Kirja liikkui esihistorian ja historian välillä. Alku on dramaattinen. Nykyisen Tanskan rannikolla sijainnut Rungholtin kaupunki tuhoutuu Pohjanmeren myrskyssä ja katoaa kartalta. Myöhemmin kirja tutustuttaa esimerkiksi Grönlannin viikinkiyhdyskuntien elämään. Viikinkien pienet yhdyskunnat selviytyivät satoja vuosia maailmalla suurimmalla saarella. Asukkaat kristillistyivät, rakensivat kirkkoja ja viettivät juhlia. En ollut ymmärtänyt, että yhteisö oli jättänyt myös kirjallisen jäljen. Grönlantilaiset olivat yhteydessä Norjaan, kirjeet kulkivat laivojen välityksellä. Viimeinen säilynyt kirje kertoi tavallisesta elämästä, häiden valmistelusta. Viimeisen viestin jälkeen elämä katosi ilman selitystä. Vahva kuvaus herättää lukijan mielikuvituksen. Millaisia mahtoivat olla viikinkiyhdyskunnan viimeiset päivät? Välillä kirjassa pohdiskellaan esimerkiksi syitä siihen, että nykyihminen selviytyi, kun muut ihmislajit hävisivät tai tulivuorenpurkausten vaikutusta nälkäkatastrofeihin. Mielenkiintoisia aiheita löytyy.
Kansikuva kustantajan sivulta |
Kirja itsessään jakaa lukijakuntaa. Olen kuullut kommentteja, joiden mukaan kirja on sekava, mikä varmasti tavallaan pitääkin paikkansa. Kirjassa ei kerrota historiallisia tapahtumia aikajärjestyksessä vaan kirjailija toteuttaa eräänlaista tajunnanvirtaa. Kirjassa on myös suuria ja pieniä asioita sekaisin. Kun asioita kerrotaan paljon, myös yksityiskohdissa voi olla pieniä epätarkkuuksia. Jopa minä huomasin pikkuruisen virheen, tosin monessa muussakin yhteydessä toistetun. Välillä on myös epäselvää, onko tarkoitus puhua säästä vai ilmastosta. Minä kuulun kuitenkin niihin lukijoihin, jotka kirja vei mennessään. Aloitin kirjan enkä malttanut lopettaa ennen kuin kirja oli lopussa. Tarinat veivät mennessään.
Rosenlund, Marcus
Sää, joka muutti maailmaa
suomentanut Ulla Lempinen
S & S, 2019
Kiinnostava kirja, kiitos lukuvinkistä.
VastaaPoista