillisyyteen. Walesiin hän matkusti perehtyäkseen alueen vanhaan kristillisyyteen ja etenkin sen pyhimyksiin. Kirja on hyvin henkilökohtainen kuvaus tuosta kahden viikon matkasta. 
Kansi: Marjaana Virta

Walesiin kristinusko saapui jo roomalaiskaudella, 200-luvulla. Roomalaisten lähdettyä munkit ja kuljeksivat saarnaajat pitivät kristillisyyttä elävänä, vaikka kelttien vanhat uskonnot vahvistuivatkin. Lähetyssaarnaajat matkustivat Walesista Irlantiin ja mannermaalle ja vanha yhteys Roomaan säilyi. Vanhan kristillisyyden muisto elää vielä kansanperinteessä, pyhimyksiin liittyvät tarinat ja legendat ovat yleisesti tunnettuja. Myös kymrinkielinen paikannimistö kantaa muinaisten kristittyjen muistoa. Kymrinkielinen walesiläisyys näyttäytyy yllättävän vahvana, pyhimystarinoillakin on kansallista merkitystä. Wales oli keskiajalla myös pyhiinvaelluksen kohde. Noita vanhoja reittejä pyhiinvaelluksen kohteita Seppänenkin nyt etsii. Samalla polut tutustuttavat myös uudempaan Walesiin, työttömyyden vaivaamaan syrjäiseen seutuun. Kirjassa viitataan jopa kaupunkiin, jossa synkistä synkin lauantai-illan dekkari ”Syrjäinen maa” kuvattiin.

Kirjassa Seppänen tutustuu myös uudempiin kristillisyyden muotoihin ja tekee erilaisia perinteitä arvioidessaan hyviä havaintoja. Herätyskristillisyyttä edustavaan yhteisöön keskukseen tutustuessaan, jossa hän tulee osallistuneeksi soukkaukseen (alkumuoto soaking). Minulle tuo termi, joka tarkoittaa likoamista, Jumalan läsnäolossa lepäämistä ja sille antautumista, oli uusi.  Keski-ikäiselle Seppäselle monen tunnin soukkaus oli raskas kokemus. Vierailunsa aikana hän kuitenkin joutui itsekriittisesti pohtimaan suhtautumistaan yhteisön edustamaan hurmokselliseen ja ihmeitä korostavaan kristillisyyteen. Hän toteaa, että moni nykyajan hurmoksellista kristillisyyttä vierastava, arvostaa ihmeitä, joita liitetään keskiajan tai myöhäisantiikin pyhimyksiin. Ja soukkauksenkin voi helposti rinnastaa kontemplatiivisiin rukouksiin. Paikallisia esirukouksia kuunnellessaan hän pohtii, mistä Suomen kirkkoihin on omaksuttu tapa selostaa esirukouksia pyytäneiden elämäntilanteet esirukouksen yhteydessä seikkaperäisesti. Jumala tuskin näitä sairauskertomuksia tarvitsee.

Kirjan kuvaukset Walesin kylien lammaslaitumista, vuorista ja merenrannoista voi toimia vaellusinspiraation lähteenä niillekin, joita kristillisyyden eri muodot eivät kiinnosta. Vierailut pienissä kylissä toivat mieleen suositut Britannian maaseudulle sijoitetut televisiosarjat. Kylien kodikkuuteen kelttiläisyys vain antaa vielä oman pienen lisänsä.

Seppänen, Liisa
Sadetta ja siunausta : pyhiinvaellus Walesissa
Kirjapaja, 2017


2 kommenttia:

  1. Olipa kiva kun löysin blogisi! Tätä kirjaa selasin juuri kirjan ja ruusun päivänä kirjakaupassa, mutta lopulta ostin jotain muuta. Yhden pyhiinvaelluskirjan Espanjasta luin kyllä vähän aikaa sitten ja kirjoitin siitä blogiini.

    VastaaPoista
  2. Aika hauskaa. Katselin kivaa blogiasi ja löysin sieltä aika monta tuttua kirjaa.

    VastaaPoista