Kari Hotakaisen Tarina - alku , keskikohta, lopun alku ja alun loppu

Kari Hotakaisen kirja on aina tapaus. Juoksuhaudantien ja Ihmisen osa -romaanin kirjoittajalta odotetaan aina uusia menestysteoksia. Viime vuonna ilmestynyt Kimi Räikkönen oli aluevaltaus, josta tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin tietokirja. Toisenlainen aluevaltaus on tänä vuonna ilmestynyt Tarina. Lukemistani Hotakaisen kirjoista tämä on kaikkein vähiten tarinallinen. Se on monista tarinoista koostuva kollaasi, ei mikään yhtenäinen kertomus. Sen  yhteiskunnallinen sanoma on kuitenkin vahva, se on hotakaismaisella huumorilla ja sanataituruudella kuorrutettu palopuhe.

Kirjassa eletään lähitulevaisuudessa olevaa aikaa, tosin kirjan kuvaamat ilmiöt ovat nykypäivää jo nyt. Maaseutu on tyhjennetty ja muutettu virkistysalueeksi. Asukkaat ovat pakkautuneet pääkaupunkiseudulle, jossa asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin eikä uusille muuttajille ole tilaa. Muuttajia on majoitettu tyhjentyneisiin kauppakeskuksiin. Niitä ei enää tarvita ihmisten kyllästyttyä ostamaan tarpeettomia tavaroita. Jotta uusille ja vanhoille asukkaille saataisiin asuntoja, kaupungista purettiin rakennuksia ja rakennettiin niiden tilalle uusia ja entistä suurempia asuintaloja. Tarinan juoni liittyy entisen vuokratalon asukkaisiin. Purettavan talon asukkaista suuri osa jää asunnottomaksi. Asukkaat joutuvat kilpailemaan muutamista tarjolla olevista pienistä asunnoista. Uusi asunto luvataan niille, jotka kirjoittavat elämänsä parhaaksi tarinaksi.  Kirjan keskiosa koostuu näistä keskenään kilpailevista tarinoista. Purettavan talon osoite on Raatteentie 62, mikä lienee viittaus Hotakaisen kuuluisimpaan romaaniin. 

Kirjassa ei mainita somea tai mitään somepalvelua nimeltä, mutta sen kuva todellisuudesta on somen värittämä. Reaalitodellisuus ja kuvat sekoittuvat keskenään. Tarinat ovat tärkeitä, mutta kirjallisuus ei. Kari Hotakainen on selvästi kiukkuinen oman ammattikuntansa puolesta. Kirjailijan rooli on muuttunut, kun ihmiset eivät jaksa lukea vaan haluavat katsella televisiosarjoja tai kuunnella tarinoita. Julkkikset ovat korvanneet kirjailijat ja asiantuntijat.  Äänikirjojen yleistyminen yksinkertaistaa romaaneja. Perinteiset romaanit ovat korvautuneet selkokielisillä kuvauksilla kirjoittajiensa elämän vaikeuksista. "Omasta päästä keksityt tarinat eivät pärjänneet omasta elämästä kirjoitetuille tarinoille." Kirjailija on varmaankin tarkoituksella kirjoittanut romaani, joka ei varmasti toimi äänikirjana. Kirjassa pilkataan konsultteja ja monenlaisia kehittämishankkeita.

Kirjailijoiden ja kirjallisuuden lisäksi, kirja tavoittaa monia yhteiskunnan kipupisteitä. Kirja koskettaa niitä, jotka näkevät maaseudun autioituvan ja joiden mielestä maalla asumista ei arvosteta. Maaseutu on jotakin mennyttä, aikaisempaan kulttuurivaiheeseen liittyvää. Kirja puhuu myös vihasta ja epäluulosta, joka kohdistuu toisista kulttuureista tuleviin. Se nostaa esiin myös työelämän epätasa-arvon ja ihmisten hyväksikäytön. 

Tarina viittaa moniin ajankohtaisiin aiheisiin ja kulttuurisiin ikoneihin. Muumipeikko suunnittelee supikoiran tuotteistamista, japanilainen pariskunta muuttaa Pohjois-Pohjanmaalle hiljaisuuden vuoksi, Suomen presidentti tapaa suurvaltojen johtajia ... Tarina koostuu lukuisista tarinoista, mutta kokonaisuus on hajanainen. Kirjailijalla on paljon sanottavaa, mutta kirjan pääviesti hukkuu. Sen kieli on herkullista, hetkittäin lukijaa jopa naurattaa.  Vaikka kirja jakaantuukin Aristoteleen oppien mukaisesti alkuun, keskikohtaan ja monipolviseen loppuun, lukijaa puhuttelevaa käännettä siihen ei sisälly.  Kirja on kuitenkin hieno osoitus Kari Hotakaisen kyvystä uudistua ja uskalluksesta tuottaa uudenlainen tarina.

Hotakainen, Kari
Tarina
Siltala, 2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat