Evoluutio : miten lajit kehittyvät?

Juha Valste on evoluutiobiologi, joka on julkaissut evoluutiota esittelevän yleisteoksen Evolutio - miten lajit kehittyvät. 200 sivuun on mahdutettu evoluutiokäsityksen historiaa, evoluution todisteita, lajiutumisen ja solunjakautumisen periaatteita sekä kreationistista kritiikkiä. Kirjan on kustantanut SKS. Humanistisen kustantamon ote näkyy ainakin kieliasussa. Kirja on selkeästi ja  monimutkaisia asioita on kuvattu yksinkertaisesti. Tyyli on oppikirjamainen ja jakautuu selkeästi lukuihin.  Huvittava lapsus kirjassa on se, että lukujen numeroinnissa on tapahtunut virhe ja luku 7 näyttää puuttuvan. Muuten kirja on huolellista työtä.

Pedagogiseen tyyliin Valste aloittaa kirjansa kuvaamalla useimmille lukion biologiasta tutulla historialla. Se esittelee Galilein ajatuksia, valistuksen filosofiaa, Lamarckin ajatuksia hankintaominaisuuksien periytymisestä ja päätyy Charles Darwiniin ja Gregor Mendelin perinnöllisyyttä käsitteleviin kokeisiin. Kun luonnontiedettäkin vierastava lukija huomaa ymmärtävänsä asiat, kirja innostaa lukemaan enemmän. Ja vanhan kertauksen lisäksi kirja opettaa paljon uutta. Lukukokemus ei mene pilalle vaikka lukija ei kaikkea ymmärräkään. Geenien rakennetta käsittelevä osuus vaatisi kemian ymmärrystä, mutta kirjan sanoma ei katoa kaavoja ymmärtäisikään.

Kirja korostaa, että evoluutio ei tarkoita kehitystä kohti aina vain monimutkaisempia rakenteita vaan on jatkuvaa ja epätasaisesti etenevää sopeutumista olosuhteisiin. Se erottelee synteettisen ja laajennetun evoluutioteoria, joista ensimmäinen on perinteisempi, yksinomaan geenien merkitystä korostava tapa ajatella evoluutiota. Laajennettu evoluutioteoria huomioi myös ympäristön vaikutuksen. Epigenetiikaksi kutsuttu tieteenala tutkii niitä perinnöllisiä muutoksia, jotka eivät aiheudu DNA-muutoksista. Nämä muutokset liittyvät ympäristön vaikutuksiin. Epigenetiikka täydentää perinteistä evoluutiokäsitystä ja osoittaa, että välillä naurettavana pidetyn lamarckismin ajatuksissa on jotain toimivaa.

Graafinen suunnittelu :
Timo Nummine

Mielenkiintoinen havainto oli se, että kun Carl von Linné esitteli 1700-luvulla kehittämänsä kasvien ja eläin luokittelujärjestelmän, järjestelmään sisältyvää ajatusta ihmisen ja apinan lähisukulaisuudesta ei kukaan pitänyt sopimattomana. Darwinin mallia kohtaan tunnettu vastustus ei siis välttämättä liittynyt ihmisen asemaan luomakunnan kruununa vaan ajatukseen luonnonvalinnasta. Esimerkiksi suomalainen piispa Frans Ludvig Schauman kritisoi kehitysoppia lähinnä siksi, että se antoi ihmiselle oikeuden tuhota toisen ihmisen, koska myös luonnossa näyttää vallitsevan olemassaolon taistelu. Käytännössä hän siis vierasti varsinaisesti sosiaalidarwinismia, ei luonnontiedettä. Nykyisin suuri osa kristityistä ja juutalaisista ei pidä evoluutiota ongelmana. Ei myöskään osa muslimeista.

Valste nostaa kuitenkin kirjassa esiin nykyajan kreationismin puolustautuu kirjassa ehkä turhankin voimakkaasti evoluutiokriitikoiden väitteiltä. Tiedemaailmassa evoluutio on vallitseva teoria, jonka todisteet ovat kiistämättömiä. Valste painottaa, että evoluutio ei ole uskomus vaan painovoimaan verrattava fakta. On samantekevää uskooko ihmisen siihen vai ei, se kuitenkin vaikuttaa hänen elämäänsä. Uskonto taas on kokonaan oma elämänalueensa. Kreationistien ajatuksen lisäksi kirja kumoaa myös muita vanhentuneita käsityksiä. Esimerkiksi todetaan, että usein esitetty termi 'luonnon tasapaino' on vailla mitään tieteellistä pohjaa. Luonnossa ei vallitse koskaan tasapaino vaan kaikki on alituisessa muutoksessa. 

Lukija, joka ei ole perehtynyt biologian nykykehitykseen,  tajuaa kirjaa lukiessaan, että lajimäärityksiin ei suhtauduta enää kovin tiukasti. Itse asiassa koko käsite on paljon epämääräisempi kuin vanha lukio-opetus antoi ymmärtää.  Lajeja ja alalajeja syntyy, lajit vaihtavat geeniperimää keskenään, poikkeuksellisen ankarissa olosuhteissa sukulaislajien yksilöt saattavat pariutua keskenään, vaikka normaaliolosuhteissa näin ei tapahtuisikaan. Laji on ihmisbiologien tapa tulkita luontoa, ei mikään luonnonlaki. Myös nykyihmisen kehitykseen ovat vaikuttaneet muilta ihmislajeilta saadut vaikutteet, kuten Valste Neandertalin ihmistä tutkineena osaa kertoa. Onneksi kysymys lajeista ja niiden määrityksistä ei kiinnostanut ihmisen varhaisia esi-isiä, joiden risteytymistä vieraiden lajien kanssa saamme osittain kiittää monipuolisesta geeniperimästämme. 

Valste, Juha
Evoluutio - miten lajit kehittyvät?
SKS, 2018