Henkireikä - kun kuorolaulu ei riitä

Kari Hotakaisen viime vuonna ilmestynyttä Henkireikä-kirjaa pidettiin yleisesti väliteoksena. Kirja, joka jonkun muun kirjoittamana olisi ollut varsin kelpo teos, näyttäytyy hänen edellisiä teoksiaan vasten varsin vaatimattomana. Kirjalla on kolme päähenkilöä: suntio, parturi ja poliisi, joita yhdistää toisiinsa kuorolauluharrastus. Mutta vaikka kaikkien tutkimusten mukaan kuorolaululla on tervehdyttävä vaikutus, yksinään sekään ei aina riitä pitämään ihmisen elämää kasassa. Tämä on kirja ihmisistä, jotka eivät enää jaksa elämäänsä, jotka ovat saaneet tarpeekseen ja jotka siksi tekevät tekoja, joita eivät olisi koskaan kuvitelleet tekevänsä. Työttömyys, työuupumus ja sattumanvarainen onnettomuus voivat johtaa ihmisen elämän tilanteisiin, joissa opitut käytösmallit ja normit unohtuvat. Hotakainen on aikaisemmissakin kirjoissaan kertonut vastaavia tarinoita ihmisistä, joita elämä ja yhteiskunta kohtelee kaltoin. Tässä niin kuin aikaisemmissakin kirjoissa Hotakainen katselee ihmisiään myötätunnon lasien läpi. Pienet ihmiset erehtyvät heikkouttaan, todellinen pahuus on jossain muualla.

Äänirauta ja veitsi

Henkireikä muistuttaa rakenteeltaan Ihmisen osaa, mutta ei tavoita sen syvyyttä. Tarinat ovat hyviä ja teksti pitää otteessaan, mutta liian monet hauskat kielikuvat rasittavat. Hotakainen ei malta pitää hauskuuttaan aisoissa ja se kostautuu. Yllätyksellisyyttä kyllä tästäkin kirjasta löytyy, jännitys pysyy yllä ja vasta lopussa lukija tajuaa, kenelle tarinaa on kerrottu.

Suntioon liittyvä episodi toi minun mieleeni Graham Greenen kirjan Isä Quijote. Epämääräinen syyllisyys kalvaa ihmistä ja saa hänet etsimään ripittäytymisen vapauttavaaa kokemusta koomisillakin tavoilla.

Väkevimmillään kirja on silloin, kun se kuvaa omaishoitajan ja hänen puolisonsa arkea, väsyneitä ja pettyneitä ihmisiä. Ei tämä kirja varsinaisesti omaishoitajien etuja aja, mutta se nostaa esiin tämän hiljaisen ryhmän. Kirjan yhteiskunnallinen ulottuvuus aukeaakin tästä : Mitä tapahtuu, kun omaishoitajat ja muut hoitotyötä tekevät maan hiljaiset eivät enää jaksa vaan ajautuvat epätoivoisiin tekoihin?

Kati Hotakainen
Henkireikä
Siltala, 2015