torstai 19. tammikuuta 2017

Epätavallinen lukija - kuningatar kirjastoautossa

Luin tästä kepeän satiirisesta kirjasta Kamina – Espoon kirjaston hyllystä -blogista. Tämä aikuisten satu on melkein ammattikirjallisuutta. En muista toista kirjaa, jonka keskeisenä tapahtumapaikkana olisi kirjastoauto. Outoa sinänsä, sillä kirjastoauto tarjoaa mahdollisuuden yllättäville kohtaamisille. Auto o kuin runoratsu, koka vie kirjallisuuden ilosanomaa myös paikkoihin, joista sitä vähiten odottaa löytävänsä. Kirjastoauton ahdas tila myös pakottaa lukijat konkreettisesti lähelle toisiaan, jolloin voi syntyä keskusteluja mitä erilaisimpien ihmisten kesken. 

Tässä kirjassa kirjastoauton asiakkaaksi eksyy Englannin nykyinen kuningatar Elisabeth II. Kirjastoauto osoittautuu juhlallisia kuninkaallisia kirjastoja paremmaksi lukuinnon herättäjäksi : kuningatar alkaa lukea ja koko hovin elämä muuttuu.

Kirjaa voisi käyttää lukulistana. Se esittelee ja suosittelee brittiläisen niin brittiläisen kirjallisuuden klassikoita kuin ainakin minulle tuntemattomiakin kiinnostavia romaaneja sekä elämäkertoja. Erityisen paljon kirjassa puhuttiin Proustista. Kadonnutta aikaa etsimässä on minulla edelleenkin lukematta, mutta kuningattaren suosituksista huolimatta en uskalla ottaa sitä lukulistalle, koska pelkään että minulle kesä ei siihen riitä. 

Kirja on satiiri, jossa kärki osoittaa tärkeilyä ja kankeaa hallintoa. Kirja ei niinkään kritisoi monarkiaa vaan niitä, jotka käyttävät järjestelmää ajaakseen omia etujaan.  Kirjan satiiri todennäköisesti avautuu paremmin niille, joille brittiläinen luokkayhteiskunta on tutumpi. Kirjassa kuningatar suhtautuu ihmisiin muuta yhteiskuntaa tasa-arvoisemmin. Hänen on jopa vaikea ymmärtää kirjoja, jotka perustuvat yhteiskuntaluokkien erotteluun. Hän on elänyt elämänsä sosiaalisten luokittelujen ulkopuolella, omassa majesteetillisuudessaan eikä hän siksi erottele ihmisiä heidän asemansa tai luokkansa mukaan. 
Kansi : Ina Kallis
 
Kirjan kuva elävistä kirjailijoista on luultavasti Bennettin itseironiaa tai perustuu kirjailijatapaamisissa koettuihin turhaumiin. Nimeltä mainittuja kirjailijoita kirjassa ei kritisoida, mutta ryhmänä kirjailijat esitetään itseriittoisina ja ylemmyydentuintoisina. Kirja toi mieleeni viisaan kollegani lausahduksen : ”Kirjailijat ovat kirjoissaan parhaimmillaan.”
Kirja suhtautuu lempeästi päähenkilöönsä. Kuningattaressa yhdistyvät iän tuoma viisaus ja rohkeus sekä asema, joka on pakottanut hänet elämään kaikkien tuntemana mutta kuitenkin omat ajatuksensa salaten. Vuosikymmenien aikana kuningatar on tavannut suuren osan kansallisista ja kansainvälisistä kuuluisuuksista, saa viikoittain raportteja valtakunnan tilasta ja on matkustellut enemmän kuin moni muu maailmassa. Kuitenkin asema ja järjestelmä sulkevat hänet muun maailman ulkopuolelle. Kirjan voi myös alkuna nyt varsin muodikkaalle kirjalliselle suuntaukselle, jossa epäsovinnaiset ikäihmiset rikkovat ympäristön heille varaaman roolin ja elävät omanlaistaan elämää. Meillä tämän genren hienoin edustaja on tietysti Minna Lindgren.  Kirjassa 80 vuotta täyttänyt kuningatar toteaa saavuttaneensa iän, jolloin kuolema ei enää järkyttäisi ketään. Kuolema ei järkytä eikä pelota häntä itseäänkään, ei myöskään elämä, jossa asiat eivät enää tapahdu vaan toistuvat. Ikä antaa rohkeutta ja uskallusta.


Bennett, Alan
Epätavallinen lukija
suomentanut Heikki Salojärvi
Basam Books, 2008


1 kommentti:

  1. Tämä oli ihana kirja, juuri mainitsemasi satiiri hymyilytti. Ja enhän minä voi olla pitämättä kirjasta jossa kerrotaan lukemisesta <3

    VastaaPoista

Pentti Linkola : ihminen ja legenda

Pentti Linkola : ihminen ja legenda  -kirja on valittu Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi. Valinta innostaa perehtymään tämän ekofilosofin ja Suom...

Muiden lukemia tekstejä