Myönnän, että en ollut kuullutkaan Emma Puikkosesta ennen kuin hänet nimitettiin Finlandia-ehdokkaaksi. Esimerkiksi blogisti Reader, why did I marry him oli kirjoittanut Eurooppalaiset unet -romaanista ansiokkaan kirjoituksen jo pian kirjan ilmestyttyä keväällä. Epäilemättä moni muukin. Romaanin luettuani uskon, että minäkin kuulen tästä kirjailijasta vielä usein.
Kirja on mielenkiintoinen episodiromaani, joka luo katsauksia Euroopan historiaan alkaen vuodesta 1980, jatkuen vuoteen 2017. Kirjan kieli on kaunista, sen maailma osin unenomainen. Kirjan voisi hyvin sovittaa näyttämölle, se etenee kohtauksittain. Vaikka kohtaukset ovat erillisiä ja tapahtuvat eri miljöössä, toistuvat henkilöt sitovat niitä yhteen.
 |
| Kansi: Anna Makkonen |
Ensimmäisessä tarinassa kuullaan uutisia Gdaskin lakoista
1980 ja enteillään Euroopan murrosta. Muut tarinat sivuavat Berliinin muurin
murtumista, Jugoslavian sotia, pakolaisuutta ja vuoden 2010 tuhkapilveä. Sattumalla
on sijansa historiassa. Asiat olisivat voineet kulkea myös toisin. Yhden
ihmisen halvaantuminen uima-altaassa muuttaa monen elämän. Joukko siviilejä
kuolee vain, koska teloituksen peruutuskäsky ei tavoita teon toteuttajia. Mielivaltaiset
turvapaikkapäätökset jakavat antavat toisille mahdollisuuden kotoutumiseen,
toisille eivät. Rasistinen väkivalta kääntyy joskus tekijöitään vastaan. Kertomuksista koskettavin kertoi äidistä,
jonka Berliinin muuri oli erottanut lapsestaan vuosikymmeniksi. Kirjan lopussa
puhutaan uutisista, jotka muutetaan tarinoiksi, niihin kirjoitetaan juoni.
Kirjan ihmisiä hieno kansikuva kuvaa hyvin. Kaikki he ovat matkalla jonnekin. He ovat varjomaisia ja kantavat jotakin näkymätöntä taakkaa sisässään. He eivät kasva kokonaisiksi, aidoiksi ihmisiksi. He kaikki ovat tavallisia ihmisiä suurten tapahtumien keskellä. Samalla kansi viittaa näkyyn, joka sitoo kirjan alun ja lopun yhdeksi kokonaisuudeksi. Lopussa ihmiset Euroopan eri puolilla nousevat puolustamaan sorrettuja ja heikkoja. Tämä kirja ei ole dystopia, Euroopassa uneksitaan muutoksen mahdollisuudesta.
Kirjan ihmisiä hieno kansikuva kuvaa hyvin. Kaikki he ovat matkalla jonnekin. He ovat varjomaisia ja kantavat jotakin näkymätöntä taakkaa sisässään. He eivät kasva kokonaisiksi, aidoiksi ihmisiksi. He kaikki ovat tavallisia ihmisiä suurten tapahtumien keskellä. Samalla kansi viittaa näkyyn, joka sitoo kirjan alun ja lopun yhdeksi kokonaisuudeksi. Lopussa ihmiset Euroopan eri puolilla nousevat puolustamaan sorrettuja ja heikkoja. Tämä kirja ei ole dystopia, Euroopassa uneksitaan muutoksen mahdollisuudesta.
Emma Puikkonen
Eurooppalaiset unet
WSOY, 2016
Eurooppalaiset unet
WSOY, 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti