Viimeksi lukemani kirja Apteekkari
Melchior ja Tallinnan kronikka päättyi salaperäisten Temppeliherrojen kappeliin ja kuvaan, jossa nähtiin viittaus Pontius Pilatukseen. Tällä kertaa en halunnut sukeltaa
Temppeliherrojen salaisuuksiin yhtään syvemmälle, mutta sen sijaan etsin käsiini Eric-Emmanuel
Schmittin romaanin Pilatuksen evankeliumi, jonka ranskankielinen alkuteos on
vuodelta 2000.
Suomalaiselle
lukijalle kirjan asetelma tuo mieleen Mika Waltarin Valtakunnan salaisuuden :
siinä kuvataan ensimmäisen pääsiäisen jälkeisiä viikkoja roomalaisen silmin. Näkijänä maaherra Pontius
Pilatus, joka raportoi hämmentävistä tapahtumista veljelleen kirjeitse.
Kirja alkaa
pitkällä prologilla, jossa kuolemaantuomittu rabbi käy läpi elämäänsä ja
kohtaloaan. Kirjailija yhdistelee
Raamatun henkilöitä vapaasti ja käyttää heistä perinteestä poikkeavia
nimiä. Juudasta ei nähdä petturina vaan
luotto-opetuslapsena, tavalla jossa taannoin paljon kohistu Juudaksen evankeliumi
hänet esitteli. Kirja piirtää
Jeesuksesta kuvaa vähitellen ja vastahakoisesti rabbin rooliin ja kohtaloonsa
suostuvasta pehmeästä miehestä, joka tuntee kaikkia inhimillisiä tunteita.
Ennen kaikkea hämmennystä.
Eric-Emmanuel
Schmitt on aiemminkin kirjoittanut uskontojen ja kulttuurien kohtaamisesta.
Tässä kirjassa roomalainen Pilates yrittää ymmärtää juutalaisia, hänen
silmissään vierasta kulttuuria. Miehitysvaltaa edustava tunnollinen virkamies
joutuu ensin hoitamaan poliittisesti aran oikeudenkäynnin, sen jälkeen tekemään
salapoliisityötä selvittäessään kadonneen ruumiin arvoitusta ja löytää lopulta
itsensä tieltä muiden vaeltajien joukosta kulkemassa kohti tuntematonta,
tavoittelemassa sellaista josta ei mitään ymmärrä. Kirjassa vahvaksi
vaikuttajaksi nousee Pilatuksen vaimo, josta evankeliumeissa on kirjoitettu
yhden jakeen verran. Pilatuksen ja
vaimon loppukeskustelussa tavoitellaan olennaisinta kirkon synnyssä ja
olemassaolossa.
Schmitt, Eric-Emmanuel
Pilatuksen evankeliumi
Like, 2006
suomentanut Marja Haapio
Schmitt, Eric-Emmanuel
Pilatuksen evankeliumi
Like, 2006
suomentanut Marja Haapio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti