Valon puutarhat - profeetan tarina

Amin Maaloufin  alkukielellä (ranskaksi)  1991 ilmestynyt Valon puutarhat kertoo manikealaisen uskonnon perustajasta, Manista. Kirja ei ole samalla tavalla loistelias runsaudensarvi kuin kirjailijan aiempi kirja Samarkand. Kirja on tiivis ja selvärakenteinen elämäkertaromaani. 200-luvun Persian eläneestä Manista ei oikeasti tiedetä kovinkaan paljon, hänen tekstejään on säilynyt vain fragmentteina.  Maalouf on kuitenkin kirjoittanut vahvan tarinan ja kuvan ajasta, johon se sijoittuu. Kirja kuvaa Rooman valtakunnan heikkouden aikaa vahvistuvan Sassanidien valtakunnan näkökulmasta. Kirjassa liikutaan nykyisen Bagdadin alueelta aina Intiaan asti. Eletään aikaa, jolloin nasaretilaiset ovat yksi roomalainen uskonto muiden joukossa, Persian aluetta hallitsee zarathustralaisuus.  Lähi-idästä on vahvat yhteydet Intiaan.  Kirjaa lukiessa ajattelee monta kertaa  : Entä jos  …? Entä, jos historia olisikin kulkenut toisella tavalla.

Manikealaisuus on käytännössä kadonnut uskonto, joka kuitenkin vuosisatojen ajan vaikutti Välimereltä aina Kiinaan ja Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella. Hävinneenä uskontona manikealaisuudella on huono maine. Kristillisessä perinteessä rajaa manikealaisuuteen on tehnyt erityisesti manikealaisuudesta kristityksi kääntynyt kirkkoisä Augustinus. Uskonto oli ankaran dualistinen, valo ja pimeys taistelevat. Myös ihmisessä vaikuttavat valosielu ja aine. Romaanissa Mani puhui valosielustaan kaksosena, joka ohjasi häntä oikeaan.  Hän halusi auttaa myös muita ihmisiä tulemaan tietoiseksi omasta valostaan, jolloin hän osaisi elää oikein.  ”He kuulivat suustani salaisuudet, jotka olivat jo heissä itsessään. Ihminen kuuntelee vain omaa ääntään.” 

Romaani piirtää kuitenkin kuvaa väärinymmärretystä profeetasta, joka ei ehkä olisi halunnutkaan luoda uutta uskontoa ja kerätä seuraajia vaan yhdistää kaikki uskonnot yhdeksi mereksi. Häntä puhuteltiin Baabelin pojaksi, Jeesuksen apostoliksi ja Valon Buddhaksi. Mani puhui ja rukoili synagogissa ja temppeleissä. Hän puhui rauhan ja sovinnon puolesta, mutta joutui mukaan sotaan ja valtataisteluun, joka aluksi nosti hänet mutta murskasi lopulta. Manin tarina on myös tarina uskonnollisesta vaikuttajasta ja vallanpitäjistä.

Erityistä ajankohtaisuutta kirjaan tuovat viittaukset Palmyran kaupunkiin ja sen kuningattareen. Valon puutarhat liikkuu alueella, josta kuulemme päivittäin uusissa.

Kirjailija Amin Maalouf on itse nuorena muuttanut Libanonin sisällissodan jaloista Ranskaan. Hän joutui näkemään, kuinka hänen kotimaansa jauhautui uskonnollisten ja etnisten ryhmien sodassa samalla tavoin kuin pohjoinen naapurimaa Syyria meidän aikanamme. Ei ihme, että hän on halunnut kirjoittaa Manin kaltaisesta sovinnon etsijästä, jolle kaikki uskonnot olivat yhtä.

Amin Maalouf
Valon puutarhat
Gummerus, 2014

suomentanut Anna-Maija Viitanen