Erään avioliiton anatomia - parisuhdehelvetti

En olisi tarttunut Annikki Kariniemen 60-luvulla ilmestyneeseen kirjaan ilman Rosa Liksomin loistavaa Everstinna-romaania.  Kirjailijan nimi oli hämärästi tuttu, mutta hänen persoonansa ja tuotantonsa olivat minulle täysin tuntemattomia.  Erään avioliiton tarina on omaelämäkerrallinen romaani. Se kertoo avioliitosta, sen väkivallasta ja eräänlaisesta rakkaudesta. Kirjaa ei voi lukea pelkkänä fiktiona, vaikka se sitä onkin. Kirjaa lukee helposti dokumenttina, parisuhteen ruumiinavauskirjana. Tai Liksomin kirjan tausta-aineistona.

Viime vuodet olemme keskittyneet kunnioittamaan veteraanisukupolven uhrauksia ja raskasta elämää. Tämä 1968 ilmestynyt kirja nostaa esiin heidän taakoistaan sen, josta harvoin vieläkään puhutaan : kun sodissa henkisesti haavoittuneet ja raaistuneet miehet purkivat traumojaan, jälki saattoi olla veristä. Tässä kirjassa upseerimies (kansalais- ja maailmansodan kokenut) hakkaa vaimoaan, pettää ja nöyryyttää tätä. Tästä veteraaniuden ulottuvuudesta harvoin puhutaan juhlapuheissa. Mielenkiintoista on, että asiaa sivuttiin australialaisessa Takaisin kotiin -televisiosarjassa, jonka tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle. Eri puolilla maailmaa vaimojen maailmansota saattoi jatkua vuosikausia sodan jälkeen. Tosin kirjan päähenkilön, kenraalin väkivaltaisuus saattaa juontaa jo lapsuudesta tai olla synnynnäistä. Asiaa ei selitetä loppuun.

Parisuhteessa on kaksi osapuolta, väkivaltaisessakin. Lukija ihmettelee, miksi vaimo pysyy suhteessa, osallistuu kulissien ylläpitoon ja puhuu vielä rakkaudesta. Mutta kuten sotilaaseen, väkivalta vaikuttaa myös kotiväkivallan uhriin. Kariniemen kirjan päähenkilö lamaantuu eikä pysty näkemään muita elämisen vaihtoehtoja. Tunteet kuolevat. Päähenkilö näkee avioliittonsa "vuosina, jotka ovat vyöryneen vastaani kuin vahva työkone ja murskanneet epäinhimillisellä tavalla alleen kaikki mikä minussa on ollut perhemää ja lämminta". Kun ihminen joutuu elämään elämää, jollaista ei aiemmin olisi uskonut olevan olemassakaan, vaihtoehtoja on vaikea nähdä. Uhri häpeää tilannetta, johon on – mielestään – oman tyhmyytensä vuoksi joutunut.  Asiat voivat olla ulkopuolisten silmissä niin käsittämättömiä, että he eivät ymmärrä, vaikka heille huutaisi. Näin kävi päähenkilölle, joka yritti kertoa miehensä seksuaalisesta kiinnostuksesta lasta kohtaan. Kirja on hyvä muistutus myös siitä, että aika on muuttunut. Ainakaan avioliitto ei ole enää pyhä ja rikkomaton eikä vaimon raiskaus enää lain suojelemaa

Kaikessa karuudessaan kirja myös kuvaa aikaansa ja lappilaista elämää. Maailmaa, jossa sähkösauna oli jotakin modernia ja harvinaista. Mielenkiintoista kyllä, eräänlaista naisemansipaatiota kirjassa edustavat Aino Kallaksen (50-luvulla) julkaistut päiväkirjat, jotka puhuvat rohkealla tavalla naisista ja erotiikasta. Nuoremmat sukupolvet eivät voi käsittää, kuinka vallankumouksellisena hänen tekstejään on pidetty. Kirjassa viitataan myös lestadiolaiseen herätysliikkeeseen ja sen saarnamiehiin, jotka kannustavat jatkamaan avioliittoa ja etsimään syytä väkivaltaan sen uhrista. Samansuuntaisia olivat myös psykiatrien neuvot, pääosin.

Kirja on monologi, jossa unet ja fantasiat limittyvät reaalimaailman asioiden kanssa. Tekstin sekaan upotut päiväkirjamerkinnöt katkovat kerrontaa. Näkökulma on vaimon, miehelle tai ympäristölle ei anneta mahdollisuutta selittää. Kieli ei ole vanhentunutta eivätkä asiatkaan, valitettavasti. Lukija hetkittäin turtuu toistuviin väkivallantekoihin ja muihin hirveyksiin. Synkeyttä ja saarnaavuutta rikkoo paikoitellen musta huumori. Kuten esimerkiksi psykiatri, joka  antaa neuvoja aviomiehen murhaamiseksi tai rajut juhlat. jotka  päättyvät siihen, että isäntä paahtuu palvilihaksi omassa modernissa sähkösaunassaan.

Everstinna-romaanin lukeneet tunnistavat joitakin kirjan tapahtumia ja yksityiskohtia. Kuten poronnahasta valmistetut lampunvarjostimet, jotka viittaavat Everstinnassa keskeiseen natsismiteemaan. Sotiin ja natsiyhteyksiin viitataan, mutta ne ovat selittävää taustaa. Itse kirja tapahtuu sodanjälkeisessä maailmassa.

Rosa Liksomin ansiosta jo unohtuneen Kariniemen kirjat kiinnostavat taas. Tästä kirjasta on Helmet-tietokannassa jäljellä vain yksi varastokappale. Siihen kohdistuu tänään (20.1.) 100 varausta. Onkohan kustantaja huomannut asian?


Kariniemi, Annikki
Erään avioliiton anatomia
Otava, 1968

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat