Pirkko Arhippan ensimmäisen dekkarin ilmestymisestä
tulee ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Kirjasarjan 38. osa Ruusu – pallo –
avain ilmestyi viime vuonna. Luulen lukeneeni suurimman osan näistä teoksista. Näiden
turvallisten turkulaisdekkarien lukemisesta on tullut koukuttava tapa.
Tämän uusimman kuten useimpien muidenkaan Arhipan kirjojen juoni ei ole kovin ole kovin kummoinen. Rikossarja jonka juuret ovat kaukana menneisyydessä, on epäuskottava. Arhipan kirjojen juju ei olekaan juonessa tai rikoskuviossa sinänsä. Herkullisinta kirjassa ovat ihmiset. Sankarit ovat vuosien varrella muuttuneet, mutta tämän kirjan sankarit rikoskomisario Varpu Ahava ja hänen nuori työparinsa Tiia ovat jo ehtineet tulla lukijalle tutuksi. Kirjan henkilöt ovat kuin vanhoja tuttavia, joita on mukava taas tavata.
Arhipan kirjat ovat mukava kurkistus Turun ja Naantalin elämään. Ympäristön
kuvaus vaikuttaa ainakin helsinkiläisen näkökulmasta uskottavalta. Kun
kirjailija itse on syntynyt vuonna 1935, on luonnollista että kirjan
tapahtumien keskiössä ovat pirteät seniorikansalaiset. Tässä kirjassa liikutaan Turun keskustassa,
puutalokortteleissa ja Naantalin rivitaloalueilla. Pieni vähän epäuskottava harharetki
tehdään lisäksi itärajalle, Rautavaaraan.
Pirkko Arhippa ei ole Agatha Christien tavoin
jämähtänyt lapsuutensa maailmaan vaan seuraa maailman muuttumista. Kaihoa menneisyyteen kirjassa edustaa lähinnä valitus Stockmannin (Turun) tavaratalon alennustilasta. Kirjoissa on vahvaa, jopa opettavaista yhteiskunnallista sanomaa.
Parisuhdeväkivalta on kirjoissa ollut keskiössä siitä lähtien, kun nykyinen
komisario Varpu Ahava nousi päähenkilöksi. Tässä kirjassa puhutaan lisäksi
vanhusten oikeuksien puolesta sekä tasa-arvosta parisuhteissa. Kirjan loppu vihjaa siihen, että seuraavassa
kirjassa esillä ovat ainakin lasten asema, ehkä jopa perheväkivalta. Sitä
kirjaa odotellessa…
Pirkko Arhippa
Ruusu – pallo -avain
Mäkelä, 2016
Ruusu – pallo -avain
Mäkelä, 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti