Terhi Rannelan
romaanin Frau nimihenkilö on Prahan
teurastajaksi kutsutun natsijohtajan Reinhardt Heydrichin puoliso Lina. Heydrich
kohosi Saksan keskusturvallisuusviraston johtajaksi ja sieltä Böömin ja
Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi. Hän oli myös Lopullista ratkaisua suunnitelleen Wannseen konferenssin
puheenjohtaja.Vaimo Lina oli omaksunut
kansallissosialistisen aatemaailman jo lapsuuskodissaan ja hän ilmeisesti myös alunperin johdatti
puolisonsa liikkeen palvelukseen. Itse hän pitäytyi saksalaisen ihannneperheenemännän
roolissa ja puolusti julkisuudessa miehensä tekoja elämänsä loppuun asti. Yhtenä osoituksena elämän käsittämättömästä
yllätyksellisyydestä on Linan yhteys Suomeen. 1960-luvulla tämä saksalaisrouva
eli muutaman vuoden Helsingissä boheemin teatterijohtajan Mauno Mannisen
puolisona.
Rannelan kirja keskittyy Reinhardt Heydrichin salamurhaan ja sitä seuraaviin kostotoimiin. Äänenä on välillä vanha Lina, jota kirjaansa kirjoittava toimittaja haastattelee 1980-luvun Länsi-Saksassa, välillä kertojina toimivat salamurhaan osallistuneet prahalaiset ja heidän ystävänsä sekä natsien kostotoimien kohteeksi joutuneet viattomat tsekit. Oman puheenvuoronsa saa myös Linan sodanaikainen palveluskunta. Näkökulmatekniikka toimii kirjassa hyvin ja valottaa tapahtumia monesta suunnasta. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, motiivit tekojen taustalla moninaisia ja yleensä toimijoille itselleen vaikeasti tunnistettavia. Tämäkään kirja ei anna vastauksia holokaustia ja pahan ongelmaa koskeviin kysymyksiin vaikka päähenkilö antaakin kirjassa eräänlaisen selityksen siihen, miksi hän itse toimi aikoinaan niin kuin toimi.
Rannelan kirja keskittyy Reinhardt Heydrichin salamurhaan ja sitä seuraaviin kostotoimiin. Äänenä on välillä vanha Lina, jota kirjaansa kirjoittava toimittaja haastattelee 1980-luvun Länsi-Saksassa, välillä kertojina toimivat salamurhaan osallistuneet prahalaiset ja heidän ystävänsä sekä natsien kostotoimien kohteeksi joutuneet viattomat tsekit. Oman puheenvuoronsa saa myös Linan sodanaikainen palveluskunta. Näkökulmatekniikka toimii kirjassa hyvin ja valottaa tapahtumia monesta suunnasta. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, motiivit tekojen taustalla moninaisia ja yleensä toimijoille itselleen vaikeasti tunnistettavia. Tämäkään kirja ei anna vastauksia holokaustia ja pahan ongelmaa koskeviin kysymyksiin vaikka päähenkilö antaakin kirjassa eräänlaisen selityksen siihen, miksi hän itse toimi aikoinaan niin kuin toimi.
Kirjaan liittyy
työpäiväkirja, joka on vapaasti verkosta ladattavissa. Päiväkirjasta käy ilmi,
että alkuperäinen idea kirjan kirjoittamiseen on lähtenyt Heydrichin salamurhaa seuranneita kostotoimia
esitelleestä näyttelystä. Kirja muutti muotoaan monta kertaa ja sen painpiste siirtyi sivullisista uhreista niihin syyllisiiin, jotka eivät itse lianneet käsiään.. Kirjailija luki
aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja matkusteli kirjan tapahtumapaikoilla. Hän myös pohti historiallisen romaanin kirjoittamisen etiikkaa. Mistä on
lupa kirjoittaa? Missä menee faktan ja fiktion raja? … Sekä aiheen että teorian
kannalta keskeinen vaikuttaja on ollut Laurent Binet ja hänen teoksensa HHhH (Himmlers Hirn heiβt Heydrich). Tämän kirjan minä lisäsin lukulistalleni.
Samalla jäin odottamaan Mauno Mannisesn elämäkertaa, jota teatterinjohtajan oma veljentytär Hellevi Arjava par'aikaa kirjoittaa.
Terhi Rannela
Frau
Karisto, 2016
Frau
Karisto, 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti