keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kaikki se valo, jota emme näe - 40-luvun langattomat verkot

Kun alkaa lukea kansainvälistä bestselleriä, joka on voittanut Pulitzer-palkinnon, odotukset ovat korkealla. Anthny Doerrin Kaikki se valo, jota emme näe myös täyttää odotukset. Yli 500-sivuinen, lyhyin luvuin etenevä romaani pitää otteessaan.  Kirjailija on kuulemma kirjoittanut ja hionut kirjaansa 10 vuotta. Huolellista työtä. Hieno, mutta konstailematon rakenne.

Kirjan luvut kertovat vuorotellen sokean ranskalaistytön ja natsien sotilaallisessa sisäoppilaitoksessa koulutettavan saksalaispojan tarinaa, kertomukset lähenevät toisiaan ja jännitys tiivistyy kirjan loppua kohden. Kirjan kolmanneksi ääneksi nousee myyttistä jalokiveä metsästävä saksalainen vääpeli. Jalokiven kautta kirjaan tulee mukaan pieni mystinen vivahde. Kaikilla on omat tarinansa, mutta ne kaikki jäävät toisen maailmansodan massiivisten tapahtumien alle. Keskeisin tapahtumapaikka on Saint-Malon kaupunki Bretagnen rannikolla. Ratkaisukohtana Normandian maihinnousun jälkeinen taistelu, joka tuhoaa kaupungin rakennukset ja pakottaa asukkaat pakosalle.

Ratkaisupistettään kohti etenevä kirja näyttää välähdyksiä totaalisesta sodasta eri puoliltaEurooppaa. Lahjakkaan orpopojan kokemukset natsien sisäoppilaitoksessa kertoivat ankarasta koulusta, jonka opiskelijoista pyrittiin poistamaan kaikki inhimilliset heikkoudet, myös säälin ja välittämisen tunteet.  Nuoret pojat, jotka saivat liian suuren kypärän päähänsä ja joutuivat käymään Saksan viimeiset taistelut. Sotilasjunat, joihin lastattiin myös kuolleet. Pieni tyttö, joka kuolee vahinkolaukaukseen vaatekaappiin. Sota vyöryy myös niiden elämää, jotka olivat jo valmiiksi edellisen sodan haavoittamia.  Kauhuja kokeneet yrittävät unohtaa ja työntää muistonsa kauas pois. Syyllisyys ja pelko eivät katoa vuosikymmenissäkään. Ja kuitenkin kaiken julmuuden ja epätoivon keskeltä löytyy hyvyyttä ja välittämistä ja valoa yllättävistäkin paikoista. Valoa sieltäkin missä emme näe sitä.

Kirjan otsikko on viittaa ainakin kahteen asiaan, toisaalta yllättävistä paikoista löytyvään valoon ja hyvyyteen, toisaalta sähköisten verkkojen näkymättömään toimintaan. Kirja on ylistys radioamatööreille ja langattomille verkoille kauan ennen Internetin keksimistä. Kirja tekee kunniaa niille, jotka haluavat käyttää yhteyksiä ja tekniikkaa kaiken kauniin ja hyvän palvelukseen. Sotatekniikan vastavoimaksi asetetaan luonnontieteen historia, löytöretket ja jopa kapteeni Nemo.


Anthonyt Doerr
Kaikki se valo, jota emme näe
englanninkielinen alkuteos 2014
suomentanut Hanna Tarkka
WSOY, 2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti