Ero - naisellista tunnelatausta

Matkaluettavaksi tuli ladattua Annamari Marttisen kirja Ero. Osittain valitsin kirjan, koska olen ollut kiinnostunut hänen uutuuskirjastaan, joka kertoo suomalaisista vastaanottokeskuksesta. Sitä odotellessa otin sitten tämän vanhemman, avioerosta kertovan kirjan, jota voisi luonnehtia itsesääliseksi viihderomaaniksi. Kirjan alussa ajattelin, että ehkä kirja paljastuu feministiparodiaksi, mutta näin ei käynyt. 

Kirja kertoo nelikymppisen perheenäidin erosta. Kirjan aihe kiinnostaa siis monia, mutta ainakin lukijan, joka kyseistä elämänmuutosta ei ole kokenut, kirja jättää kylmäksi ja kiusaantuneeksi. Kirjan alkuosassa minäkertoja piehtaroi avioliittonsa kurjuudessa. Unelma-avioliitto oli muuttunut rakkaudettomaksi kulissiksi, mutta tunteiden päättymisen perimmäiset syyt eivät selviä. Päähenkilö kuulostaa niin päättämättömältä, epäitsenäiseltä ja riidanhaluiselta, että jopa naislukija alkaa tuntea sympatiaa varsin hahmottomaksi jäävää aviomiestä kohtaan.

Kirjan loppuosa puolestaan on kuvausta uuden elämän opettelusta. Avioliiton aikana puolisoiden työnjako on taannut sen, että vaimo ei ole tullut opetelleeksi monia kotiin liittyviä käytännön asioita, kuten saunan lämmitystä ja epätoivo iskee.  Mutta kauniille eronneelle naiselle löytyy helposti miesseuraa, baareista ja verkosta miehiä on poimittavissa joka tarpeeseen. Aiemmasta elämästä irrottautuminen ei ole kuitenkaan helppoa ja sitoutuminen arveluttaa. Lapsiin liittyvät tunteet ovat voimakkaita. Syyllisyys perheen hajoamisesta painaa ja koti tuntuu tyhjältä, kun lapset ovat isän luona.  Lasten varsin lakoniset vanhempien avioeroon liittyvät kommentit kuulistivat aidoilta ja uskottavilta. Aikuisten tunnemyrskyjä vasten lasten ajattelu näyttäytyy usein kovin asiallisena.

Keskeisenä osana kirjaa on eroseminaari ja kirjan luvut on nimetty seminaarissa käsiteltyjen aiheiden mukaisesti. Kirjassa liikutaan siksi eri aikatasoissa.  Aidoimpia hetkiä kirjassa olivat tilanteet, joissa päähenkilö vertaa elämäänsä onnellisena näyttäytyvien lapsiperheiden elämään ja näkee peissä oman entisen elämänsä. Vaikka en olekaan eronnut, tunnistan toki tilanteen, jossa nainen vertaa omaa surkeaa elämäänsä toisenlaisessa perhetilanteessa oleviin ja tuntee silloin kateutta ja katkeruutta. 

Kirja ei ole feministinen, sen opetukset liittyvät pikemminkin vanhemman naisliikkeen ajatuksiin naisen roolista. Kirja varoittaa naista kapeuttamasta elämäänsä ja elämään vain miesten, perheen ja tunteiden kautta. Kirjan päähenkilö kävi kyllä töissä, mutta työ ei ilmeisesti antanut mitään elämään eivätkä häntä kiinnostaneet oman elämänpiirin ulkopuoliset asiat. Hän on kuin Nukkekodin Nora, joka ei osaa astua omaan elämäänsä.

Annamari Marttinen
Ero
Tammi, 2011