Kauneussalonki - julman maan kuvaus

Kolumbia on maa, jonka nimestä tulee mieleen huumekauppa, rikollisuus ja kaunesbusiness. Näistä kaikista teemoista kertoo Melba Escobarin kirja Kauneussalonki, ensimmäinen koskaan lukemani kolumbialainen kirja. Kirja tarjoaa Kolumbiasta varsin lohduttoman kuvan.

Kirjan päähenkilö on nuori ja kaunis Karen. Hän työskentelee yhdessä Bogotan hienoimmista ja kalleimmista kauneussalongoista. Hän säästää palkkarahoja, jotta voisi saada pienen poikansa luokseen.  Karenilla on tausta ja suunnitelma elämänsä suhteen, silti hän näyttäytyy tässä kirjassa uhrina, joka ei pysty vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun. Karen ei pääse edes itse kertomaan suurinta osaa tarinastaan.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Tapahtumapaikkana kauneussalonki korostaa ihmisten ulkonäön merkitystä. Yläluokan naiset ovat valmiita maksamaan kauneuskirurgiastaan ja muista ulkonäköä parantavista hoidoistaan rajattomasti. Mutta myös köyhemmät naiset ovat valmiita kärsimään kipua, jota hiusten suoristaminen tuottaa. Hiuksissa kyse on myös rodusta, kiharatukkaiset ovat mustia, suorat hiukset ovat osoitus länsimaisuudesta.

Kirja alkaa vaikuttaa rikosromaanilta, kun Karenin asiakkaana käynyt nuori tyttö kuolee epäselvissä oloissa. Karen on viimeinen, joka tapasi tytön ennen kuin tämä lähti kohtalokkaiksi osoittautuneille treffeilleen. Hän on todistaja, josta kiinnostuvat paitsi murhatun tytön äiti ja tämän palkkaama yksityisetsivä, myös murhaaja ja häntä suojeleva korruptoitunut valtaeliitti.

Toisen kerran kirjan sävy muuttuu, kun vuokraisäntä raiskaa Karenin ja ryöstää hänen rahansa. Aiempi pieni toiveikkuus katoaa ja Karenin persoona muuttuu. Kirja tekee selväksi, että Kolumbian kaltaisessa maassa nuorella naisella ei ole mitään oikeuksia. Karen toteaa, että ainoa keino rahan ja turvallisuuden hankkimiseen on seuralaispalvelu, prostituutio, joka tuokin väliaikaisen turvan.

Kirjan minähahmoina esiintyy kaksi keski-ikäistä, yläluokkaista naista. Heistä Claire on psykiatri ja Karenin ystävä, Lucille taas Clairen ystävä. Karen ihailee tietämättään Lucillen kirjoittamia kirjoja ja toimii seuralaisena tämän entiselle miehelle. Näkökulma korostaa valtaa. Yläluokkaiset naiset näyttäytyvät toimijoina, Karen kohteena. Vasta aivan kirjan lopussa, kun Karenin kohtalo oli taas kääntynyt, hän saa puhua omalla äänellään. Minäkertojajaksojen välissä kirjassa on pitkiä kerrontajaksoja, joissa liikutaan eri aikatasoissa. Näkökulmavaihdokset tuovat kirjaan sekavuutta, kerronnalliset muutokset tuntuvat itsetarkoituksellisilta. Kirjan yllättävä loppuratkaisu ei ole mielestäni kovin onnistunut. 

Kirja on kaikesta huolimatta vaikuttava lukukokemus. Se on kurkistus todellisuuteen, jossa yhteiskuntaluokat erottavat ihmiset elämään eri todellisuuksissa ja jossa väkivalta on koko ajan läsnä. Yhteiskunnan heikoilla ei ole puolustajaa.  Kirjassa tapahtuu rikos ja sitä selvitetään, mutta kirjan takakansitekstistä huolimatta sitä ei voi pitää varsinaisena trillerinä. Oudolta tuntuisi myös kirjan sijoittaminen chic lit -kirjojen joukkoon, vaikka siihenkin on kirjan yhteydessä viitattu. Keskeisintä kirjassa on kuvaus Kolumbian todellisuudesta. Rankan todellisuuden yhteyteen on saatu myös viittauksia maan upeaan luontoon ja Bogotaan, joka  on raakuudestaan huolimatta uskomattoman kaunis kaupunki. Myös kirjan kansi on kaunis. Kannen yhteys kirjan sisältöön jää tosin hämäräksi.

Escobar, Melba
Kauneussalonki: manikyyrejä, mutanaamioita ja murhia
espanjankielestä kääntänyt Taina Helmako
Aula & co, 2018


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat